Nostanpas tämän keskustelun, kun on tullut liikaa ajateltavaa aiheeseen liittyen. Luin kirjastossa uusinta Hesarin Nyt-liitettä ja Aamulehden Valo-liitettä, enkä enää muista kummassa juttu oli, mutta laulaja Yonaa joka tapauksessa haastateltiin. Toimittaja kysyi, kuinka hippi Yona on asteikolla nollasta kymppiin (vai olisikohan ollut kouluarvosana?). Yona vastasi "kymmenen plus". Kun toimittaja esitti jatkokysymyksen, tarkoittaako tämä sitä että Yona valmistaa shampoonsa itse ja pesee pyykkinsä pesupähkinöillä, Yona vastasikin, että tuossa mielessä kahdeksan miinus.
Hippi siis ei olekaan hippi eikä tarkoita hippiä?
Viimeisen vuoden kuluessa minulle on paljastunut, että hipillä on nykymaailmassa (lähinnä) kaksi toisistaan selvästi poikkeavaa merkitystä. Merkitys 1 on se rauhan ja rakkauden hörhö, joka minä olen ollut jo teini-iässä. Merkitys 2 taas on vihreän elämäntavan tunnontarkka noudattaja. Nämä kaksi kohtaavat usein samoissa persoonissa, mutta eivät ollenkaan välttämättä. Kyllä minäkin kannatan ekologisia uudistuksia ja viihdyn luontoelementtien parissa, mutta ei minulla oikeasti ole hajuakaan vihreästä elämäntavasta – saati sen tunnontarkasta noudattamisesta. Varmaan Yona on minua tarkempi siinä ja enemmän jyvällä, mutta näyttää silti, että hänkin yhdisti hippi-käsitteen ensiksi tuohon ykkösmerkitykseen. Tai vielä johonkin ihan muuhun.
Itselläni tästä alkaa nyt tulla sellainen huvittava paranoia, että esim. mietin perinpohjaisesti ennen kuin uskallan päästää "toisen" "hipin" luokseni. Että mitähän se ajattelee, kun minulla on usein tekokuituisia vaatteita ja jää/kylmäkaapissani todennäköisemmin jotain (siipikarjan)lihavalmistetta kuin tuoreita vihanneksia. Että olenko jokin petturi tai feikki, kun en yhdy siihen tunnontarkkaan elämäntapavihreyteen. Ettei siinä välttämättä paljon auta, kun puhuu psykedeelisen kokemuksen visualisoinnista räiskyvillä väreillä tai maailman parantamisesta menemällä liikenneympyrään piknikille.
