Määrittele "hippi". - 4

Nämä asiat ovat saattaneet tulla jo aikaisemmin esille, mutta pistän jatkoa vielä aiheeseen. Voisin listata muutamia asioita, jotka kuuluvat MINUN mielestäni hipille tyypillisiksi piirteiksi. Voin olla väärässä ja saatan nyt hieman kärjistää asioita, mutta toivottavasti pointtini tulevat yksinkertaisuudessaan esille  ;

Oman käsitykseni mukaan "hippi" usein kyseenalaistaa yhteiskuntaa jossa elää. Hän on kriittinen, mutta on silti avoin uusille asioille ja ideoille. Luonnonläheisyys, ekologisuus ja tavoitteet paremmasta maailmasta täsmäävät hipin ajatusmaailmaan. Pukeutumisellaan hipit hakevat mukavuutta ja kierrätysmateriaalit ovat usein käytössä, jolloin ajatusmaailma nousee esille pukeutumisestakin.

Sitten vielä lisänä: omasta mielestäni hippiäiset ovat ihanimmillaan silloin kun he arvostavat itseään, ympäristöään sekä muita kanssaeläjiä tasapuolisesti. Tarkoitan tällä sitä, että vaikka "hippi" tietäisi tekevänsä parempia valintoja mm. ruoan, matkustamisen ja muun elämisen suhteen, hänen ei pitäisi mielestäni väheksyä muiden ihmisten toimintaa. Avoimuus tässäkin asiassa! olen nimittäin tavannut hippihenkisiä ihmisiä, jotka täyttävät ns. "hipille" tyypilliset kriteerit, mutta samalla heistä huokuu ajatus siitä, että he olisivat muita parempia ihmisiä. He saattavat väheksyä muita, ja kuvittella olevansa jumalan kaltaisia ihmisiä muille (-surullinen huokaus)... toivottavasti ymmärrätte pointtini.. haluaisin vain että ihmiset olisivat nöyriä ja kiitollisia

 Vastaavasti jos henkilö arvostaa niin paljon ympäristöä, ettei halua äärimmäisissä tapauksissakaan satuttaa toiminnallaan ketään tai mitään (esim. henkilö ei halua käyttää mitään kemikaaleja, ei lääkkeitä, henkilö tarkistaa kaiken mitä syö, juo tai käyttää), henkilön oma terveys voi kärsiä tästä. Jos siis tervemaalaisjärki pysyy "hipillä" mukana valintoja tehtäessä, se olisi kai minun mielestäni ihanteellisin tila hipille itselleen ja muille ihmisille.

Nyt sitten kertokaahan omia mielipiteitänne ! 

Mitkä ne sun lasten hippinimet ketneilikka?

Jos jollakulla on joku kokemus, jota ei oikein pysty selittämään. Joku sellanen outo tunne olemisesta, elämästä tai tripistä tai mistä tahansa, niin oon huomannut että ihmisessä saattaa tällaisessa tilanteessa herätä tiedonjano. Vaikka kokemus on ollut selkeä, hyvin yksinkertainen ja ymmärrettävä, se täytyisi selittää kielellisesti ihmisen aivoille. Aivot eivät tunnu juuri tätä perusasiaa helposti pystyvän paketoimaan kieleen.

Niin, tässä tilanteessa nyt sitten uskonnot ja filosofiat alkavat askarruttamaan. Jos kyseessä on joku psyketrippi, mistä ei pääse sillain jyvälle vaikka on just siellä käynyt, niin helposti huomaan et ihmiset alkaa etsimään tietoa. Sitten innokkaimmat, jotka ajattelee olevansa muita pidemmällä alkaa myös helposti selittämään ja nimeämään sen kokemuksen sisältöä ja ominaisuutta. Etsitään joku guru, vitun krishnamurti tai timothy leary  julistamaan oivalluksen autuutta.

Mun nähdäkseni just tässä mennään vikaan. Ensisijaisen tärkeää ois että jokainen itse puhuis omalla äänellään ja vaikenis sillä samalla äänellä jolla puhuu. Monia äiti ammoja ja isä ummoja pörisee youtuben ja facebookin leudossa kesäyössä niin että päätä alkaa särkeä. Joku hivenen ylimieliseksi tulkittava rastafari auttaa lapsia elämäntiellä kohti valaistumista.

Jokaisen tulis ensin sallia itsensä eksyä totaalisesti, ja etsiä sieltä oma tiensä omaan itseyteensä. Jos jokainen meistä alkaa sen sijaan että ammentais maailmaan vettä omasta lähteestään, tarjota ikoninsa ääntä ja kuvaa niin koko maailma jää vaille näitä miljoonia ihmisiä. Sen sijaan että elämän kuorossa jokainen laulais omaa ääntänsä kakofonian sekaan, näyttää että kaverit lainaa tai antaa oman äänensä joillekin johtotähdille. Tää on anarkian ydin. Mulla on oikeus olla.

Oikeus olla ei kuitenkaan oo niin yksiselitteinen, koska kieli tuo meidät yhteiselle alueelle yhteisen omaisuuden piiriin.

Valitettavasti tuntuu että iso osa nykyaikaisista "hipeistä" on suvaitsevainen muita ihmisiä kohtaan vain jos he ovat samaa mieltä asioista hänen Itsensä kanssa. Luulisin että alunperin ajatus on ollut olla suvaitsevainen - ja rakastaa - kaikkia luomakunnan jäseniä.

Light & Love

Miten löytää se alkuperäinen hippi itsessä? Se lapsi, joka ei selvinnyt aikuisuuteen? Oma luovuus ja helpostioleminen? Siitä olisi hyvä lähteä kohti spontaaniutta ja yhteenkuuluvuutta. Onko näillä käsitteillä merkitystä?

Luovuus lisääntyy olemalla luova, samoin myös spontaanius. Helpostioleminen on hankalampaa, koska siihen vaikuttavat myös fysiologiset tekijät, mutta päästämällä irti kaunoista; antamalla anteeksi itselle ja kaikille muille - se on ainakin hyvä "alku."

Itse koen hippeyden lähinnä niin, että tietää kaiken olevan yhtä ja kunnioittaa kaikkea elämää, luontoa ja myös toisia ihmisiä ja heidän mielipiteitään. Jos tähän ei kuitenkaan aina kykene, niin hippi tunnustaa virheensä ja pyrkii kehittymään. Päihteillä, ulkonäöllä ja musiikilla en juuri koe olevan merkitystä hipin määrittelemisessä.

Mulla on aina noiden spontaaniusjuttujen kanssa ollut se ongelma että se mitä enemmän olen yrittänyt olla niitä, sitä kauemmas olen päätynyt. Carpe diem, mutta miten? Ei ainakaan yrittämällä!

Oikea spontaanius tulee vaan jos on tullakseen. Ja osa ihmisistä on vaan sellaisia ettei ne koskaan saa sitä. Rakastan itse spontaaneja ja vähän hulluja ihmisiä, maailma olisi ankeampi paikka ilman heitä

Hmmm... Ehkä en sitten tiedä mitä on olla epäspontaani? Koska koen olevani juuri sopivasti. Kai se on yksii hipin ominaispiirre sekin, että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on?

"Hetkessä eläminen" on yksi niitä muotitermejä, jotka sellaisina ovat jo ajat sitten kokeneet perinpohjaisen inflaation. Jokainen kuitenkin käyttää sitä omalla tavallaan ja omien mielitekojensa mukaan ja soveltaa sitä sikäli kuin se tuottaa mielihyvää, joten loppujen lopuksi "hetkessä eläminen" ei tarkoita oikeastaan yhtikäs mitään.

En ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä, että usein "hetkessä eläminen" ja suunnitelmallisuus esitetään toistensa vastakohtina. Eikö kysymys ole kuitenkin lähinnä siitä, että osaako ihminen arvostaa sitä ja olla iloinen siitä ja niistä asioista, joita hänellä juuri sillä hetkellä on. Ei se mielestäni millään tavalla sulje pois sitä, etteikö elämäänsä voisi suunnitella vaikka kuinka yksityiskohtaisesti eteenpäin.