laittaa tässä musiikkilistansa jälkimmäisen osan.
Bing Crosby:
Brother, Can You Spare A Dime? (1932)
Vippaa mulle viitonen, E.Y. Harburgin ja Jay Gorneyn alun perin revyylauluksi säveltämä kuvaus suuren lamakauden ihmiskohtalosta, miehestä, joka uhrattuaan parhaat vuotensa isänmaansa rakentamiselle ja puolustamiselle, ihmettelee leipäjonossa, oliko se kaikki ollut turhaa. Crosby tunnetaan parhaiten samettiäänisenä croonerina, mutta ehkä juuri tietoisuus siitä luo tähän esitykseen jännittävän kontrastin.
Once in khaki suit, gee we looked swell
Full of that Yankee Doodle-de-dum
Half a million boots went slogging through hell
And I was the kid with the drum
Say, don't you remember they called me Al
It was Al all the time
Why don't you remember, I'm your pal
Buddy, can you spare a dime?www.youtube.com/watch?v=eih67rlGNhU (Embedding disabled, limit reached)
Eagles:
Hotel California (1976)
Usein tavataan sanoa, että Eagles on parempi tekemään singlehittejä kuin kokonaisia albumeja. Minusta
Hotel California on albuminakin erinomainen kokonaisuus - sehän on tavallaan teemalevy -, mutta kyllä tämä nimibiisi nousee silti ylitse muiden avausriffistä lähtien läpi Don Henleyn vokaloinnin aina Joe Walshin ja Don Felderin kappaleen päättävään loistavaan kitarointiin asti.
! Private video (Embedding disabled, limit reached)
Fleetwood Mac:
Go Your Own Way (1977)
Bluesentusiastit eivät juurikaan korvaansa lotkauta Peter Greenin jälkeiselle Fleetwood Macille, mutta minusta kolmen miehen ja kahden naisen kokoonpano on tehnyt upeita poppaloja, jotka seisovat omilla ansioillaan.
www.youtube.com/watch?v=0GN2kpBoFs4&feature=related (Embedding disabled, limit reached)
Pelle Miljoona:
Väkivalta ja päihdeongelma (1978)
Tätä alun perin legendaarisella
Pohjalla-kokoelmalla ilmestynyttä kappaletta on usein - ja syystä - kutsuttu Suomen ainoaksi todelliseksi punk-biisiksi (voitti joitakin aikoja sitten YLE:n punkäänestyksen), vaikka Petri Tiilin juuret lauluntekijänä ovatkin 1960-luvulla, Dylanissa ja kumppaneissa.
www.youtube.com/watch?v=Udmex9dmAQE (Embedding disabled, limit reached)
Chris Rea:
The Road To Hell (1989)
Slidekitaran taiturin loistelias kappale, jossa maalaillaan synkkiä tulevaisuudenkuvia keskellä Englannin pimeää keskiaikaa, Maggien valtakautta.
www.youtube.com/watch?v=1EBw_da7BZk (Embedding disabled, limit reached)
Blondie:
Dreaming (1979)
Ensimmäinen ostamani levy oli Blondien
Eat To The Beat, joten
Dreamingilla ja muilla levyn kappaleilla on oma, erityinen paikka sydämessäni. Ja Debbie Harrya kelpasi toki tiirailla… Blondien lavaesiintymisissä huomio keskittyikin lähes täysin Harryyn, ja hyvä niin, koska bändin pojat eivät olleet mitään varsinaisia virtuooseja - paitsi huikea palikoitsija Clem Burke, joka esiintyi myöhemmin mm. Eurythmicsin kanssa.
! Private video (Embedding disabled, limit reached)
Monty Python:
Always Look On The Bright Side Of Life (1979)
Life Of Brianin loppukohtaus on varmasti elokuvan historian hillittömimpiä. Hirtehisessä kontekstissaan Eric Idlen kirjoittama laulu kohoaa suorastaan elämänkatsomukselliseksi julistukseksi.
www.youtube.com/watch?v=1loyjm4SOa0 (Embedding disabled, limit reached)
KSMB:
Sex Noll Två (1981)
Tukholmalaisbändi ruotsalaisen punkin kultakaudelta. KSMB perustettiin 1977 ja lopetti 1982, eli sen elinkaari oli suunnilleen sama kuin Ebba Grönillä. Melkoinen ero on siinä, että kun Ebba oli kolmen miehen tiivis ryhmä, KSMB:ssä ehti vaikuttaa melkein 20 soittajaa, eli vaihtuvuus oli melkoinen. Yhtye saavutti parhaan tasonsa älppärillä
Rika Barn Läka Bäst vuonna 1981.
www.youtube.com/watch?v=YM8Tl0kvZU0 (Embedding disabled, limit reached)
Bob Dylan:
One More Cup Of Coffee (1976)
Bob Dylanin paras tai ainakin tasaisin tuotanto on 1960-luvulta, mutta kyllä rockin vaikutusvaltaisimmaksi laulaja-lauluntekijäksi usein luonnehdittu mies on sen jälkeenkin saanut jotakin aikaan, vaikkapa vuonna 2000 ensi-iltansa saanutta
Wonder Boys -elokuvaa varten tehty
Things Have Changed tai tämä
Desire-albumilla ilmestynyt, hylätyksi tulemisen teemoja käsittelevä laulu.
www.youtube.com/watch?v=Id0ly_rEubQ&feature=related (Embedding disabled, limit reached)
The Seekers:
Love is Kind Love Is Wine (1968)
The Seekers oli ja on australialainen folkpop-yhtye, joka kuului 1960-luvun menestyksekkäimpiin. Löysin tämän yhtyeen kunnolla vasta tänä vuonna, vaikka esimerkiksi
I’ll Never Find Another You -kappale olikin herättänyt huomioni aina radiossa soidessaan. Melodiat ovat yksinkertaisia mutta kauniita ja yhtyeen lauluharmoniat täydellisiä. YouTubessa on edustava otos klippejä yhtyeen konserteista 1960-luvulta, ja ne osoittavat, että The Seekers kuulosti livenä jopa paremmalta kuin levyllä, koska laulajatar Judith Durhamin uskomaton ääni pääsee paremmin oikeuksiinsa. Valitsin esimerkiksi tämän kappaleen, koska siinä linkitetään kaksi elintärkeää asiaa…
www.youtube.com/watch?v=_VAAMueQQYk (Embedding disabled, limit reached)
Steve Harley:
Sebastian (1973)
Steve Harley, alun perin rock-toimittaja, oli jonkinlainen tähdenlento, jonka kappale
Make Me Smile on yksi Englannin soitetuimpia ja tämä
Sebastian yksi hienoimmista.
Sebastian oli Harleyn ja bändinsä Cockney Rebelin ensilevytys; se syntyi glamrockin kultakaudella, mutta ammentaa kyllä useammista lähteistä: folk-rockista ja progesta ja on jylhyydessään ja hitaudessaan melkein goottilainen. Poikkeuksellisen nerokas on kertosäe: vain yksi lause, jolla ei näyttäisi olevan minkäänlaista yhteyttä muuhun tekstiin tai ylipäätään mihinkään. Eeppinen mestariteos.
Somebody called me Sebastian
Somebody called me Sebastian…www.youtube.com/watch?v=_OIFk2dQcno (Embedding disabled, limit reached)
Agit Prop:
Natalia (1972)
Uden laululiikkeen tunnetuimman edustajan laulu vangitusta ukrainalaisesta, joka ikävöi nuoruutensa maahan, jonka saksalaiset ovat hävittäneet. Kaj Chydenius sävelsi laulun Elvi Sinervon runoon, jonka tämä oli kirjoittanut vankilassa joskus vuosina 1942-44. Natalia oli itse asiassa Sinervon sellikaveri, suomalainen nainen, joka oli asunut jonkin aikaa Ukrainassa ja joka oli saanut viiden vuoden tuomion vakoilusta.
www.youtube.com/watch?v=y7vHvpM25PY (Embedding disabled, limit reached)
Ultra Bra:
Minä suojelen sinua kaikelta (1997)
Onko tästäkin jo näin kauan? Uudemmasta suomalaisesta musiikista Ultra Bra on oikeastaan ainoa, joka on tehnyt minuun todellisen vaikutuksen. Oli myös hyvä, että yhtye päätti lopettaa ollessaan vielä huipulla, sillä taiteellisesti taantuma oli jo alkanut sillä hetkellä, kun maesto Kerkko Koskisen piti ryhtyä tekemään kompromisseja bändin muiden jäsenten kanssa. Aluksi Ultra Bralla oli selkeä musiikillinen yhteys ns. uuteen laululiikkeeseen ja Kaj Chydeniuksen musiikkiin, mutta vähitellen yhtyeen kappaleisiin tuli enemmän rock- ja jopa hararock-vaikutteita. Monien - vaan ei kaikkien - Ultra Bran kappaleiden tavoin
Minä suojelen sinua kaikelta on Anni Sinnemäen sanoitus.
www.youtube.com/watch?v=VZod0j_tcfU&p=4307ED040B570410&playnext=1&index=21 (Embedding disabled, limit reached)
Cat Stevens:
Morning Has Broken (1971)
Cat Stevens on tehnyt monia hienoja kappaleita, mutta tämä on näin jälkikäteen katsoen yksi hänen mielenkiintoisimmista levytyksistään. Stevens tunnetaan nykyisin parhaiten - ja melkein yksinomaan - hänen kääntymyksestään muhamettilaisuuteen ja hänen eräistä kärjekkäistä kommenteistaan koskien mm. Salman Rushdieta ja Irakin sotaa. Näitä miehen myöhäisempiä vaiheita ajatellen on mielenkiintoista huomata, että
Teaser And The Firecat -albumilla julkaistu
Morning Has Broken, yksi Stevensin pidetyimmistä kappaleista, on alun perin suosittu kristillinen hymni, jonka on sanoittanut englantilainen kirjailija Eleanor Farjeon kelttiläiseen kansansävelmään. Uskonnolliseen kappaleeseen lisättiin Rick Wakemanin sommittelemat piano-osuudet.
www.youtube.com/watch?v=e0TInLOJuUM (Embedding disabled, limit reached)
Hector:
Lumi teki enkelin eteiseen (1973)
Aika pian sen jälkeen, kun olin löytänyt punkin ja Pelle Miljoonan, kiinnostuin myös Hectorin tuotannosta, vaikka iso mies niihin aikoihin olikin hieman ulkona kuvioista. Hectorin kantaaottavat tekstit olivat silloin erityisen tärkeitä. Minusta kaikki Hectorin 1970-luvun levyt ovat kestäneet loistavasti aikaa. Albumit ovat myös kiinnostavalla tavalla erilaisia, ajatellaan vaikka folkahtavaa
Nostalgiaa, synkän psykedeelistä
Herra Mirandosta, januskasvoista
Hectorockia, hilpeää
Hotelli Hannikaista tai poliittista
Liisa pientä. Viimeksi mainitulla levyllä on muuten kappale
Antti Juhani, jolla on allekirjoittaneelle ihan oma merkityksensä.
www.youtube.com/watch?v=NRgnu1OVcaI (Embedding disabled, limit reached)
Elton John:
Sorry Seems To Be The Hardest Word (1976)
Elton John taitaa nykyisin olla kaikkein tunnetuin esiintyjä viihdeteollisuudessa, samalla tavalla kuin Frank Sinatra aikoinaan: jotkut pitävät, toiset eivät, mutta jokaisella on jonkinlainen mielipide. Minun mielestäni Elton John oli 1970-luvulla nero, joka teki hienoja sävellyksiä, oli erinomainen pianisti ja jonka laulujen orkestraatio on poikkeuksellinen. Eltonin suosio oli jo kääntynyt laskuun siinä vaiheessa, kun tämä
Blue Moves -albumilla ilmestynyt koskettava laulu täyttymättömästä rakkaudesta ilmestyi. Laulu ei menestynyt erityisen hyvin Englannissa tai USA:ssa, mutta osoittautui yllättävän suosituksi Ranskassa, jossa Elton ei aiemmin ollut ollut erityisen suosittu. Toisin kuin melkein kaikissa muissa Elton Johnin kappaleissa, tässä säveltäjä vastasi suurimmaksi osaksi myös sanoituksesta.
www.youtube.com/watch?v=J2e4NlnLr28&feature=related (Embedding disabled, limit reached)
Gimn Sovetskogo Sojuza (1944)
Suuri ja mahtava. Kansallislaulut eivät kiinnosta minua millään tavalla patrioottisuuden ilmentyminä, mutta niillä on oma historiallinen ja yhteiskunnallinen merkityksensä, ja jotkut niistä ovat musiikillisestikin hyviä (esimerkiksi Slovakian hymni.)
Suurta ja mahtavaa on melkein mahdoton irrottaa historiallisesta ja poliittisesta kontekstistaan, mutta se on myös ihan musiikkikappaleena aivan uskomaton, melkein hypnoottinen kokemus. Aleksandr Aleksandrovin säveltämä ja kaksikon Sergei Mihalkov - Gabriel El-Registanin sanoittama laulu otettiin Neuvostoliiton kansallislauluksi 1944. Laulun alkuperäisissä sanoissa mainittiin myös Stalinin nimi, ja diktaattorin kuoltua 1953 Neuvostoliiton kansallislaulua ei milloinkaan esitetty laulettuna aina vuoteen 1977, jolloin käyttöön otettiin Stalinin verran typistetyt sanat.
Suuresta ja mahtavasta tuli myös nyky-Venäjän kansallislaulu 2000, toki muutetuin sanoin, joiden tekijä oli sama vanha Mihalkov. Minä suosin kuitenkin Neuvostoaikaista sanoitusta, jossa mainitaan “Leninin puolue.”
www.youtube.com/watch?v=91kdwxFsthI (Embedding disabled, limit reached)
John Lennon:
Working Class HeroOn monia tunnettuja ja arvostettuja bändejä, jotka mielestäni tekevät hyvää musiikkia, mutta jotka kaikesta huolimatta eivät ole koskaan aivan täysillä kolahtaneet; The Beatles on yksi sellainen. John Lennonin soolotuotanto taas on melko epätasainen, mutta kyllä sieltä jotakin löytyy. Kaikki kunnia
Imaginelle, mutta mielestäni
Working Class Hero on parasta, mitä Lennon on saanut aikaan. Ameriikassa erään radioaseman johtajaa uhkasi linnatuomio, kun muuan edustajainhuoneen kunnianarvoisa jäsen oli kuullut tämän kappaleen radiolähettimestään. Lennonhan rohkenee laulaa, että “But you’re still fucking peasants as far as I can see”…
www.youtube.com/watch?v=njG7p6CSbCU (Embedding disabled, limit reached)
Frank Sinatra:
My Way (1969)
Usein kuulee sanottavan, että Paul Anka kirjoitti tämän laulun varta vasten Sinatralle. Tosiasiassa tämä on alun perin ranskalainen laulu, jonka Anka muokkasi ja josta Sinatra ei edes erityisemmin pitänyt. Siitä on kuitenkin tullut Sinatran tavaramerkki, eikä vähiten siksi, että siitä on helppo löytää yhtymäkohtia Frankie-boyn omiin elämänvaiheisiin. Piirtää kuvan kuolevasta miehestä, joka katsoo elämäänsä taaksepäin vain voidakseen todeta:
Regrets, I've had a few
but then again too few to mention...! Private video (Embedding disabled, limit reached)
Lopuksi vielä muutama poiminta taidemusiikin puolelta:
Pjotr Tshaikovski:
Pianokonsertto no. 1 b-molli (1874-75)
Kaikkien aikojen paras musiikkikappale. Period. Vaikea uskoa, että ihmiskunta enää milloinkaan saisi aikaan jotakin vastaavanlaista. Tshaikovskin nimi nostetaan harvoin esille silloin, kun puhutaan klassisen musiikin tärkeistä suunnannäyttäjistä, mutta silti hänen sävellyksensä kuuluvat kaikkein suosituimpiin - oli kyse sitten baletista, oopperoista tai pianokonsertoista.
www.youtube.com/watch?v=-M7M4UoqBpA (Embedding disabled, limit reached)
Johan Sebastian Bach:
Toccata ja fuuga d-molli (1703-07)
Kaikitenkin kaikkein tunnetuin urkukappale ja barokkimusiikin mestariteos. Melodia on todella kaunis, vaikka onkin kovin monimutkainen, kuten oheisesta hienosta videoclipistä voi havaita (sitä juuttuu ihan väkisinkin seuraamaan.)
www.youtube.com/watch?v=ipzR9bhei_o (Embedding disabled, limit reached)
Greensleeves (n. 1580)
Englantilainen kansanlaulu Tudorien kaudelta. Tuli uudelleen tunnetuksi säveltäjä Ralph Vaughan-Williamsin käytettyä sitä teemana oopperassaan
Sir John in Love. Yleensä oletetaan, että itse kuningas Henrik VIII on tekaissut kappaleen rakastajattarelleen Anna Boleynille. Uskomattoman kaunis. Siis laulu, Boleynistä en niin tiedä.
www.youtube.com/watch?v=P5ItNxpwChE (Embedding disabled, limit reached)
