Tuossa kun muutama ihminen sanoi, ettei oikein tykkää alakulttuurijaotteluista.. Itse jossain määrin koen jaottelut itselleni tärkeinä. Kenties siten pystyn paremmin hahmottamaan elämää ja omaa paikkaani elämässä. Ilman lokerointeja tuntuisi, että hukun kaaokseen ja kadotan itseni, minuuteni. Tunnen tarvetta lokeroida ihmisiä ominaisuuksiensa perusteella, vaikka samalla tajuan, että ne lokeroinnit on aina veteenpiirrettyjä viivoja, koska jokainen on kuitenkin yksilö erilaisine ominaisuuksineen.
Silti koen, että joidenkin ihmisten suoranainen pelko lokerointia kohtaan on myös aika huono juttu. =) Koen, että sellaiset ihmiset tasapäistää ihan liikaa ja näkee kaikki vaan samanlaisena, harmaana massana. Ja se tuntui aiemmassa elämässäni olevan mulle tosi huono juttu. Kun minut nähtiin normaalina ja vältettiin lokeroimasta, niin minulle tungettiin valtaväestölle sopivia toimintamalleja kaikessa. Se johti siihen, että elämäni oli pelkkää epäonnistumisten sarjaa, kunnes meinasi mielenterveys loppua kokonaan.
Vasta kun löysin itselleni jonkinlaiset, suuntaa antavat "karsinat", kuka olen, kuka en ole, millainen olen.. vasta sitten löysin elämälleni myös mielekkäät toiminnan raamit, että elämästä alkoi edes tulla jotakin. Piti oppia tuntemaan itsensä ja se, mikä on itselle parhaaksi.. erottautua massasta ja löytää oma polku, oma persoonallinen tapa elää elämää ja tehdä asioita, onnistua ja edistyä.. olla terve ja tasapainoinen, onnellinen. =)
Ehkä käytin karsinointia ponnahduslautana löytää itseni, että voin tästä lähin kuulla sydämeni ääntä ja antaa sen johdattaa itselleni sopivaan elämään. Järjenkäyttöhän mulla ei toimi. En ole rationaalinen ajattelija ollenkaan. Joten intuitiolla mennään, näppituntumalla valintoja tehden ja se toimii, elämä sujuu ihan jees ja kivaa on
Jos nyt jotain määritelmiä omista lokeroistani sanoisin, niin olen esim. jonkinlainen hippi, nörtti, taiteilija, käsityöläinen, vapaa sielu, yksinäinen susi, puolueeton sillanrakentaja, hyväntahtoinen hessuhopo, salaperäinen oikukas kissa, sekoitus tyypillistä vesimiestä ja kaloja (aurinko- ja kuumerkkini), adhd-asperger (tai miksei vaikka indigo-kristalli)
Eli joo ei tosiaan voi vain yhteen lokeroon itseään tunkea.. on niin paljon ominaisuuksia. Mutta kyllä nuo määritelmät on auttanut hahmottamaan, millainen olen ihmisenä ja mistä löytää hengenheimolaisia helpoiten.
