Siirrän tämän tuolta riu'ulta hieman asiallisempaan keskusteluun:
ei oo yhtään hippiä, ei sitten yhtään! mitä hippeyttä on syödä toista elävää olentoa?
Ymmärrän kantasi mut mä sit taas protestoin tota että hipitkin luokitellaan olemaan tietynlaisia.
Tuli mieleen paljon ajatuksia... On ollut selvästi havaittavissa, että yhdelle ihmisryhmälle 'olla hippi' merkitsee nykyaikana tiettyjen ekologis-eettisten ideaalien suorittamista. Reilu vuosikymmen takaperin, kun aloin tuntea niin käyttäytyviä ihmisiä, opin kutsumaan heitä 'vaihtoehtoväeksi' tai muulla vastaavalla nimellä, jossa ei ollut hippiä. Eivätkä he itseään hipeiksi kutsuneetkaan.
On selvää, että käsitteet "elävät" eli niihin tulee ajan myötä uusia sävyjä. Hipin käsite on kuitenkin liian tiiviissä yhteydessä ajankohtaan, jolloin se on keksitty eli 1960-luvun puolivälin jälkeisiin vuosiin, että sen voisi kokonaan irrottaa alkuperäismerkityksestään. Ilmaus 'hippie' on johdettu sanasta 'hip', joka on englannin kielessä (lantion lisäksi) yhtä kuin 'trendikäs, ajanmukaisesta kulttuurista tietoinen'. Käsite levisi v. 1967, jolloin hippiasioita olivat mm. psykedeelinen luova ilmaisu, rauhan ja rakkauden aate yhdistettynä Vietnamin sodan vastustukseen, "vasemman laidan" näkökulmat (ei välttämättä pol. mielessä) yhteiskuntaan ja kulttuuriin, itämaiset filosofiat, länsimaiset "salatieteet", voimakkaat värit, pitkät hiukset, kukat, kannabiksen käyttö ja kesään mennessä myös LSD. Näiden asioiden leviämisestä syntyi hippiliikkeeksi kutsuttu ilmiö, jonka huipentumana pidetään Woodstockia. Alkuperäinen hippikausi päättyi 1970-luvulla, mutta jotkut ylläpitivät sen perintöä ja mukaan tuli vaikutteita mm. rastafarismista, josta on kotoisin Gatheringin yhteydessä esillä ollut "Babylonin" idea.
Alkuperäisen hippikesän 1967 leimallisin tunnuslaulu (yhdessä Beatlesin
All You Need Is Loven kanssa) oli Scott McKenzien esittämä
San Francisco, jossa tuon kaupungin hippimekaksi julistamisen lisäksi muistutettiin: "Be sure to wear some flowers in your hair." Nykyajan luontoaktiivi voi kavahtaa tuollaista ideaa: kukat kuuluvat luontoon, eivät ihmismassojen hiuksiin! 90-luvun lopulla muistan selventäneeni silloiselle ystävättärelleni luonnonsuojelijan ja hipin eroa näin: luonnonsuojelija kieltää suojelualueelle menon – hippi taas menee suojelualueelle, koska hän kokee olevansa luonnon kanssa yhtä. Vaikka hippikulttuuriin on alusta lähtien liittynyt tietynlainen vihertävä (ja punertava) aktivismi, se on myös ankarimpien elämänfilosofioiden kanssa ristiriidassa. Esimerkiksi kasvissyönti levisi hippiliikkeen myötä, koska intialainen filosofia ja varsinkin Hare Krishna -liike ei hyväksy lihansyöntiä, mutta toisaalta osa hipeistä etsi elämän totuutta ihan eri suunnasta ja tietääkseni osa myös ajatteli luonnonihmisen olevan petoeläin.
Itse olen hipahtavista aatteista lähempänä psykedeelistä ja yhteiskunnallisesti aktiivista "koulukuntaa" kuin sitä, joka tähtää ennen kaikkea elämäntavan "vihreyteen" ja maanläheisyyteen, toisaalta ystävättäreni edustaa nimenomaan jälkimmäistä ryhmää ja se sopii minulle oikein hyvin. Kumpikaan meistä ei ole edes vegetaristi – saati vegaani – mutta kumpikin pitää kasvissyönnin leviämistä edistyksellisenä asiana. Jotenkin tämä näyttäytyy minulle hippiyden ydinasiana: kannatetaan ja/tai harjoitetaan asioita, joita pidetään edistyksellisinä länsimaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa, pyritään siihen että asiat muuttuvat parempaan sekä omassa elämässä että laajemmin, kunnioitetaan siinä muutoksessa harmoniaa, rauhanomaisuutta ja suvaitsevaisuutta, ja tuetaan tällä lailla kokonaisvaltaista ymmärrystä elämästä ja maailmasta jossa elämme. Ekologis-eettisten velvoitteiden suorittajat ovat asia erikseen.
