^^ Minua ei voi syyttää yrityksen puutteesta tuossa Fleet Foxesiin rakastumisjutussa – olen kuunnellut molemmat albumit useita kertoja. Mutta edelleen FF on minusta vain "ihan kiva". Kannaltani ongelma on siinä, että olen kuullut ne alkuperäiset jutut joista FF on saanut runsaimmat vaikutteensa, Beach Boysista The Bandin kautta Mercury Reviin. Ja missä niin ensialbumi kuin Helplessness Blueskin on minusta ihan hyvä, on Mercury Revin Deserter's Songs jo eri kaliiberia, puhumattakaan klassisesta Smilesta joko Beach Boysin alkuperäislevytyksinä
(joita ei aikanaan julkaistu...) tai Brian Wilsonin uudisversiona. No, pyydän anteeksi, jos olen vesittänyt pienen osan musiikkinautinnosta.
Itselläni on ollut kuuntelussa 70-luvun vinyylejä ja ne kiinnostavat alkavat loppua, kun laitoin Peaches & Herb -duon älppärin soimaan kahden biisin vuoksi – ne muut ovat aika geneeristä diskosoulia. Oikeasti olisin halunnut kuunnella Procol Harumin albumin Exotic Birds and Fruit, mutta se on hyllystäni ilmeisesti jonkin muuton yhteydessä mystisesti kadonnut.
