Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Uusimmat artikkelit

Ilmastonmuutos suomalaisen näkökulmasta

Indonesian poliisi hävitti puoli tonnia marihuanaa polttamalla - lähiseutu pöllyissä

Ensimmäistä kertaa 40 vuoteen maailmantalous kasvoi, hiilidioksipäästöt eivät

NASA: ilmastonmuutos minuutissa

Iso-Britannia: Aurinkoenergia kasvoi 94%, uusiutuva energia ohitti ydinvoiman

Levylautasella - 47

Hermit of Think-Follow

  • Hipahtava
  • ***
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 214
Vs: Levylautasella
« Vastaus #690 : 22. Maaliskuuta 2022 klo 09:31 »
  • Tykkää (0)

  • Chicagon seitsemäs albumi, kuudes studioalbumi. Jännän kaksijakoinen levy, alkupuolisko aikamoista jazzrock-tykitystä ja loppupuolella tavallisempia laulukappaleita, joilla bändin puhallinsektio on edelleen valtaosin mukana. 70-luvun jazzrock on oma kiinnostava maailmansa, se lähti liikkeelle 60-luvun hippiajan "kaikki mahdollista, kaikki sallittua" -filosofiasta ja alkoi tietysti liukua kohti virtuositeettia, kunnes lähti kaupallistumaan yleisön maun mukana. Moni kokee tyylilajin vieraaksi ihan vain siitä syystä, että on lähtenyt tai ajautunut sen kanssa heti syvään päätyyn. Kaikkein sekavimpien tai kunnianhimoisimpien kokeilujen sijaan voi kokeilla vähän helpommin avautuvia levyjä.
    Kirjattu

    Hermit of Think-Follow

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 214
    Vs: Levylautasella
    « Vastaus #691 : 29. Maaliskuuta 2022 klo 20:43 »
  • Tykkää (0)

  • Coldplayn uusin, Music of the Spheres. Monien haukkuma, mutta mielestäni oikein oikein oikein hyvä ja yksi tämän vuosikymmenen parhaita levyjä. Jotenkin minulla on intuitio, että haukkujat ovat samaa porukkaa, jonka mielestä nykyinen maailmantilanne hoidetaan pystyttämällä aina uusia sääntöjä ja rajoja. Maailmoja syleilevä poppi on sellaisille ihmisille myrkkyä.
    Kirjattu

    Hermit of Think-Follow

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 214
    Vs: Levylautasella
    « Vastaus #692 : 03. Toukokuuta 2022 klo 10:21 »
  • Tykkää (0)

  • Strawberry Alarm Clock oli kiva kalifornialainen hippibändi. Tosin jotkut sen jäsenet ovat myöhemmin haukkuneet bändin levyjä, kun tuottajat olivat kuulemma sanelleet aika pitkälle mitä levytetään ja mitä ei. Kiinnostavaa sikäli, että kirkkaasti valtaosa SAC:n levytyksistä oli bändin itse kirjoittamaa... Tämä albumi on nimeltään The World in a Sea Shell, ja mukana on monta tooosi mukavaa kevytpsykedeliabiisiä. Vuosiluku on 1968. SAC:n edellinen albumi Wake Up... It's Tomorrow taitaa olla vielä parempi.
    Kirjattu

    Hermit of Think-Follow

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 214
    Vs: Levylautasella
    « Vastaus #693 : 17. Lokakuuta 2022 klo 09:57 »
  • Tykkää (0)

  • Onkohan foorumilla nyt ollut ennätyksellisen pitkä väli, ettei kukaan ole kirjoittanut mitään? Kirjoitan jo ihan siksikin tänne jotain. Erityisen helppo on kirjoitella albumista, jota kuuntelen parasta aikaa. Se on Jimi Tenorin v. 2001 ilmestynyt Utopian Dream. Tässä on paljon mukavia kappaleita, kuten Moonfolks, New World, Natural Cosmic Relief, Paradise Can Wait ja Grilli-iloa (Barbecue Pleasure). Jimi Tenor on yksi niitä artisteja, jotka pysyvästi yhdistän tiettyyn aikakauteen ja elämänvaiheeseen, siitä riippumatta että hän tekee musiikkia edelleen ja kuulostaa aina täysin itseltään.
    Kirjattu

    Hermit of Think-Follow

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 214
    Vs: Levylautasella
    « Vastaus #694 : 30. Joulukuuta 2022 klo 10:36 »
  • Tykkää (0)

  • Piitlestä. Vuoden 1964 lopussa ilmestynyt Beatles for Sale ei ole Liverpoolin moppitukkien paras eikä tärkein albumi, mutta varsin kiva tämäkin on. Aika vahvoja laulusuorituksia ja joitakin pieniä oman aikansa innovaatioita, kuten Eight Days a Weekin fade in -alku ja I'm a Loserin tunnustettu hienonhieno Dylan-vaikutus.
    Kirjattu

    Hermit of Think-Follow

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 214
    Vs: Levylautasella
    « Vastaus #695 : 18. Helmikuuta 2023 klo 10:39 »
  • Tykkää (1)

  • Paradise Lost: Host. Vuosi on 1999. Paradise Lost on siitä outo bändi, että se aloitti tosi raskaana mättömetallibändinä, sitten rupesi "siistiytymään" tyylillisesti ja muutos johti niin pitkälle, että tästä albumista tulee mieleen lähinnä Depeche Moden 1990-luvun vaihtoehtorock-vaikutteinen kausi. Mukana on konerytmiä, syntikoita, sämplejä ja välillä myös jouset. Hämmentävää. Luonnollisesti tämän kliimaksin jälkeen bändi rupesi luotsautumaan takaisin kohti metallimusiikkia, mutta minulle "Hosti" on "Lostin" paras levy.

    Tämä liittyy myös toisessa ketjussa pohtimaani iloinen vs. synkkä musiikki -kuvioon. Paradise Lostin musiikkia ei ainakaan iloiseksi voi sanoa. Sanoma alleviivataan avausraidalla yksinkertaisesti ja kauniisti: "So much is lost / so much disharmony / so much is lost / no voice of sympathy." Jos näin kokee, ja kokee tarvitsevansa sanoa tämän ääneen, siitä asiasta ei synny iloista settiä. Toinen vaihtoehto olisi tietysti koettaa korvata ympäröivä synkkyys ilolla joka tuotetaan musiikin avulla.
    Kirjattu

    Hermit of Think-Follow

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 214
    Vs: Levylautasella
    « Vastaus #696 : 18. Maaliskuuta 2023 klo 11:05 »
  • Tykkää (0)

  • The Beach Boys: L.A. (Light Album) (1979)
    Beach Boysin merkitys 60-luvun "hippimusiikin" muotoutumiselle oli tärkeä, Good Vibrations ja Heroes and Villains kannattaa kuunnella tärppeinä. Mutta ison osan upeimmasta musiikistaan Rantapojat tekivät 1970-luvulla. Sunflower, Surf's Up ja Holland olivat hienoja albumeja vuosikymmenen alkupuolella, Love You ja tämä L.A. sen loppupuolella. Tällä levyllä on hyvin rakennettuja melodisia ja harmonisia kappaleita, moniääniset laulut ovat lähellä parasta ikinä ja pieni kornius on vain lempeästi hymyilyttävää. Parissa biisissä on hiukan särmää, yhteen pitkään biisiin on ujutettu diskokomppi (huom. julkaisuajankohta, lol) ja vaikka kokonaisuus kuulostaa tosi amerikkalaiselta, näillä tyypeillä oli tyylitajua olla lykkäämättä sekaan yhtään kantrivaikutteita.
    Kirjattu

    Hermit of Think-Follow

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 214
    Vs: Levylautasella
    « Vastaus #697 : 08. Kesäkuuta 2023 klo 09:17 »
  • Tykkää (0)

  • Primal Scream: Beautiful Future (2008)
    "Primal scream" on tietysti alun perin tohtori Arthur Janovin kehittämä terapiamuoto, jota John Lennon tunnetusti harjoitti 1970-luvun alussa ja se vaikutti hänen musiikkiinsakin albumilla John Lennon / Plastic Ono Band. Tämä 1980-luvulla perustettu skottibändi on ehtinyt uransa aikana yhteen ja toiseen, alku kuitenkin oli psykedeelistä hippipoppia (Sonic Flower Groove) ja tunnetuin albumi jonkinlaista acid house -meiningin ja eteerisen brittipopin risteytystä (Screamadelica). Tämä nyt kuuntelussa oleva plätty on minusta bändin myöhemmän kauden paras. Mukana on biisejä nimeltä The Glory of Love ja Beautiful Summer, mutta myös sen nimisiä kuin Suicide Bomb ja Necro Hex Blues, mikä jotenkin kokonaisuutena kuvaa hyvin yhtä brittipopin perusasennetta: on omaksuttu kauniita flower power -ideoita, mutta niiden kanssa ei nynnyillä vaan sekoitetaan soppaan aika rankkojakin teemoja tai näkökulmia.
    Kirjattu

    Hermit of Think-Follow

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 214
    Vs: Levylautasella
    « Vastaus #698 : 28. Kesäkuuta 2023 klo 09:16 »
  • Tykkää (0)

  • Janis Joplinia kuuntelussa. Minulla on vinyylillä Pearl ja I Got Dem Ol' Kozmic Blues Again Mama, niitä kuuntelin jo tässä aiemmin (Pearl on minusta tosi hyvä levy), toisaalta Big Brother & the Holding Company -albumista Cheap Thrills en ole oikein ikinä tykännyt. Sen sijaan tämä Janiksen/Big Brotherin eka levy on omalla keskenkasvuisella tavallaan aika mukava. Esimerkiksi psykedeelisessä Light Is Faster Than Sound -biisissä Janis yrittää laulaa sileällä laulukuoroäänellä ja lopputulos on vänkä. "Faster than sauauauauauauauau..." Toisaalta on hänen itse kirjoittamansa omintakeisen feministinen blues Women Is Losers, jossa kunnon Janis-ääni pääsee oikeuksiinsa. Ihan jees.
    Kirjattu

    Hermit of Think-Follow

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 214
    Vs: Levylautasella
    « Vastaus #699 : 12. Heinäkuuta 2023 klo 08:29 »
  • Tykkää (0)

  • 22-Pistepirkko on tietysti niitä bändejä, jotka ovat pysyneet matkakumppaneina läpi vuosikymmenien. Mahtava ura bändillä ja lukuisia hyviä albumeja, Eleven soi nyt, Big Lupua kuuntelin pari päivää sitten.
    Kirjattu

    Hermit of Think-Follow

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 214
    Vs: Levylautasella
    « Vastaus #700 : 20. Heinäkuuta 2023 klo 08:38 »
  • Tykkää (0)

  • Santanan kolmosalbumi. Ei heidän parhaansa, mutta silti voi sanoa että taattua laatua. Tällä 1971 ilmestyneellä levyllä on mm. lähes instrumentaalinen Toussaint l'Ouverture, joka on sitkeästi ollut osa bändin livesettiä pitkine jamitteluineen useammalla eri vuosikymmenellä, sekä Taboo-niminen biisi, jonka aiemmin tänä kesänä livenä kuulemani Santana Tribute Band oli valikoinut ohjelmistoonsa. Ihan jees.

    Tämä albumi saa samalla kunnian olla viimeinen, jonka kuuntelen vanhassa asunnossa. Muutto-operaatio on käynnissä.
    Kirjattu

    Hermit of Think-Follow

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 214
    Vs: Levylautasella
    « Vastaus #701 : 18. Marraskuuta 2023 klo 10:06 »
  • Tykkää (0)

  • Wigwamia. Suomen 1970-luvun tärkein bändi. Kuunnelkaa lapset.
    Kirjattu

    Hermit of Think-Follow

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 214
    Vs: Levylautasella
    « Vastaus #702 : 03. Maaliskuuta 2024 klo 10:35 »
  • Tykkää (0)

  • Loistavat Piisipojat eli The Beach Boys on yksi kaikkien aikojen lemppareitani, heidän musiikkinsa oli yksi 1960-luvun musiikkivallankumouksen lähtökohdista ja alkutekijöistä, ja myöhemminkin bändi on levyttänyt paljon tosi hienoa kamaa. Tämän kirjoitushetkellä on kuitenkin kuuntelussa se ensimmäinen todella hyvä albumi eli All Summer Long kesältä 1964. Löysin nämä jutut isolta osin v. 1999 ja palaan nytkin mielessäni sen ajan oivallukseeni: monet näistä biiseistä tuovat mieleen aurinkoisen hiekkarannan ja lämpimän meren niin, että taivaanrannassa näkyy myrskypilviä. Brian Wilson tykkäsi luoda aika jänniä sävelkulkuja ja sointuvaihtoja, joissa iloisenkepeät duurisoinnut saavat aina välillä seurakseen yllättäviä molleja tai toisen sävelasteikon duureja. Ikään kuin katse osuisi kesäisen nautiskelun keskellä sinne tummiin pilviin tai biitsillä kävisi hetkittäin viileä tuulen pyyhkäisy, joka ei tuoksuisi merivedeltä.
    Kirjattu