Vihreäkaupunki: Olen aina ollut hieman "retro" ihminen ja ajattelin että vinyylit ovat hienoja ja kiehtovia. Kun ennenaikaan ihmiset yllättyivät CD:n hienouksista, kuinka ääntä voidaan tallentaa hopeiselle levylle, nykyaikana nuoret hämmästyvät, kuinka ääntä voidaan tallentaa uraan, ja kuinka neula voi sen vapauttaa. Pienet ritinät ja rapinat tuovat eloa sointiin, mutta mielelläni niistäkin luopuisin.
Colourflower: Jännää... luulin että 90-luvulla kun CD oli juuri tullut, niin kaikki vihasivat vinyylejä. Koska CD:n virheetön ääni korvaa rahisevan vinyylin. Itsekkin pidän CD:istä, mutta enemmän vinyyleistä, koska niissä on tunnelmaa. Itse en oikein "tunnelmoidu" siitä, että soittimessani surisee CD, vaan siitä, kun makoilen sängyllä seuraten, kun neula kyntää vinyyliä vapauttaen omintakeisen soundin. Ja myös käyttö on hauskempaa, on paljon hienompaa aluksi silmäillä vinyylikokoelmaa, sitten vetää sieltä yksi ja aluksi liu'uttaa levypussi ulos kotelosta ja sitten varovasti ottaa levy esiin ja asettaa se soittimeen ja laskea neula levylle, kuin vain avata kotelo ja työntää levy mustaan reikään jossa sille tehdään ties mitä.
Ps. Tosihrrastajat hankkivat levypesurin, joka pesee levyt hellästi ilman staattista sähköa. Itselläni ei ole vain tarvetta sellaisella, ja budjettikaan ei tahdo riittää. Käytän ihan vain akkuvesi-mikrokuituliina-pyyhe-tekniikkaa, mutta pienen kokoelman kanssa ihan toimiva menetelmä. Pesurilla myös vanhoista "puhki" soitetuista levyistä saa vielä ihan kuuntelukelpoisia, näin olen kuullut monilta niitä käyttäneiltä.
