Viime aikoina näkemistäni unista on yksi uponnut ja pinttynyt mieleeni erittäin hyvin.
Näin uneni sivupersoonassa, en itse ollut paikalla, katsoin vain. Uneeni kuului pyöreä vaaleaihoinen nainen. Sellainen joka hymyili kokoajan etovasti. Nainen oli sairaalan suihkuhuoneessa/vessassa, joka oli harmaa, kuluneen näköinen. Nainen oli lääkäri tai sairaanhoitaja. Paikalla oli myös toinen sairaanhoitaja, nuorempi nätti tummaihoinen nainen. Valkoihoinen alkoi ahdistella tätä, siitä seurasi rimpuilua, tietenkin, mutta lopulta tummaihoinen nainen antoi periksi.
Seuraavaksi olltiin taas suihkuhuoneessa, tällä kertaa valkoihoinen nainen oli toisen tummaihoisen nuoren naisen kimpussa. Naiselta oli jo vaatteet riisuttu, hän huomasi paikalla olevan myös tämän aikaisemman tummaihoisen naisen. Ahdisteltu pakeni tämän toisen luokse apua pyydellen, pakoon valkoihoisen otetta. Nainen, jolta apua aneltiin, katsoi tätä toista. Katse oli täysin tyhjä, silmät heijastivat vain väliinpitämättömyyttä. Nainen sanoi valkoihoiselle lyhyesti vain että jatka. Vaatteeton jähmehtyi, ja ilme kuvasti vain hämmennystä, pelkoa ja toivon menettämistä.
Sen jälkeen uneksin siitä, kuinka nämä naiset tanssivat letkajenkkaa. Etunenässä vaalea nainen hymyilen etovaa, itseriittoista hymyään, ja jäljessä tummaihoiset naiset, toinen vaatteita, molemmat hymyilen tyhjää hullun hymyä.
En tiedä minkä takia uneni muuttuvat kokoajan irvokkaamikksi ideoiltaan mitä enemmän aikaa kuluu ja unia näen. Tällä hetkellä suurinta osaa näkemistäni unistani voi jollain tavalla kuvata sanalla groteski.