Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Uusimmat artikkelit

Ilmastonmuutos suomalaisen n?k?kulmasta

Indonesian poliisi h?vitti puoli tonnia marihuanaa polttamalla - l?hiseutu p?llyiss?

Ensimm?ist? kertaa 40 vuoteen maailmantalous kasvoi, hiilidioksip??st?t eiv?t

NASA: ilmastonmuutos minuutissa

Iso-Britannia: Aurinkoenergia kasvoi 94%, uusiutuva energia ohitti ydinvoiman

Levylautasella - 42

Epilä Phoenix

  • Kukkaishippi
  • ****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 294
Vs: Levylautasella
« Vastaus #615 : 12. Kesäkuuta 2017 klo 15:14 »
  • Tykkää (0)

  • Hooverphonic: The President of the LSD Golf Club (2007)

    Olen viime aikoina kuunnellut aika paljon sellaista musiikkia, jota kuuntelin viime vuosikymmenellä. Mukana on kaipuuta johonkin sellaiseen, mihin olen kuulunut. Viime vuosina olen kyllä kuulunut keskelle tätä nykysuomalaista underground-skeneä, mutta musiikin ja meiningin yleisestä pätevyydestä huolimatta se ei nyt oikein riitä ja kanna, kun erään ihmissuhteen särkyminen on tuonut etäisyyttä ja saanut olon tuntumaan usein niissä tilaisuuksissa entistä ulkopuolisemmalta. Lukuisien muiden ysärin & nollarin bändien ohella Hooverphonic oli sellaista juttua, jota aina joku muukin kuunteli ja jota saattoi laittaa soimaan, jos joku kaveri erehtyi käymään kylässä. Ehkei enää tämän levyn aikaan (vuosituhannenvaihteen molemmin puolin ilmestyneet Blue Wonder Power Milk ja Jackie Cane olisivat siinä mielessä täsmällisempiä valintoja), mutta tämäkin levy assosioitui ongelmattomasti siihen vanhaan juttuun. Ja kuitenkin soundit olivat erilaiset, ilmestyessään ajanmukaisemmat. Nykyään luonani ei juuri kukaan kyläile ikinä, ja jos yhtäkkiä kyläileekin, taustalle on parempi laittaa Jukka Nousiaista, Litku Klemettiä, muuta vastaavaa tai sitten ihan Beatlesia, Carole Kingiä, Janis Joplinia.
    Kirjattu
    Hymyile! Se hämmentää ihmisiä.

    muukorento

    • Uushippi
    • **
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 56
    Vs: Levylautasella
    « Vastaus #616 : 12. Kesäkuuta 2017 klo 21:49 »
  • Tykkää (1)

  • Laitoin soimaan ja on saanut hetkisen soida. Se, että tämä tässä ei riitä ja menneisyydessä jokin herättää kaipuun, ei tarkoita, että haluaisi palata menneisyyteen. Tai voi tarkoittaa, mutta se on mahdotonta. Tarvii miettiä mitä haluaa juuri nyt ja pyrkiä sitä kohden. Etiäpäin.
    Kirjattu

    Epilä Phoenix

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 294
    Vs: Levylautasella
    « Vastaus #617 : 18. Kesäkuuta 2017 klo 00:48 »
  • Tykkää (0)

  • Chicago: X (ilm. 1976)

    Chicagosta tulee monella mieleen vain ison rahan jenkkiläinen kliseinen viihdemusa, jota bändi esitti 1980-luvulla (ja vähän myöhemminkin). Alun perin bändi oli kuitenkin yhteiskuntakriittinen ja taiteellisesti huiman edistyksellinen jazzrock-yhtye The Chicago Transit Authority. Nimi jouduttiin typistämään jo toiselle albumille, kun Chicagon kaupungin liikennelaitos vaati. Tämä X ei ole enää ihan parhaita levyjä, mutta edelleen aitoa kunnon musaa, jossa puhaltimet tuuttaavat, rumpali vetelee melkoisia breikkejä ja laulajillakin on meininkiä. Onhan tämäkin ison rahan musaa jo, eikä mitään undergroundia, mutta silti ihan eri puusta kuin ne kasarilatteudet.
    Kirjattu
    Hymyile! Se hämmentää ihmisiä.