Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Uusimmat artikkelit

Ilmastonmuutos suomalaisen näkökulmasta

Indonesian poliisi hävitti puoli tonnia marihuanaa polttamalla - lähiseutu pöllyissä

Ensimmäistä kertaa 40 vuoteen maailmantalous kasvoi, hiilidioksipäästöt eivät

NASA: ilmastonmuutos minuutissa

Iso-Britannia: Aurinkoenergia kasvoi 94%, uusiutuva energia ohitti ydinvoiman

Levylautasella - 45

Hermit of Think-Follow

  • Hippiäinen
  • *
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 37
Vs: Levylautasella
« Vastaus #660 : 26. Marraskuuta 2020 klo 10:19 »
  • Tykkää (0)

  • Regina: Oi miten suuria voimia! (2007)

    Tykkäsin Reginan ensimmäisestä albumista, varsinkin yhdestä biisistä, ja muistan edelleen, kuinka tämä toinen levy oli parilla ensimmäisellä kuuntelukerralla pettymys. Nykyään asia tuntuu hassulta, koska tämähän on tosi hyvä ja epäilemättä paras albumi, mitä Regina teki ja julkaisi. Mielenkiintoisia Kaukoitä-sävyjä, elektronivoittoista taidepoppia.

    PS. jos tykkäät Lyytin debyyttialbumista, tsekkaa tämä ellet tunne. Tunnistanet laulun ja melodian vaikutteet.
    Kirjattu

    Hermit of Think-Follow

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 37
    Vs: Levylautasella
    « Vastaus #661 : 03. Joulukuuta 2020 klo 23:30 »
  • Tykkää (0)

  • Terence Trent D'Arby: Neither Fish Nor Flesh (1989)

    Terence Trent D'Arby on nykyään valitettavan unohdettu artisti. Hänen ensimmäistä levyään (Introducing the Hardline According to Terence Trent D'Arby, 1987) pidettiin vuosikymmenen soul-debyyttinä, ja se poiki aika monta isoa hittiä. Sen sijaan tätä jatko-osaa pidettiin alusta lähtien "vaikeana levynä" ja se menestyi huomattavasti keskinkertaisemmin. Kolmosalbumilla (Symphony or Damn) oli jälleen enemmän hittejä, nelonenkin (Vibrator) vielä joten kuten huomattiin, viidenteen kului jo aikaa ja se jäi vähäiselle huomiolle, ja sitten Terence jo ilmoittikin muuttaneensa nimensä Sananda Maitreyaksi, millä nimellä hän on julkaissut suppealle yleisölle uskonnollista musiikkia. Terence Trent D'Arby -nimellä tehdyt levyt ovat kokonaisuutena hyvää soul-pohjaista crossoveria, jotka kannattelevat aika hipahtavia arvoja. Muutenkin olen viime aikoina ollut kiinnostunut 1980-luvun loppuvuosien ja 1990-luvun "hippi"meiningistä melkein siinä missä 1960–70-luvunkin, enkä mistään true hippy -vaihtoehtokulttuurista, vaan nimenomaan läpilyönneistä valtavirtaan.
    Kirjattu

    Hermit of Think-Follow

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 37
    Vs: Levylautasella
    « Vastaus #662 : 04. Helmikuuta 2021 klo 10:19 »
  • Tykkää (0)

  • 22-Pistepirkon Eleven, olen kuunnellut lähiaikoina läpi myös sitä edeltävät albumit Big Lupu ja Rumble City LaLa Land. 22-Pistepirkko oli parhaimmillaan hirmuisen hyvä ja kiva bändi.
    Kirjattu

    Hermit of Think-Follow

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 37
    Vs: Levylautasella
    « Vastaus #663 : 16. Helmikuuta 2021 klo 23:02 »
  • Tykkää (0)

  • Phoenix: United, ranskalaisyhtyeen ensimmäinen albumi. Vuosituhannenvaihteen aikoihin crossover oli ihan merkittävä juttu, ja se kuuluu tällä levyllä: mukana on soft rockia, diskoilua, punkahtavaa menoa ja yksi lähes kymmenminuuttinen biisi, joka kehittyy jonkinlaisesta kantrinjolkotuksesta funk rockiksi. Aika jees. :peukku
    Kirjattu