Kansanmusiikkihan on alunperin noita ikivanhoja ralleja, jotka on kulkenut isältä pojalle. Folk-musiikin minä ainakin miellän nykyaikaiseksi musiikiksi, jossa haetaan samaa tunnelmaa tai käsitellään samoja teemoja.
Aika lailla tuolta pohjalta folkia on tavattu määrittää. Ei se ehkä
nykyaikaista ole, muttei enää alkuperäistä kansanmusiikkia, vaan sen mukailua tai jotain, mikä koetaan sen kaltaiseksi.
Hyllystäni löytyy Pekka Gronowin ja Ilpo Saunion
Äänilevytieto-opus vuodelta 1970 (aarre!). Folkin yhteydessä kerrotaan:
"Folk ei tarkoita samaa kuin kansanmusiikki, vaikka niin voisi luulla. Kun vanha Kentuckyn vuoristossa asuva farmari esittää tuttavilleen lapsuudessaan oppimansa sävelmän, tulos on kansanmusiikkia. Mutta kun 10 000 dollaria viikossa ansaitsevien, akateemisen loppututkinnon suorittaneiden nuorten miesten muodostama trio laulaa saman sävelmän hienossa yökerhossa (Kentuckyn murteella, tietysti), tulos on folkia.
Hieman varovaisemmin voisi sanoa, että kansanmusiikki muuttuu folkiksi silloin kun sitä esittävät ihmiset, joille tämä musiikki ei ole heidän ensimmäistä, lapsuudessaan oppimaansa musiikkia, vaan jotka pyrkivät tietoisesti jäljittelemään joidenkin muiden ihmisten perinteellistä laulutapaa."Itse voisin lisätä yllä olevaan, että v:n 1970 jälkeen folkissa ovat vielä vakiintuneet genreajattelun tyypilliset sovinnaisuussäännöt. Folklaulaja ei välttämättä edes enää tiedä, että hänen opettelemansa laulutapa on alun perin jäljitellyt jotain kansanmusiikissa esiintynyttä laulutapaa, vaan ajattelee sen ainoastaan kuuluvan folklauluun.
