Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Uusimmat artikkelit

Ilmastonmuutos suomalaisen n?k?kulmasta

Indonesian poliisi h?vitti puoli tonnia marihuanaa polttamalla - l?hiseutu p?llyiss?

Ensimm?ist? kertaa 40 vuoteen maailmantalous kasvoi, hiilidioksip??st?t eiv?t

NASA: ilmastonmuutos minuutissa

Iso-Britannia: Aurinkoenergia kasvoi 94%, uusiutuva energia ohitti ydinvoiman

Nykyajan musiikki - 1

Jannu

  • Vieras
Nykyajan musiikki
« : 07. Maaliskuuta 2012 klo 02:25 »

Mitä mieltä olette nykyajan musiikista? Minun mielestäni nykyajan musiiki on lähinnä sellaista, jota soitetaan kuukausi non-stoppina joka radioasemalla, jollion siitä menee "maku" Ne ovat lähinnä ohimeneviä ilmiöitä. Klassikkoja ei enää synny. Sama pätee myös artisteihin, todella harva tähti paistattelee suosiossa yli vuotta pidempään. Itse kuuntelen musiikkia 60-70 luvuilta, jolloin muusikot vielä oikeasti osasivat soittaa instrumentteja, eivätkä olleet pelkkiä persoonattomia kaupallisia ikoneja.
Kirjattu

Vihreäkaupunki

  • Hippi
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 2509
    • Blogi
Vs: Nykyajan musiikki
« Vastaus #1 : 07. Maaliskuuta 2012 klo 03:34 »
  • Tykkää (0)

  • Jos puhutaan siitä musiikista, mitä soitetaan radioaalloilla, en pahemmin tykkää. Radiokanavien musiikki valitaan niin, että ne ärsyttävät mahdolisimman harvoja, jotta ne voidaan jättää soimaan taustalle. On tehty tutkimuksia, joiden mukaan kappale joka soitetaan kauttaaltaan lujalla volyymillä, ilman että hiljaiset kohdat itse asiassa olisivat paljon hiljaisempia kuin äänekkäät, ihmiset keskimäärin kuulevat tällaiset kappaleet miellyttävämpinä. Siksi radiokanavat soittavat tällaista tasaista tuubaa, joka on kaikin tavoin tuotettu niin, että se ärsyttää mahdollisimman harvoja.

    Katselin joskus telkkarista dokumenttia Beatlesista, ja näin heidän haastatteluitaan ja keikkojaan. Olin hämmästynyt siitä, kuinka kaverit olivat niin välittömiä ja pelleilivät lehdistölle. :D Silloin kaupallistaminen oli hieman eri mittasuhteissa kuin nykyään. Nykyään on tosin mahdotonta että yhdestä artistista tai bändistä tulisi niin suurta ilmiötä, koska musiikillinen tarjonta on räjähtänyt käsiin eikä tabuja musiikin suhteen enää ole (korjatkaa jos olen väärässä), joka osaltaan aiheutti Beatles-buumin. Jokaisella genrellä on omia huippujaan, mutta ilmiötä mistään bändistä tai artistista siinä mittasuhteessa ei enää tule.

    Nykyaika antaa mahdollisuuden kuulla sellaisia musiikin genrejä, joista ei ollut ammoisina aikoina tietoakaan. Nautin siitä. Arvostan instrumentin soittotaitoa yhtä paljon kuin mitä tahansa taitoa millä voidaan tuottaa musiikkia, tai ilmaista itseään. Oli se tapa sitten laulaminen, näyttely tai tietokoneen näpyttely, jokainen tapa voi tuottaa mahtavan lopputuloksen. Onneksi on muutakin musiikkia olemassa kuin sellainen, joka on täysin kaupallisessa tarkoituksessa tehtyä. Harmillista vain on, että sellainen tehtailu tuote pääsee julkisuuteen, aidompien tekijöiden jäädessä useasti taka-alalle. Näin käy, koska jos artisti ei suostu levy-yhtiön/managerin/jonkun vaatimuksiin, apuja heidän suunnaltaan ei enää herukaan. Harmillista että kaupallistuminen ja hittien tehtailu vie elinsijaa aidolta musiikilta ja esiintyjiltä, joita itse mielummin kuuntelisin ja katsoisin.
    « Viimeksi muokattu: 07. Maaliskuuta 2012 klo 03:49 kirjoittanut Vihreäkaupunki »
    Kirjattu

    Hviduri

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 266
      • Hviduri
    Vs: Nykyajan musiikki
    « Vastaus #2 : 07. Maaliskuuta 2012 klo 12:40 »
  • Tykkää (0)

  • Tottahan tuo on, nykyaikana musiikin virta tähän maailmaan on niin valtava, että eihän
    sellaisia loistavia klassikoita ehdi muodostua.
    Vaikka loistavia muusikoita/artisteja on paljon, he vain tuppaavat hukkua median
    virtaan.

    Aivan kuin artistit olisivat kertakäyttö tavaraa, vähän niin kuin mcdonalds.
    Sitä tulee kuitenkin niin paljon jokapuolelta, bussissa,ostoskeskuksessa,televisiosta,
    ohi ajavista autoista, musiikin loputon virta.
    Voisin melkeen sanoa, että musiikkia soitetaan liikaa, joissain määrin.
    Kirjattu
    We lay in bed day after yesterday

    Colourflower

    • Vieras
    Vs: Nykyajan musiikki
    « Vastaus #3 : 07. Maaliskuuta 2012 klo 13:49 »

    Nyt päästiin aiheeseen. Itselläni on aivan tolkuttoman ristiriitainen suhde nykymusiikkiin ja nykymusiikkikulttuuriin. Kun ei aktiivisesti harrasta musiikkia, törmää vain formaattiradioiden – ja niitä imitoivan YleX:n – keskinkertaisuuksien toistoon: "Siis j-lauta, taas nuo samat neljä sointua!" "Miten näiden kaikkien soundi voi olla samanlaista täyteen ahdettua puuroa?" "Miten näin hyvän säkeistön päälle tulee näin mitäänsanomaton kertosäe, eikö kertosäkeen täytyisi olla biisin huippukohta?" "Miksi taas lauletaan seksistä/ahdistuksesta/ei-yhtään-mistään?"

    Jos aktiivisesti harrastaa musiikkia, onkin toinen tarina ja kolmas saman tien päälle. Musiikkilehdet nimittäin nostavat esiin aivan eri nimiä kuin radiot ja julkkismedia. Mutta kun musamedian esiin nostamia artisteja ei kuule mistään, joutuu muodostamaan niistä käsityksensä toimittajien sanankäänteiden perusteella ja useimmiten mennään ainakin minun kannaltani metsään. Jatkuvasti on joku kolmannen divisioonan samuliknuuti hehkuttamassa jotain uutta indiebändiä sellaisin perustein, ettei ainakaan minua kiinnosta pätkääkään. Sitten jokin toinen artisti, joka voisi kiinnostaakin, saa välinpitämättömän puolipakolla kirjoitetun kymmenen virkkeen arvostelun (jossa toimittaja lähinnä esittelee sanan säilänsä terävyyttä) ja niinku that's all. Otapa siitä selvää.

    Itselläni on viime aikoina käynyt se hyvä munkki, että olen alkanut tuntea ihmisiä, jotka kuuntelevat kiinnostavaa nykymusiikkia. Eivät nämä First Aid Kitit, Florence + the Machinet, Fleet Foxesit, Vampire Weekendit, Bon Iverit ja Everything Everythingit ihan suurinta lempimusaani ole, mutta niiden avulla saa sentään aivan erilaisen käsityksen aikakauden musiikkituotannosta. Lisäksi minun täytyy tunnustaa, että pidän Coldplayn uudesta albumista enemmän kuin heidän aiemmistaan. Sitä kuulee valtavirtatarjonnassa, varmaan kyllästymiseen asti, onneksi näistä muista syistä johtuen en tiedä sitä omakohtaisesti.

    Mutta vielä kaiken tämän jälkeenkin minussa pysyy piilevä epäilys siitä, että viime vuosina on saatettu tehdä vielä paljon parempaa ja kiinnostavampaa musiikkia kuin olen törmännyt. Se vain ei koskaan päädy minunlaisteni kuultavaksi. Sitä eivät levy-yhtiöt julkaise, eivätkä pienkustanteet päädy satunnaisen yleisön kuultavaksi. Sitä ei jaksa penkoa Myspacesta ynnä vastaavistakaan, koska valtaosa sieltä löytyvästä musiikista on ihan tyhjänpäiväistä kökköä. Jne. On tämä aika hölmö tilanne. Tule jo, uusi 60- tai 70-luku, tai paremman puutteessa edes uusi 90-luku. ???
    « Viimeksi muokattu: 07. Maaliskuuta 2012 klo 13:51 kirjoittanut Colourflower »
    Kirjattu

    Jannu

    • Vieras
    Vs: Nykyajan musiikki
    « Vastaus #4 : 07. Maaliskuuta 2012 klo 14:15 »

    Ainoa radiokanava joka soittaa musiikkia hyviltä ajoilta on ehdottomasti Groove FM :) Vihreäkaupunki osui kyllä asian ytimeen. Mitään niin isoa ilmiötä kuin Beatles ei enää muodostu. Kaikki paistattelevat suosiossa enintään vuoden.
    « Viimeksi muokattu: 07. Maaliskuuta 2012 klo 14:30 kirjoittanut Jannu »
    Kirjattu

    Rauhan Toveri

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 198
    Vs: Nykyajan musiikki
    « Vastaus #5 : 28. Maaliskuuta 2012 klo 20:02 »
  • Tykkää (0)

  • Ainoa radiokanava joka soittaa musiikkia hyviltä ajoilta on ehdottomasti Groove FM :)

    Groove FM on hyvä! :D

    Itse en pahemmin haluaisi arvostella musiikkia siitä kulmasta, millä aikakaudella se on ilmestynyt. Jostain sattuneesta syystä, lempimusiikkini vain sattuu sijoittumaan 60-, 70- ja 80-luvulle. Ehkä läpällä saatan lauleskella nykyajan pahimpia autotunemörköjä kiusatakseni kavereita, sillä en ota kaikkea niin tosissani. Toivon kyllä kovasti että joskus tulee vielä jotain samanlaista ja huumannuttavan hienoa kuin 60- tai 70- luvulla oli... Siihen on kyllä vaikea uskoa, en minäkään usko että mitään uutta The Beatles ilmiötä syntyy. Nyyh... *halailee Sgt. Peppers Lonely Hearts Club band- laukkuaan ja katselee poseeraavaa Jim Morrisonia seinällään*

    En tiedä, miksi nykyajan popit ei niin kamalasti kiinnosta. Olen myös ihan pihalla, kun kaverit soittaa jotai ihmeräppiä tai poppia. Toisaalta, ei kaikki kiinnosta kaikkia, sille ei voi mitään. *olkien kohautus*
    Kirjattu

    guaaarwa

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 910
    Vs: Nykyajan musiikki
    « Vastaus #6 : 01. Huhtikuuta 2012 klo 00:49 »
  • Tykkää (0)

  • Olen havaitsevinani erään klassisessa musiikissa tapahtuneen ilmiön siirtyvän populaarimusiikin puolelle. (Oikeastaan monet muutkin ilmiöt, jotka aluksi olivat klassista musiikkia tai tapahtuivat niissä piireissä, ovat siirtyneet populaarimusiikin puolelle, esim. tietynlaiset soinnutukset.)

    Jos olette ikinä käyneet jonkun filharmonian tms. konsertissa, varmaan olette huomanneet, että suurin osa ohjelmistosta koostuu 1600-1900-lukujen välisestä musiikista, joka vieläpä on rajoittunut tiettyjen säveltäjien tuotantoon. Eihän tämä tarkoita, etteikö klassista musiikkia sävellettäisi nykyään, sitä ei vaan esitetä niin paljoa kuin "klassikoita".
    Miksi? Osaltaan klassisen musiikin piirit ovat jämähtäneet itse "vanhoihin aikoihin" ja "kappaleisiin, joiden pitäisi kuulua jokaisen musiikkia rakastavan yleissivistykseen". Toisen osan muodostavat yleisö. Vanhoja "hyviä kappaleita" halutaan kuulla uudestaan ja uudestaan. Uutta, 1930-luvulta eteenpäin sävellettyä musiikkia ei oikein tahdota "ymmärtää", se "menee yli hilseen". Tai ainakin sellainen ennakkoluulo monella on, ja tämä ennakkoluulo estää kunnollisen tutustumisen uusiin teoksiin. Korvalle uusi musiikki ei välttämättä aukea ensimmäisellä kerralla, vaan sitä pitää ehkä makustella kauankin.

    Näette varmaan mitä ajan takaa? Osaltaan on jo nähtävissä kehitys, jossa 60-, 70- ja 80-lukujen populaarimusiikista on tullut "vanhaa hyvää musiikkia", jota edelleen esitetään ja jonka tunteminen "kuuluu kaikkien musiikkia rakastavien yleissivistykseen". Aikakauden kappaleita esitetään tiuhaan cover-versioina edelleen. Samalla lytätään nykyaikana sävelletty musiikki huonoksi, vaikkeivat monet siihen ole oikeasti edes tutustuneet. Ei siinä mitään, jos tykkää kuunnella vanhempaa musiikkia, mutta sellaisia asioita ei mielestäni pitäisi lähteä tuomitsemaan, mistä ei oikeasti ole tietoa. Nykyaikana sävelletyistä kappaleista vain murto-osa soi kaupallisilla radiokanavilla, ja oikeasti nykysävellyksiin tutustuminen vaatisi vaivaa osaksi siksi, että tekijöitä ja artisteja on niin paljon (propsit Colourflowerille itsensä sivistämisestä!  ;) ).

    Eihän sitä tiedä, vaikka joku nykyajan artisteista nostettaisiin myöhemmin jalustalle. Eihän Johan Sebastian Bachkaan ollut omana aikanaan mikään kuuluisuus. Ja Beatles pysyy ilmiönä, koska ihmiset edelleen pitävät bändiä ilmiönä. Jännää miettiä, mitkähän kaikki seikat siihenkin vaikuttavat että kyseistä bändiä jaksetaan vieläkin hehkuttaa.
    Kirjattu
    "When will you find your soul, when will you find your peace..?"

    Häröhippi aiheuttaa metkaa kitkaa ja häröjä säröjä.

    Epilä Phoenix

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 384
    Vs: Nykyajan musiikki
    « Vastaus #7 : 29. Huhtikuuta 2016 klo 12:34 »
  • Tykkää (0)

  • Tämä yllä oleva keskustelu on käynnistetty ja kokonaisuudessaan käyty neljä vuotta sitten, joten pitäisikö "revisioida" (en tiedä onko oikea sana?) hieman tätä aihetta? Vuodet kuluvat ja jotakin uutta tapahtuu, ja ehdottomasti on myös tapahtunut.

    Itse en nykyisin tiedä enkä ymmärrä mistään valtavirtamusiikista yhtään mitään. Joskus jossakin kaupassa saatan kuulla taustalla musiikkia, jonka tunnistan 2010-luvun valtavirraksi, enkä yleensä pidä ollenkaan. Tämä pätee niin kotimaiseen kuin ulkomaiseen kaupalliseen musiikkiin. Hiljainen vallankumous on kytenyt viime vuosina ihan toisella tasolla. Tampereen – ja epäilemättä muidenkin isompien kaupunkien – vaihtoehtopiirit ovat täynnä erinomaisia lauluntekijöitä, jotka eivät yritäkään kuulostaa valtavirralta tai saada musiikkinsa soimaan Beyoncén ja Haloo Helsingin, tai mitä niitä onkaan, välissä jollakin kaupallisella radiokanavalla. Tärkein hahmo on jonkin verran huomiotakin saanut Jukka Nousiainen, jonka uusin albumi on toistaiseksi julkaistu vain c-kasettina. Albumi on minun korvaani parasta uutta, mitä olen kuullut viiteen vuoteen yhtään missään, ja Jukka Nousiainen on tärkeintä, mitä musiikille on maailmassa tapahtunut koko 2000-luvulla. Jos uuden albumin musiikkia yrittäisi jotenkin kuvailla, niin kyseessä on tahallaan alituotettu, spontaanin kuuloinen, mutta soitannollisesti pohjimmiltaan hyvin ammattitaitoinen keitos rock-, blues-, folk-, psykedelia-, pop-, kantri-, proge- ja iskelmävaikutteita. Saattaa kuulostaa sekavalta, mutta Nousiaisen jutuissa Baddingit ja Pink Floydit, Hendrixit ja Juice Leskiset ovat ihan yhtä ja samaa maailmaa sanomassa toisilleen käsipäivää.

    Jos vähän syvemmältä pinnan alta mainitsisi jonkun nimen, se olisi varmasti Guggenheim-projektz tai sen kuuluvin jäsen Tomi Leppänen, joka järjestelee klubi-iltoja, soittelee eri kokoonpanoilla, kirjoittelee pienlehtijuttuja ynnä muuta merkittävää.
    « Viimeksi muokattu: 29. Huhtikuuta 2016 klo 12:36 kirjoittanut Epilä Phoenix »
    Kirjattu
    Hymyile! Se hämmentää ihmisiä.