Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Uusimmat artikkelit

Ilmastonmuutos suomalaisen näkökulmasta

Indonesian poliisi hävitti puoli tonnia marihuanaa polttamalla - lähiseutu pöllyissä

Ensimmäistä kertaa 40 vuoteen maailmantalous kasvoi, hiilidioksipäästöt eivät

NASA: ilmastonmuutos minuutissa

Iso-Britannia: Aurinkoenergia kasvoi 94%, uusiutuva energia ohitti ydinvoiman

Levylautasella - 3

guaaarwa

  • Hippi
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 910
Vs: Levylautasella
« Vastaus #30 : 28. Syyskuuta 2010 klo 16:17 »
  • Tykkää (0)

  • Nyt soi Donovanin Sunshine Superman-levy, ja hyvältä kuulostaa :)
    Kiitti suosituksesta Colourflower! \o/
    Kirjattu
    "When will you find your soul, when will you find your peace..?"

    Häröhippi aiheuttaa metkaa kitkaa ja häröjä säröjä.

    v-i-p

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1680
    Vs: Levylautasella
    « Vastaus #31 : 29. Syyskuuta 2010 klo 07:14 »
  • Tykkää (0)

  • Lamb - Please Small | Large
    Kirjattu

    Colourflower

    • Vieras
    Vs: Levylautasella
    « Vastaus #32 : 30. Syyskuuta 2010 klo 00:26 »



    Kutusoulin ylin klassikko, joka lienee julkaistu noin kuukautta aiemmin kuin minut on laitettu alulle. Jännä juttu... :)
    Kirjattu

    Brooks

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1012
    Vs: Levylautasella
    « Vastaus #33 : 07. Lokakuuta 2010 klo 23:09 »
  • Tykkää (0)

  • kiinnostui musiikista toden teolla siihen aikaan, kun punk ja uusi aalto tulivat Suomenniemelle. Aika pian löysin myös folkin ja folkrockin, ja siitä edelleen musiikkimakuni laajeni nopeasti käsittämään useita eri musiikkigenrejä; oikeastaan vain äijähevi ja rap ovat jääneet minulle vieraiksi, lähinnä näiden musiikinlajien edustaman arvomaailman vuoksi. Kantaaottava musiikki on aina ollut minulle tärkeää. Olin sikäli erilainen nuori, etten identifioinut itseäni musiikin kautta, en tosin minkään muunkaan asian. Musiikkiharrastus oli aktiivisinta lukio- ja opiskeluaikoina, mutta sitten taas  etenkin 1990-luku jäi melkoiseksi mustaksi aukoksi. Missasin esimerkiksi uusien brittiläisten kitararock-yhtyeiden esiinmarssin.

    Tekaisin pari vuotta sitten Ilves.comin keskustelupalstalle biisilistan. Tässä se on muokattuna ja täydennettynä. Siitä saa aika hyvän käsityksen musiikkimaustani. Listassa on kyse ns. kevyestä musiikista. Laulut eivät välttämättä ole suosikkijärjestyksessä.

    Simon & Garfunkel: Bridge Over Troubled Water (1970)
    Monumentaalinen laulu, jollainen kaikkien aikojen parhaalta lauluntekijältä Paul Simoniltakin voi syntyä vain kerran elämässä.
    www.youtube.com/watch?v=C-PNun-Pfb4 Small | Large


    Ebba Grön: Staten och kapitalet (1979)
    Pohjoismaiden kaikkien aikojen parhaan rockyhtyeen läpimurtokappale, Ruotsin vaihtoehtoinen kansallislaulu siinä kuin Ulf Lundellin Öppna landskapkin. Valitettavasti yhtye ehti tehdä vain kolme studioalbumia. Laulaja Joakim Thåström on jatkanut uraansa näihin päiviin. Ebbaa on usein luonnehdittu marxilaiseksi tai jopa kommunistiseksi yhtyeeksi, mutta kyllähän kyse on enemmänkin nuorten miesten anarkiasta:
    Sida vid sida, tillsammans hjälps dom åt
    staten och kapitalet, dom sitter i samma båt
    fast det är inte dom som ror, ror så svetten lackar
    och piskan som kittlar, kittlar inte heller
    deras feta nackar.

    Anekdootti: Jörkan poika Johan Donner teki bändistä dokumenttielokuvan Ebba the movie vuonna 1982.
    www.youtube.com/watch?v=GfN0MiRiMtI Small | Large


    Leonard Cohen: Famous Blue Raincoat (1971)
    Kanadanjuutalainen trubaduuri Cohen on ennen kaikkea runoilija ja novelisti, todellinen klassinen boheemi ja dekadentti taiteilija kaiken maailman rockhörhöjen joukossa. Tämä laulu kolmiodraamasta on hieno esimerkki todellisesta runoudesta; se on niin moniselitteinen ja jättää ovia auki niin monille tulkinnoille, ettei Cohen itsekään ole kyennyt selittämään sitä täydelleen:
    And jane came by with a lock of your hair
    She said that you gave it to her
    That night you planned to go clear.

    www.youtube.com/watch?v=4vzAHFU0Ydw Small | Large


    The Police: Synchronicity II (1983)
    Kaikkien aikojen bändiltä olisi voinut ottaa melkein minkä kappaleen tahansa, mutta ajattelin kuitenkin valita jonkin yhtyeen viimeisen levyn Synchronicityn biisin. Avoimesti poliittisen Ghost In The Machinen jälkeen kyseinen levy merkitsi siirtymää kohti henkilökohtaisempia teemoja ja riisutumpaa ilmaisua. Synchronicity II -kipaleessa Sting kuitenkin käsittelee epäsuorasti ympäristön tuhoutumista urbaanin ja teollisen elämän puristuksessa. Palikoitsija Stewart Copeland ja kitaristi Andy Summers ovat loistavia.
    www.youtube.com/watch?v=o5FPPoLqkCk&ob=av2e Small | Large


    Phil Ochs: Changes (1966)
    Ochs oli 1960-luvun tunnetuimpia protestilaulajia. Hän halusi olla ensimmäinen vasemmistolainen supertähti, mutta ilmeisesti hän oli liiankin avoimesti poliittinen noustakseen opiskelijoiden suosikista valtaväestön tietoisuuteen. Vaikkei Ochs ollut niin menestynyt kuin vaikkapa Dylan tai Baez, hän pysyi valitsemalleen tielle uskollisena katkeraan loppuun asti. Ennen vanhaan köyhät taiteilijat nääntyivät romanttisesti tuberkuloosiin, mutta Ochsin oli ampuminen itseään päähän vuonna 1976. Toisin kuin useimmat Ochsin laulut, Changes on herkkä rakkauslaulu.
    www.youtube.com/watch?v=XsRHeBS0L6w Small | Large


    Yves Montand: Les feuilles mortes (1946)
    Runoilija Jacques Prevértin ja säveltäjä Joseph Kosman yhteistyönä syntynyt kaikkien aikojen tunnetuin chanson. Montand on tehnyt tästä useita levytyksiä, mutta ensimmäisen kerran hän esitti laulun korkealla baritonillaan Marcel Carnén elokuvassa Les Portes de La Nuit. Kappale on levytetty myös englanniksi useiden eri laulajien toimesta (mm. Sinatra), ja lauloihan Virran Olakin:
    On muistojemme lehdet kuolleet
    ne mennessään vei tuulonen...

    Miksei tällaisia kappaleita enää tehdä? Ehkä siksi, että se kaikki on jo tässä.
    www.youtube.com/watch?v=cOsVVeojMZs Small | Large


    Tauno Palo: Ruusu on punainen (1967)
    Alun perin itäsaksalainen rauhanlaulu - mahtipontinen sellainen - Die Rose war Rot, johon Sauvo Puhtila eli Saukki teki koskettavat sanat ja Aarno Raninen hienon sovituksen. Legendaarinen Tauno Suuri tulkitsee lyyrillisdramaattisella tenorillaan ja pettämättömällä karismallaan.
    www.youtube.com/watch?v=8wxAeYn8a6c&feature=related Small | Large


    Jethro Tull: Too Old To Rock And Roll, Too Young To Die (1976)
    Hullun huilumiehen Ian Andersonin johtamaa Jethro Tullia pidetään usein pelkkänä progeyhtyeenä, mutta Anderson omaksui epätavallisiin ja usein rakenteeltaan monimutkaisiin lauluihinsa aineksia niin jatsista, klassisesta, kelttiläisestä kansanmusiikista ja taiderockista. Laulu on samannimiseltä teema-albumilta, joka ei ilmestyessään ollut mikään suuri menestys. Myöhemmin kipale on kuitenkin muodostunut todelliseksi konserttisuosikiksi. Muistakaa: rock pitää nuorena...
    www.youtube.com/watch?v=RdfPER5Cgm8 Small | Large


    Jacques Brel: Amsterdam (1964)
    Brel oli belgialainen chansonlaulaja, jonka lauluissa ja varsinkin esiintymisessä oli aivan poikkeuksellista tunnetta ja emotionaalista voimaa. Kenties paras esimerkki on tämä kappale. Aika helposti alkavat kylmät väreet mennä pitkin selkäpiitä, kun tuotakin videota katselee.
    www.youtube.com/watch?v=95k556aQLUU&feature=related Small | Large


    Don McLean: Vincent (1971)
    McLean tunnetaan parhaiten lähes kymmenminuuttisesta American Piestä, sen salaisuuden verhoon kätkeytyneestä symbolismista ja taiteensisäisistä viittauksista, mutta Vincent oli vieläkin isompi kansainvälinen hitti. McLean kirjoitti sen luettuaan kirjan Vincent van Goghista, ja jottahan minä taiteilijasieluna valitsen sellaisen laulun listalleni ja vielä korkealle (vaikka eniten pidänkin barokin maalaustaiteesta.)
    www.youtube.com/watch?v=SRzlD5i-nnI (Embedding disabled, limit reached)

    Vera Lynn: It Hurts To Say Goodbye (1967)
    Suurenmoinen iskelmä. Lynn, "Englannin sydänkäpynen", tunnetaan parhaiten sellaisista sota-ajan klassikoista kuin We'll Meet Again, White Cliffs Of Dover tai It's A Lovely Day Tomorrow, mutta kyllä tämä myöhempää tuotantoa edustava laulukin on todellinen aarre. Kaikki on niin täydellisen englantilaista vaaleanviileän ladyn laulaessa täydellisellä aksentilla:
    Till the sun comes shining through again,
    till we see a skie of blue again,
    till I'm back with you, my loved, till then
    it hurts to say goodbye.

    www.youtube.com/watch?v=A_m2lgF5I0w (Embedding disabled, limit reached)

    Woody Guthrie: This Land Is Your Land (1952)
    Guthrie, Amerikan folktrubaduurien kantaisä, kirjoitti Yhdysvaltain vaihtoehtoiseksi kansallishymniksi usein kutsutun kappaleen alun perin 1940 vastaukseksi Irving Berlinin Good Bless Americalle. Guthrie muunteli sanoja aika ajoin avoimemmin poliittisiksi, mutta levytyksistä varsinkin yksityisomaisuutta arvostelevat säkeet on usein poistettu:
    As I was walkin' I saw a sign there
    And that sign said - no tress passin'
    But on the other side it didn't say nothin'
    Now that side was made for you and me.

    www.youtube.com/watch?v=wxiMrvDbq3s (Embedding disabled, limit reached)

    The Hollies: He Ain't Heavy He's My Brother (1969)
    Mielestäni The Hollies on ehdottomasti aliarvostettu yhtye: se ei missään tapauksessa ollut The Monkeesin kaltainen huolellisesti suunniteltu kaupallinen rahastusväline. Tämän kappaleen alkuperällä on paljon spekuloitu. Erään version mukaan nimi juontaa 1920-luvulta olevasta lehtijutusta, jossa kolumnisti kertoi nähneensä pienen hontelon pojan kantavan vauvaa puistoon. Kirjoittajan todettua kuorman olevan melko iso niin pienelle pojalle, tämä vastasi: "Ei hän ole painava, hän on veljeni." Toisen tarinan mukaan pikkuveli olisi ollut rampa. Niin tai näin, kyllähän tuollainen hellyttää jopa kaltaistani parantumatonta kyynikkoa. Allan Clarken koskettava laulusuoritus, ja pianossa nuori Elton John.
    www.youtube.com/watch?v=9eDFwCOdl3A (Embedding disabled, limit reached)

    Paul Simon: Graceland (1986)
    Paul Simonin oma suosikki tuotannossaan. Samanniminen älppärihän aikoinaan toden teolla aloitti etnomusiikin buumin, vaikka Simonia ehdittiin kyllä myös arvostella eteläafrikkalaisten muusikoiden hyväksikäytöstä. Kappale on hyvin henkilökohtainen ja ehkä siksi Simonille niin läheinen.
    www.youtube.com/watch?v=D2wUq-aTjpA (Embedding disabled, limit reached)

    Hiski Salomaa: Vapauden kaiho (1929)
    Amerikansuomalainen Salomaa levytti 18 savikiekkoa vuosina 1927-30 ja Lännen lokari on niistä tietenkin tunnetuin, mutta Vapauden kaihon arvostus on ollut kovassa kasvussa; usein sitä kutsutaan “kaikkien aikojen parhaaksi työväenlauluksi.” Salomaan kohdalla yhtä mielenkiintoista kuin hänen levytyksensä on hänen responssinsa. Salomaa oli Suomessa jokseenkin tuntematon aina siihen asti, kunnes radiotoimittaja Pekka Tiilikainen sai sotien jälkeen jostakin käsiinsä Lännen lokarin ja soitti sitä suositussa Metsäradio-ohjelmassaan YLE:n uuden pääjohtajan, kommunisti Hella Wolijoen kiusaksi. Tämä sai lopulta levystä kystä kyllin ja rikkoi sen julkisesti. Historian hauskaa pikku ironiaa sisältyy siihen, etteivät sen enempää oikeistolainen Tiilikainen kuin vasemmistolainen Wolijokikaan huomanneet Lännen lokarin olevan työväenlaulun. Viimeinen värssy kuuluu:
    Vaikka maailman myrskyt meitä tuuittaa
    niin vapaus se varmasti voittaa.

    Tuolloin 1920-luvulla sana 'vapaus' kuului nimen omaan vasemmiston sanavarastoon. Niinkin myöhään kuin 1990-luvulla, kun Salomaan syntymästä tuli 100 vuotta, kiisteltiin yhä siitä, oliko Salomaa vasemmistolainen. Porvarillisella puolella vedottiin mm. siihen, että Salomaa olisi myöntänyt Vapauden kaihon olleen tilaustyön. Tämä voi toki pitääkin paikkansa, koska laulu tehtiin amerikansuomalaisille kommunisteille, kun taas Hiski itse oli ensin sosiaalidemokraatti ja myöhemmin lähellä anarkosyndikalistista IWW-liikettä, mutta yhtä kaikki Salomaa oli kiistattomasti vasemmistolainen.
    www.youtube.com/watch?v=6Ix1Vc-rRAU (Embedding disabled, limit reached)

    The Mamas & The Papas: California Dreamin’ (1965)
    The Mamas & The Papasia voi kai luonnehtia hippiyhtyeeksi, koska se liittyy niin voimakkaasti juuri siihen aikaan, kulttuuriin ja paikkaan. Yhtyeen johtohahmo John Phillips mm. sävelsi Scott McKenzien San Franciscon ja oli rahoittamassa Montereyn pop-festivaalia. The Mamas & The Papasilla oli ihan oma soundinsa, sillä Phillips liitti sinänsä tyypillisiin folk-aineksiin paljon vaikutteita beat-musiikista. Phillips asui laulun kirjoittaessaan New Yorkissa.
    www.youtube.com/watch?v=dN3GbF9Bx6E (Embedding disabled, limit reached)

    Tässä ensimmäinen osa.



    Kirjattu
    The Art Of Brooks

    Brooks

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1012
    Vs: Levylautasella
    « Vastaus #34 : 07. Lokakuuta 2010 klo 23:10 »
  • Tykkää (0)

  • laittaa tässä musiikkilistansa jälkimmäisen osan.

    Bing Crosby: Brother, Can You Spare A Dime? (1932)
    Vippaa mulle viitonen, E.Y. Harburgin ja Jay Gorneyn alun perin revyylauluksi säveltämä kuvaus suuren lamakauden ihmiskohtalosta, miehestä, joka uhrattuaan parhaat vuotensa isänmaansa rakentamiselle ja puolustamiselle, ihmettelee leipäjonossa, oliko se kaikki ollut turhaa. Crosby tunnetaan parhaiten samettiäänisenä croonerina, mutta ehkä juuri tietoisuus siitä luo tähän esitykseen jännittävän kontrastin.
    Once in khaki suit, gee we looked swell
    Full of that Yankee Doodle-de-dum
    Half a million boots went slogging through hell
    And I was the kid with the drum
    Say, don't you remember they called me Al
    It was Al all the time
    Why don't you remember, I'm your pal
    Buddy, can you spare a dime?

    www.youtube.com/watch?v=eih67rlGNhU (Embedding disabled, limit reached)

    Eagles: Hotel California (1976)
    Usein tavataan sanoa, että Eagles on parempi tekemään singlehittejä kuin kokonaisia albumeja. Minusta Hotel California on albuminakin erinomainen kokonaisuus - sehän on tavallaan teemalevy -, mutta kyllä tämä nimibiisi nousee silti ylitse muiden avausriffistä lähtien läpi Don Henleyn vokaloinnin aina Joe Walshin ja Don Felderin kappaleen päättävään loistavaan kitarointiin asti.
    ! Private video (Embedding disabled, limit reached)

    Fleetwood Mac: Go Your Own Way (1977)
    Bluesentusiastit eivät juurikaan korvaansa lotkauta Peter Greenin jälkeiselle Fleetwood Macille, mutta minusta kolmen miehen ja kahden naisen kokoonpano on tehnyt upeita poppaloja, jotka seisovat omilla ansioillaan.
    www.youtube.com/watch?v=0GN2kpBoFs4&feature=related (Embedding disabled, limit reached)

    Pelle Miljoona: Väkivalta ja päihdeongelma (1978)
    Tätä alun perin legendaarisella Pohjalla-kokoelmalla ilmestynyttä kappaletta on usein - ja syystä - kutsuttu Suomen ainoaksi todelliseksi punk-biisiksi (voitti joitakin aikoja sitten YLE:n punkäänestyksen), vaikka Petri Tiilin juuret lauluntekijänä ovatkin 1960-luvulla, Dylanissa ja kumppaneissa.
    www.youtube.com/watch?v=Udmex9dmAQE (Embedding disabled, limit reached)

    Chris Rea: The Road To Hell (1989)
    Slidekitaran taiturin loistelias kappale, jossa maalaillaan synkkiä tulevaisuudenkuvia keskellä Englannin pimeää keskiaikaa, Maggien valtakautta.
    www.youtube.com/watch?v=1EBw_da7BZk (Embedding disabled, limit reached)

    Blondie: Dreaming (1979)
    Ensimmäinen ostamani levy oli Blondien Eat To The Beat, joten Dreamingilla ja muilla levyn kappaleilla on oma, erityinen paikka sydämessäni. Ja Debbie Harrya kelpasi toki tiirailla… Blondien lavaesiintymisissä  huomio keskittyikin lähes täysin Harryyn, ja hyvä niin, koska bändin pojat eivät olleet mitään varsinaisia virtuooseja - paitsi huikea palikoitsija Clem Burke, joka esiintyi myöhemmin mm. Eurythmicsin kanssa.
    ! Private video (Embedding disabled, limit reached)

    Monty Python: Always Look On The Bright Side Of Life (1979)
    Life Of Brianin loppukohtaus on varmasti elokuvan historian hillittömimpiä. Hirtehisessä kontekstissaan Eric Idlen kirjoittama laulu kohoaa suorastaan elämänkatsomukselliseksi julistukseksi.
    www.youtube.com/watch?v=1loyjm4SOa0 (Embedding disabled, limit reached)

    KSMB: Sex Noll Två (1981)
    Tukholmalaisbändi ruotsalaisen punkin kultakaudelta. KSMB perustettiin 1977 ja lopetti 1982, eli sen elinkaari oli suunnilleen sama kuin Ebba Grönillä. Melkoinen ero on siinä, että kun Ebba oli kolmen miehen tiivis ryhmä, KSMB:ssä ehti vaikuttaa melkein 20 soittajaa, eli vaihtuvuus oli melkoinen. Yhtye saavutti parhaan tasonsa älppärillä Rika Barn Läka Bäst vuonna 1981.
    www.youtube.com/watch?v=YM8Tl0kvZU0 (Embedding disabled, limit reached)

    Bob Dylan: One More Cup Of Coffee (1976)
    Bob Dylanin paras tai ainakin tasaisin tuotanto on 1960-luvulta, mutta kyllä rockin vaikutusvaltaisimmaksi laulaja-lauluntekijäksi usein luonnehdittu mies on sen jälkeenkin saanut jotakin aikaan, vaikkapa vuonna 2000 ensi-iltansa saanutta Wonder Boys -elokuvaa varten tehty Things Have Changed tai tämä Desire-albumilla ilmestynyt, hylätyksi tulemisen teemoja käsittelevä laulu.
    www.youtube.com/watch?v=Id0ly_rEubQ&feature=related (Embedding disabled, limit reached)

    The Seekers: Love is Kind Love Is Wine (1968)
    The Seekers oli ja on australialainen folkpop-yhtye, joka kuului 1960-luvun menestyksekkäimpiin. Löysin tämän yhtyeen kunnolla vasta tänä vuonna, vaikka esimerkiksi I’ll Never Find Another You -kappale olikin herättänyt huomioni aina radiossa soidessaan. Melodiat ovat yksinkertaisia mutta kauniita ja yhtyeen lauluharmoniat täydellisiä. YouTubessa on edustava otos klippejä yhtyeen konserteista 1960-luvulta, ja ne osoittavat, että The Seekers kuulosti livenä jopa paremmalta kuin levyllä, koska laulajatar Judith Durhamin uskomaton ääni pääsee paremmin oikeuksiinsa. Valitsin esimerkiksi tämän kappaleen, koska siinä linkitetään kaksi elintärkeää asiaa…
    www.youtube.com/watch?v=_VAAMueQQYk (Embedding disabled, limit reached)

    Steve Harley: Sebastian (1973)
    Steve Harley, alun perin rock-toimittaja, oli jonkinlainen tähdenlento, jonka kappale Make Me Smile on yksi Englannin soitetuimpia ja tämä Sebastian yksi hienoimmista. Sebastian oli Harleyn ja bändinsä Cockney Rebelin ensilevytys; se syntyi glamrockin kultakaudella, mutta ammentaa kyllä useammista lähteistä: folk-rockista ja progesta ja on jylhyydessään ja hitaudessaan melkein goottilainen. Poikkeuksellisen nerokas on kertosäe: vain yksi lause, jolla ei näyttäisi olevan  minkäänlaista yhteyttä muuhun tekstiin tai ylipäätään mihinkään. Eeppinen mestariteos.
    Somebody called me Sebastian
    Somebody called me Sebastian…

    www.youtube.com/watch?v=_OIFk2dQcno (Embedding disabled, limit reached)

    Agit Prop: Natalia (1972)
    Uden laululiikkeen tunnetuimman edustajan laulu vangitusta ukrainalaisesta, joka ikävöi nuoruutensa maahan, jonka saksalaiset ovat hävittäneet. Kaj Chydenius sävelsi laulun Elvi Sinervon runoon, jonka tämä oli kirjoittanut vankilassa joskus vuosina 1942-44. Natalia oli itse asiassa Sinervon sellikaveri, suomalainen nainen, joka oli asunut jonkin aikaa Ukrainassa ja joka oli saanut viiden vuoden tuomion vakoilusta.
    www.youtube.com/watch?v=y7vHvpM25PY (Embedding disabled, limit reached)

    Ultra Bra: Minä suojelen sinua kaikelta (1997)
    Onko tästäkin jo näin kauan? Uudemmasta suomalaisesta musiikista Ultra Bra on oikeastaan ainoa, joka on tehnyt minuun todellisen vaikutuksen.  Oli myös hyvä, että  yhtye päätti lopettaa ollessaan vielä huipulla, sillä taiteellisesti taantuma oli jo alkanut sillä hetkellä, kun maesto Kerkko Koskisen piti ryhtyä tekemään kompromisseja bändin muiden jäsenten kanssa.  Aluksi Ultra Bralla oli selkeä musiikillinen yhteys ns. uuteen laululiikkeeseen ja Kaj Chydeniuksen musiikkiin, mutta vähitellen yhtyeen kappaleisiin tuli enemmän rock- ja jopa hararock-vaikutteita. Monien - vaan ei kaikkien - Ultra Bran kappaleiden tavoin Minä suojelen sinua kaikelta on Anni Sinnemäen sanoitus.
    www.youtube.com/watch?v=VZod0j_tcfU&p=4307ED040B570410&playnext=1&index=21 (Embedding disabled, limit reached)

    Cat Stevens: Morning Has Broken (1971)
    Cat Stevens on tehnyt monia hienoja kappaleita, mutta tämä on näin jälkikäteen katsoen yksi hänen mielenkiintoisimmista levytyksistään. Stevens tunnetaan nykyisin parhaiten - ja melkein yksinomaan - hänen kääntymyksestään muhamettilaisuuteen ja hänen eräistä kärjekkäistä kommenteistaan koskien mm. Salman Rushdieta ja Irakin sotaa. Näitä miehen myöhäisempiä vaiheita ajatellen on mielenkiintoista huomata, että Teaser And The Firecat -albumilla julkaistu Morning Has Broken, yksi Stevensin pidetyimmistä kappaleista, on alun perin suosittu kristillinen hymni, jonka on sanoittanut englantilainen kirjailija Eleanor Farjeon kelttiläiseen kansansävelmään. Uskonnolliseen kappaleeseen lisättiin Rick Wakemanin sommittelemat piano-osuudet.
    www.youtube.com/watch?v=e0TInLOJuUM (Embedding disabled, limit reached)

    Hector: Lumi teki enkelin eteiseen (1973)
    Aika pian sen jälkeen, kun olin löytänyt punkin ja Pelle Miljoonan, kiinnostuin myös Hectorin tuotannosta, vaikka iso mies niihin aikoihin olikin hieman ulkona kuvioista.  Hectorin kantaaottavat tekstit olivat silloin erityisen tärkeitä. Minusta kaikki Hectorin 1970-luvun levyt ovat kestäneet loistavasti aikaa. Albumit ovat myös kiinnostavalla tavalla erilaisia, ajatellaan vaikka folkahtavaa Nostalgiaa, synkän psykedeelistä Herra Mirandosta, januskasvoista Hectorockia, hilpeää Hotelli Hannikaista tai poliittista Liisa pientä. Viimeksi mainitulla levyllä on muuten kappale Antti Juhani, jolla on allekirjoittaneelle ihan oma merkityksensä.
    www.youtube.com/watch?v=NRgnu1OVcaI (Embedding disabled, limit reached)

    Elton John: Sorry Seems To Be The Hardest Word (1976)
    Elton John taitaa nykyisin olla kaikkein tunnetuin esiintyjä viihdeteollisuudessa, samalla tavalla kuin Frank Sinatra aikoinaan: jotkut pitävät, toiset  eivät, mutta jokaisella on jonkinlainen mielipide. Minun mielestäni Elton John oli 1970-luvulla nero, joka teki hienoja sävellyksiä, oli erinomainen pianisti ja jonka laulujen orkestraatio on poikkeuksellinen. Eltonin suosio oli jo kääntynyt laskuun siinä vaiheessa, kun tämä Blue Moves -albumilla ilmestynyt koskettava laulu täyttymättömästä rakkaudesta ilmestyi. Laulu ei menestynyt erityisen hyvin Englannissa tai USA:ssa, mutta osoittautui yllättävän suosituksi Ranskassa, jossa Elton ei aiemmin ollut ollut erityisen suosittu. Toisin kuin melkein kaikissa muissa Elton Johnin kappaleissa, tässä säveltäjä vastasi suurimmaksi osaksi myös sanoituksesta.
    www.youtube.com/watch?v=J2e4NlnLr28&feature=related (Embedding disabled, limit reached)

    Gimn Sovetskogo Sojuza (1944)
    Suuri ja mahtava. Kansallislaulut eivät kiinnosta minua millään tavalla patrioottisuuden ilmentyminä, mutta niillä on oma historiallinen ja yhteiskunnallinen merkityksensä, ja jotkut niistä ovat musiikillisestikin hyviä (esimerkiksi Slovakian hymni.) Suurta ja mahtavaa on melkein mahdoton irrottaa historiallisesta ja poliittisesta kontekstistaan, mutta se on myös ihan musiikkikappaleena aivan uskomaton, melkein hypnoottinen kokemus. Aleksandr Aleksandrovin säveltämä ja kaksikon Sergei Mihalkov - Gabriel El-Registanin sanoittama laulu otettiin Neuvostoliiton kansallislauluksi 1944. Laulun alkuperäisissä sanoissa mainittiin myös Stalinin nimi, ja diktaattorin kuoltua 1953 Neuvostoliiton kansallislaulua ei milloinkaan esitetty laulettuna aina vuoteen 1977, jolloin käyttöön otettiin Stalinin verran typistetyt sanat. Suuresta ja mahtavasta tuli myös nyky-Venäjän kansallislaulu 2000, toki muutetuin sanoin, joiden tekijä oli sama vanha Mihalkov. Minä suosin kuitenkin Neuvostoaikaista sanoitusta, jossa mainitaan “Leninin puolue.”
    www.youtube.com/watch?v=91kdwxFsthI (Embedding disabled, limit reached)

    John Lennon: Working Class Hero
    On monia tunnettuja ja arvostettuja bändejä, jotka mielestäni tekevät hyvää musiikkia, mutta jotka kaikesta huolimatta eivät ole koskaan aivan täysillä kolahtaneet; The Beatles on yksi sellainen. John Lennonin soolotuotanto taas on melko epätasainen, mutta kyllä sieltä jotakin löytyy. Kaikki kunnia Imaginelle, mutta mielestäni Working Class Hero on parasta, mitä Lennon on saanut aikaan. Ameriikassa erään radioaseman johtajaa uhkasi linnatuomio, kun muuan edustajainhuoneen kunnianarvoisa jäsen oli kuullut tämän kappaleen radiolähettimestään. Lennonhan rohkenee laulaa, että “But you’re still fucking peasants as far as I can see”…
    www.youtube.com/watch?v=njG7p6CSbCU (Embedding disabled, limit reached)

    Frank Sinatra: My Way (1969)
    Usein kuulee sanottavan, että Paul Anka kirjoitti tämän laulun varta vasten Sinatralle. Tosiasiassa tämä on alun perin ranskalainen laulu, jonka Anka muokkasi ja josta Sinatra ei edes erityisemmin pitänyt. Siitä on kuitenkin tullut Sinatran tavaramerkki, eikä vähiten siksi, että siitä on helppo löytää yhtymäkohtia Frankie-boyn omiin elämänvaiheisiin. Piirtää kuvan kuolevasta miehestä, joka katsoo elämäänsä taaksepäin vain voidakseen todeta:
    Regrets, I've had a few
    but then again too few to mention...

    ! Private video (Embedding disabled, limit reached)

    Lopuksi vielä muutama poiminta taidemusiikin puolelta:

    Pjotr Tshaikovski: Pianokonsertto no. 1 b-molli (1874-75)
    Kaikkien aikojen paras musiikkikappale. Period. Vaikea uskoa, että ihmiskunta enää milloinkaan saisi aikaan jotakin vastaavanlaista. Tshaikovskin nimi nostetaan harvoin esille silloin, kun puhutaan klassisen musiikin tärkeistä suunnannäyttäjistä, mutta silti hänen sävellyksensä kuuluvat kaikkein suosituimpiin - oli kyse sitten baletista, oopperoista tai pianokonsertoista.
    www.youtube.com/watch?v=-M7M4UoqBpA (Embedding disabled, limit reached)

    Johan Sebastian Bach: Toccata ja fuuga d-molli (1703-07)
    Kaikitenkin kaikkein tunnetuin urkukappale ja barokkimusiikin mestariteos. Melodia on todella kaunis, vaikka onkin kovin monimutkainen, kuten oheisesta hienosta videoclipistä voi havaita (sitä juuttuu ihan väkisinkin seuraamaan.)
    www.youtube.com/watch?v=ipzR9bhei_o (Embedding disabled, limit reached)

    Greensleeves (n. 1580)
    Englantilainen kansanlaulu Tudorien kaudelta. Tuli uudelleen tunnetuksi säveltäjä Ralph Vaughan-Williamsin käytettyä sitä teemana oopperassaan Sir John in Love. Yleensä oletetaan, että itse kuningas Henrik VIII on tekaissut kappaleen rakastajattarelleen Anna Boleynille. Uskomattoman kaunis. Siis laulu, Boleynistä en niin tiedä.
    www.youtube.com/watch?v=P5ItNxpwChE (Embedding disabled, limit reached)
    « Viimeksi muokattu: 09. Lokakuuta 2011 klo 21:26 kirjoittanut Brooks »
    Kirjattu
    The Art Of Brooks

    Vihreäkaupunki

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 2521
      • Blogi
    Vs: Levylautasella
    « Vastaus #35 : 07. Lokakuuta 2010 klo 23:22 »
  • Tykkää (0)

  • Vou, Brooksilta tuli kunnon lista tavaraa! Tarvitsee ehdottomasti tutustua :)

    Colourflower

    • Vieras
    Vs: Levylautasella
    « Vastaus #36 : 08. Lokakuuta 2010 klo 21:17 »

    Hieno lista Brooksilla tosiaan, hienoja tarinoita ja perusteluja.

    Itselläni on menossa siinä mielessä kiitollinen vaihe, että hyvin monenlainen musa kuulostaa hyvältä. Omia, turhanpäiväisiä, itse rakennettuja myyttejä on tullut murretuksi. Esimerkiksi joskus olin suorastaan v...unut siitä, miten jotkut kamut suosittelivat minua kuuntelemaan Portisheadin Third-albumin (2008). Tunsin kyllä yhtyeen 90-luvun levyt ja miedosti tykkäsinkin, mutta pidin yllä käsitystä, ettei minulla ole nyt korvia sellaiselle modernin pelkoharhaisuuden kyllästämälle musiikille. Mutta ihan hyvä levyhän se oli, nyt kun kuuntelin kertaan ja toiseenkin. 8)
    Kirjattu

    Jushka

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 141
    Vs: Levylautasella
    « Vastaus #37 : 08. Lokakuuta 2010 klo 21:31 »
  • Tykkää (0)

  • Pidän myös Portisheadista. Se on vaan mulle liian surullista, mutta tykkään joskus kuunnella. Pistin uteliaisuudesta soimaan kun mainitsit Colourflower. Muuten mulla on soinut viime päivinä Gloria Gaynorista Smashing pumpkinsiin. Nyt taidan vaihtaa Donovaniin. Kaikki edelliset ovat mulle tuttuja vain yhden tai kahden levyn osalta, mutta aikaahan tässä on loppuelämä:-)
    Kirjattu
    Ei elämääsi voi määritellä kukaan, se on kirjoitettava itse.

    Luonnonrauha

    • Vieras
    Vs: Levylautasella
    « Vastaus #38 : 09. Lokakuuta 2010 klo 11:28 »

    Bob Marleyn levyä soittelen..
    Kirjattu

    v-i-p

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1680
    Vs: Levylautasella
    « Vastaus #39 : 10. Lokakuuta 2010 klo 21:24 »
  • Tykkää (0)

  • Nightmares on waxin levyt Carboot Soul sekä Smokers delight. On pitkä kun viimeksi näitä kuunnellut, muistoja, muistoja...
    Kirjattu

    Suoviitta

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 40
    • Olkoon ilo kanssasi.
      • Sarkasmi
    Vs: Levylautasella
    « Vastaus #40 : 11. Lokakuuta 2010 klo 16:03 »
  • Tykkää (0)

  • Kuuntelen juttuja, joita aiomme kavereiden kanssa coveroida jonakin kauniina päivänä. Tai oikeastaan kuuntelen ehdotuslistaa läpi ja lisäilen omiani. Nyt soi Pink Floydin Another Brick in the Wall Pt. 2.
    Kirjattu
    Don't dream it, be it!

    Colourflower

    • Vieras
    Vs: Levylautasella
    « Vastaus #41 : 14. Lokakuuta 2010 klo 00:24 »



    Vitsinä otin NKOTB:n kuunteluun, mutta vitsiksi se ei jäänyt. Hyvän tähden, Tonight on näin varttunein korvin kuunneltuna ilmiselvä Beatles-, tarkemmin sanoen Sgt. Pepper -biisi. Funny Feeling on kaikin puolin tyylikästä oman aikakautensa poppailua. Jne. Täytehöttöäkin kyllä siitä edestä löytyy rutkasti.
    « Viimeksi muokattu: 25. Lokakuuta 2010 klo 00:28 kirjoittanut Colourflower »
    Kirjattu

    Colourflower

    • Vieras
    Vs: Levylautasella
    « Vastaus #42 : 25. Lokakuuta 2010 klo 00:30 »



    Belle & Sebastianin upouusi albumi Write About Love. Oikein hyvä levy.
    Kirjattu

    Anu-akka

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 555
    Vs: Levylautasella
    « Vastaus #43 : 25. Lokakuuta 2010 klo 05:40 »
  • Tykkää (0)

  • Eilen kuuntelin Bob Marleyn biisejä, on se vaan omaa luokkaansa. :) Mistään muusta musiikista ei vaan tule yhtä hyvä olo.
    Kirjattu
    Kunpa voisin tatuoida taivaan iholleni

    Colourflower

    • Vieras
    Vs: Levylautasella
    « Vastaus #44 : 27. Lokakuuta 2010 klo 21:23 »

    Curtis Mayfield. Suppöflaai!

    Kirjattu