Soft Machinea oletkin oivallisesti postaillut tänne, mutta jännästi olet lähes skipannut parhaat levyt miltein tyystin. Mun silmissäni (ja erityisesti korvissa) Soft Machineen ehdottomasti kuuluu erottamattomasti Robert Wyatt, joten parhaat levythän on vapaavalintaisessa järjestyksessä The Soft Machine, Volume Two ja Third (jonka oletkin oivallisesti jo täällä esitellyt). Robert Wyattin Soft Machinea seurannut proggis; Matching Molekin on ehdottomasti tutustumisen arvoinen bändi, vaikkakin niiden toka levy on kyllä kuulijalle erityisen haastavaa settiä (tai sitten olen vain huono kuuntelija!).
Oma suosikkini Soft Machinelta on Volume Two (joka on hieno sekoitus ekan ja kolmannen levyn parhaita puolia)
Gongia en ehkä Canterbury sceneen hirveän ärhäkästi liittäisi (Daevid Allen taitaa olla aina linkki kyseiselle paikkakunnalle ja sekin heppu on muistaakseni austraalialaista alkuperää (+ tietty myöhemmin Steve Hillage)), eroaahan se aika paljon musiikillisesti (ja muutenkin) muista kyseisen alagenren yhtyeistä.
Parasta Canterbury sceneä musta edustaa Caravan, Hatfield and the North ja National Health.
Loppuun vielä suorastaan sydäntälämmittävää kotivideomateriaalia Soft Machinen Jimi Hendrixin lämmittelykiertueelta 1968 (jos kuuntelee tarkkaan, tuota aiemmin linkkaamaani Volume Twota, saattaa huomata viittauksen noihin seuraavalla videolla kuvattuihin aikoihin!).
Soft Machine - 1968 Hendrix Tour - Home Videos (Embedding disabled, limit reached)
Tähän loppukoon tunkeutumismatkani sun ketjuusi, mutta pitäydyn edelleen hiljaisena kuuntelijana ja katselijana!
e: korjailin muutamia ärsyttäviä kirjoitusvihreitä
