Tänään - 214

Otin ja vaihdoin sitten nimimerkkini entistä kryptisemmäksi. Ex-Epilä Phoenix (ja ex mm. Colourflower, tulkoon selväksi) ei asu Epilässä enää kuin joitakin päiviä, uusi asunto on yksinäinen omakotitalo maaseudulla ja aion myös elää siellä ihan erilaista elämää kuin Tampereella. Paska koronakevät on muistuttanut, kuinka pieni muutos voi saada aikaan, ettei kaupungissa enää tapahdu mitään eikä tapaa ihmisiä, joten tuumailin, että nyt on juuri oikea aika muuttaa ympäristöön, joka inspiroi, tuo lähemmäksi olennaista ja vie etäämmälle toisarvoisesta.

Voi Hermit mikä dream come true 

Olen pitänyt itseäni kaupunkilaisena henkeen ja vereen, mutta nyt on herännyt kaipuu luonnon lähelle. Poikkesin eilen metsälenkiltä keskustan vilinään, ja huomasin heti eron olotilassa. Viihdyn kyllä nykyisessä asuinpaikassani, joka on lähellä metsää, mutta haluaisin joku päivä asua ja työskennellä maaseudulla.

Olen itsekin pyrkinyt vähentämään epäolennaisuuksia elämästä. Tässä karsimisen innossa poistin myös aiemmat tunnukseni foorumilta, mutta tulin sittemmin tulokseen, että saan täältä kaikua minua kiinnostaville asioille. Meinasin poistaa myös Facebookin, mutta totesin, että uutisvirtaan voi vaikuttaa omilla päätöksillä siitä, mitä sivuja seuraa.

Asun nyt sitten täällä maalla. Kaupungissa on enää loppusiivous tekemättä ja pikkuisen jämätavaroita, jotka kulkeutuvat kyllä autossa.

Ihan suoraan sanoen: täällä on ihanaa. Käen kukkumista voi kuulla omassa sängyssä loikoillen, joutsenia on lennellyt yli ja aamulla lähistöllä pyöri luultavasti haukka. Kaupunkiasunnossa piti (loppusyksyä ja talvea lukuun ottamatta) peittää auringonpaiste ikkunaverhoilla, ettei kämppä lämpene liikaa, mutta täällä voi antaa auringon sumeilematta paistaa sisään. Olohuoneen sisäseinät ovat mäntypuuta, ja ehkä siitä johtuen akustiikka on täysin erilainen ja tolkuttoman mukava, musiikki kuulostaa samoilla säädöillä ihan erilaiselta kuin entisessä paikassa. Lähistöllä liikkuessa (erityisesti eilen polkupyörälenkillä) saattaa tulla fiilis kotiinpaluusta, vaikka olen syntyjäni kaupunkilainen.

Tällaista täällä on. Taisinpa tehdä hyvän ja oikean ratkaisun.

Maalla on mukavaa edelleen, mutta tänä päivänä (sunnuntaina 7.6.) ovat tällaisen elämisen haasteet hieman muistutelleet itsestään. Kun talo on niin keskellä jotain, mitä voisi nimittää vaikka "syväksi luonnoksi", erinäiset pikkuötökät eivät ihan mukisematta suostu siihen, ettei talo ole niiden valtakuntaa. Yhden aiemmin keittiön seinällä kiipeilleen isohkon mustan muurahaisen yhdeksän seuraajaa on kohdattu tänään, joko keittiössä tai vessan suunnalla. Lisäksi on tullut vastaan kolme isonpuoleista hämähäkkiä. Hämpyt olen vienyt ulos – nehän ovat tavallaan hyötyeläimiä, en vain osaa vapaaehtoisesti jakaa niiden kanssa omaa varsinaista asuinsijaani – mutta murkut ovat, ikävä kyllä, kohdanneet loppunsa. Viime yönä täällä puolestaan oli sähkökatko, joka saattoi olla pitkäkin, en tiedä (koska nukuin). Päätin luottaa siihen, että jääkaapissa olevat ruokatarpeet eivät ole pilaantuneet.

Pihatöitä riittää, tänään huhkin pihamaalla (haravointia ym.) yli kaksi tuntia saamatta aikaan näkyvää työnjälkeä kuin nimeksi. Kuntoilusta se ainakin käy. Onneksi näitä puutiaisiksi eli punkeiksi kutsuttuja pikkueläimiä ei sentään ole näkynyt – tosin olen myös suojautunut niitä vastaan, eli pitänyt kumisaappaita jalassa ja varmuudeksi vielä vetänyt sukat housunlahkeiden päälle. Hyttysiä on sen sijaan näkynyt ja kuulunut, eli pihatyöt on paras tehdä auringon paistaessa ihan kunnolla, silloin ne malttavat pysytellä poissa.

Mistäköhän kirjasta luin joskus, että muurahaisille ym ötökkäkansalle voi selkeästi esittää käskyn tai pyynnön niiden Korkeammalle Itselle että heidän täytyy nyt ystävällisesti poistua. .. Pitiköhän se kolmeen kertaan loitsunomaisesti toistaa, jos eivät lähteneet niin oli lupa tappaa. Tiedä sitten...

Voisi kokeilla tota hyttysiin kyllä nyt kesällä. Viime kesänä oli tarkoitus nukkua riippumatossa ulkona, oli ihan mahtavaa noin muuten - mutta ne hyttyset. Kolme tuntia tuli kärvisteltyä kunnes oli pakko siirtyä mökkeröön turvaan, kun ei ne luovuttaneet millään. Mutta en silti ole mikään hyttysvihaaja. Joku karkoite tai suoja pitäisi kyllä silti keksiä!

Pelastin mun viinilasista pienen kärpäsen orvokilla mutta se reppana oli niin kännissä että putosi heti terassilautojen väliin... Tuli oikeesti vähän huono fiilis miksi tämä maailma on niin rankka paikka joillekin

Mutta joo kesä on paras ja elämä on ihanaa

Täällä on mahdollisesti myös hiiriä. Todistusaineistoa löytyy, että hiiriä on ollut (ts. hiirenpaskaa on löytynyt, mutta se voi olla peräisin ajalta ennen muuttoani tänne). Toisaalta hevosmuurahaisia (jotka eivät syö puuta, niin kuin yleisesti luullaan, mutta kylläkin kaivavat puuainekseen koloja ja käytäviä pesiäkseen sinne) täällä on jatkuvasti yksittäisiä ihan todistettavasti. Niinpä yhdestä tietystä paikasta talon rakenteiden sisästä kuuluva rapina voi aiheutua kummasta hyvänsä.