Maalla on mukavaa edelleen, mutta tänä päivänä (sunnuntaina 7.6.) ovat tällaisen elämisen haasteet hieman muistutelleet itsestään. Kun talo on niin keskellä jotain, mitä voisi nimittää vaikka "syväksi luonnoksi", erinäiset pikkuötökät eivät ihan mukisematta suostu siihen, ettei talo ole niiden valtakuntaa. Yhden aiemmin keittiön seinällä kiipeilleen isohkon mustan muurahaisen yhdeksän seuraajaa on kohdattu tänään, joko keittiössä tai vessan suunnalla. Lisäksi on tullut vastaan kolme isonpuoleista hämähäkkiä. Hämpyt olen vienyt ulos – nehän ovat tavallaan hyötyeläimiä, en vain osaa vapaaehtoisesti jakaa niiden kanssa omaa varsinaista asuinsijaani – mutta murkut ovat, ikävä kyllä, kohdanneet loppunsa. Viime yönä täällä puolestaan oli sähkökatko, joka saattoi olla pitkäkin, en tiedä (koska nukuin). Päätin luottaa siihen, että jääkaapissa olevat ruokatarpeet eivät ole pilaantuneet.
Pihatöitä riittää, tänään huhkin pihamaalla (haravointia ym.) yli kaksi tuntia saamatta aikaan näkyvää työnjälkeä kuin nimeksi. Kuntoilusta se ainakin käy. Onneksi näitä puutiaisiksi eli punkeiksi kutsuttuja pikkueläimiä ei sentään ole näkynyt – tosin olen myös suojautunut niitä vastaan, eli pitänyt kumisaappaita jalassa ja varmuudeksi vielä vetänyt sukat housunlahkeiden päälle. Hyttysiä on sen sijaan näkynyt ja kuulunut, eli pihatyöt on paras tehdä auringon paistaessa ihan kunnolla, silloin ne malttavat pysytellä poissa.
