Levylautasella - 5

Olen sen verran kuitenkin kyynistynyt politiikkaan, että en usko kommunismin onnistuvan, vaikka eihän sitä koskaan tiedä. Monet ihmiset ovat niin vallanhimoisia, ja psykopaatteja ja narsisteja löytyy joka paikasta.

Jos itse en uskoisi parempaan huomiseen, en jaksaisi elää. Asiat kun menevät eri ihmisillä niin eri tavalla.

Kommunismin ideaalit olivat ja ovat sinänsä kannatettavia, mutta ongelma on, että kommunismi on epädemokraattista.

Ei pidä paikkaansa. Jos kommunismi ajatellaan ainoastaan Marxin ja Engelsin kautta, on totta että he tunsivat välivaiheen nimeltä "proletariaatin diktatuuri". Diktatuuri ei tietenkään ole demokratiaa, eikä tuohon välivaiheeseen varsin aktiivisesti juuttuneista maista tullut demokraattisia. Itse kommunismi puolestaan tarkoittaa (paitsi aatetta, myös) järjestelmää, jossa ei ole valtarakenteita ollenkaan eikä omistusta ollenkaan, vaan kaikki on yhteistä ja kaikki ovat vapaita ja tasa-arvoisia. Sellainen ei tietenkään ole tuntemanamme maailmanaikana toteutunut, mutta näin hippimielessä voi vain kysyä että so what?

* * *

Ketjun varsinaiseen aiheeseen palatakseni, tässä asunnossa vallitsee parasta aikaa valitettava kasaribuumi. Ottakaamme osaa.

Eipä ole reggaeta tullut pajoa kuunneltua, mutta nyt auringon mukana soinut Raappanaa ja Jukka-Poikaa jne youtubesta työpäivän ratoksi. Kesäfiiliksiä.

Del Shannonin kokoelma jonka hankin ihan vaan Runawayn vuoksi.Jotenkin tulee 60-luvunalkupuolifiiliksiä vaikken silloin vielä ollut maailmaa parantamassa.

Tänään on ainakin ollut paljon levylautasella, kun oli käymässä eräs tuttava ja kuunneltiin kaikenlaista. Aakkosjärjestyksessä: The Beach Boys, Depeche Mode, ELO, Agnetha Fältskog, Jeff Lynne, The Moody Blues, Tears for Fears. Puuttuukohan joku vielä?

<3<3<3

Tämän päivän helmet ovat Caravan ja Badding.
Caravanin jotkin levyt ovat aivan mielettömiä ja ihanaa kuunneltavaa kun vaihtelua on. Aijai.
Ja badding laulelee siitä kuinka liput liehuvat 

<3<3<3

Mulla on soinut tän viikkoa pitkästä aikaa Cranberries.