Uniketju - 17

Huijui, tämä uni on aivan välttämätöntä kirjoittaa ylös, kun vielä muistan sen yksityiskohtia näin hyvin – muuten ne unohtuvat päivän mittaan!

Olin jollakin kurssilla, jota pidettiin jossakin yliopistorakennuksessa. Ylhäältäpäin, siis yhteiskunnan korkeammilta tahoilta kävi käsky, että kurssi on lopetettava, koska sille ei ole luvassa enää senttiäkään rahaa ja yliopiston tilatkin vaaditaan johonkin aivan muuhun käyttöön. Asiassa oli alusta lähtien voimakas aatteellinen ja yhteiskunnallinen lataus. Päätimme kapinoida ja jäädä paikallemme. Sitten paikalle lähetettiin poliisijoukot pidättämään meitä. Olimme linnoittautumassa yliopistorakennukseen, kunnes (loogisesti?) päätimme paeta lähellä sijaitsevaan linnaan. Ulkoapäin se näytti Tampereen Näsinlinnalta, joskaan ei minusta sijainnut sennäköisessä paikassa.

Onnistuimme pujahtamaan turvallisesti sisään linnaan, mutta poliisi joko näki meidän pakomme tai sai asiasta vinkin joltakin ulkopuoliselta. Niinpä poliisi murtautui linnaan ja ahdisti meidät joihinkin portaisiin, joita minun johdollani nousimme aina vain ylemmäs, kunnes saavuimme vintille. Olin jo pelännyt, ettei meillä ole muuta pakotietä kuin katolle, kun vinttikäytävän toisesta päästä yllättäen pääsikin selvästi uusiin portaisiin ja alas. Sain siinä tilanteessa päähäni suunnitelman, jossa muu ryhmä pakenee yhteen suuntaan mutta yksi livahtaakin toisaalle, jotakin salatietä pitkin ulos. Se yksi olin minä. Hiivin sitten jonkin pensasaidan varjossa ulos jääneen poliisivartion taakse ja onnistuin tainnuttamaan passissa seisoneen poliisimiehen takaapäin. Linnaan jääneet kapinalliset onnistuivat eksyttämään kannoillaan olleet poliisit linnan käytäviin ja seurasivat esimerkkiäni. Niin saatoimme piirittää linnan ja sinne jääneet poliisit ulkoapäin. Olimme voittaneet taistelun!

Tässä kohden en ymmärrä unen logiikkaa, mutta voittomme oli valtava sosiaalinen ja psykologinen saavutus. Ei siis tullut poliisin lisäjoukkoja tai muita apuvoimia, vaan meidät hyväksyttiin taistelun voittajiksi sekä yliopiston ja linnan (jossa siinäkin oli ilmiselvästi jotakin yliopistoon liittyviä toimintoja) hallitsijoiksi. Niistä ja niiden ympäristöstä tuli jokin vapautettu vyöhyke, joka säteili ympäristöönsä hyvää vaikutusta niin, että joku taiteilijakin sanoi luomisensa vapautuneen aivan valtavasti tämän suuren voiton ansiosta.

viime yönä näin unta siitä ryöstäjästä
tapahtuneen jälkeen ensimmäinen uni tekijästä. Hän tuli jossain hotellin aulassa vastaan ja nähtyään minut ja pelkoni/paniikkini hän vain tuijotti minua silmiin ja esti pakenemiseni ja hymyili ivallisesti....
tämän jälkeen onneksi jo heräsinkin.
Poliisilta sain kuulla perjantaina, että tekijä ei ole poliisin hallussa. Luulen ,että uni johtuu siitä kun pelkään törmääväni tekijään, koska hän ei ole poliisin hallussa vaikka heillä kuulemma on erittäin vahva näyttö.

Näin unta, että minulla oli lemmikkinä kettu. Kettu kuitenkin kaipaisi kotiinsa metsään, joten päätin lähteä tämän matkaan kohti metsää. Kettu vierelläni jätin kaiken mitä minulla oli taakseni, enkä osannut edes kaivata sitä. Herätessäni jäin kaipaamaan untani.

Hieno uni

Suosittelen Jäniksen vuosi -kirjaa ja elokuvaa, jos et vielä ole lukenut tai nähnyt. Niissä ei ole kettua, mutta sentään jänis on.

Hieno uni

Suosittelen Jäniksen vuosi -kirjaa ja elokuvaa, jos et vielä ole lukenut tai nähnyt. Niissä ei ole kettua, mutta sentään jänis on.

Katsoin leffan ja nyt on kyllä pakko lukea kirjakin!

Jo oli uni...
Tuli murtauduttua kaverin kanssa metsän keskellä olevaan taloon. Siinä soittelimme jotain, tai siis kaverit kun kuulimme, että talon omistaja tuli takaisin kotiin. Lähdimme paniikissa laittamaan kenkiä jalkaan ja ottamaan kaikki tavarat mukaan, kun niitä oli jostain syystä ihan kivasti. Juoksin yläkertaan katsomaan josko ikkunasta voisi hypätä karkuun... En sitten tiedä miten loppu peleissä pääsimme sieltä pois, mutta mies kuitenki oli tajunnut meidän ja huuteli perään, että tappaisi meidät...

Myöhemmin minulle annettiin tai sitten löysin kolme kania. Laitoin ne yhteen laukkuun, kun ei ollut muutakaan paikka, ja no puput piti "pelastaa". Jostain syystä menimme sinne taloon uudestaan vanhempieni kanssa, mutta vanhempani kerkesivät lähtemään ennenkuin kerkesin kyytiin. Talon omistaja oli meinaan taas lähettyvillä. Itse hiiviskelin takaoven kautta ja hiiren hiljaan katosin metsään.

Näin myös hetken unessi, kuin olisin ollut joku 7v. Kahlasin pienessä joessa joka vei tämän miehen taloon, mutta minulle huudettiin eten saa mennä sinne... Ja sitten olinkin taas reppuni kanssa metsässä, piileskelemässä mieheltä. Olin tekemässä ilmeisestä jonkinlaista majaa metsään (missä oli kummiskin tyynyjä..?), kun mies löysi minut. Hän kutsui minut hänen luokseen ja vaikutti tällä hetkellä aivan normaalilta. Kun pääsit hieman kaveriksi miehen kanssa sanoin hänelle, että kassi jäi metsään missä puput on, että minun on aivan pakko päästä löytämään ne, tai ne voivat kuolla. Mies päästi minut, ja oli jopa antamassa avaimet, että tulisin takaisin... Tosin se ei ollut minun mielessä. Menin metsään, mutten koskaan löytänyt kassia enään..

Ja taisinki sitten vain herätä. Hämmentävä uni.

Torstai, tuli tuosta sinun unesta mieleen tyttö ja kettu niminen elokuva!


Minulle on kanssa tuttua tuo unissaan puhuminen, jostain syystä se tapahtuu aina kun olen mummulassa yötä, tai sitten kotona ollessa muut ei vaan kuule sitä.. Jokatapauksessa melkein joka kerta kun aamulla herään mummulassa mummu kertoo huvittuneena, mitä kaikkea olen unissani höpissyt  Kerran pienenä mummu jopa kertoi aamulla herättyäni, että olin yöllä sängystä unissa kävellyt olohuoneeseen jossa mummu ja pappa katsoivat tv:tä, ja istunut mummun syliin. mummu oli sitten herättänyt minut ja kantanut takaisin sänkyyn. Tästä tuli mieleeni  varsin huvittava juttu, joka tapahtui pari vuotta sitten jonka äiti aamulla kertoi. Olin nimittäin kuulema huutanut täysiä unissani ja kun äiti oli tullut kysymään mikä minulla on, olin tokkurassa vihaisena huutanut äidille monta kertaa, että " anna takasi se linja-auto! "  Eihän siinä muuta voinut kun nauraa.

Unihalvaukset ovat myös tuttuja, ja niitä tulee useinkin, yleensä silloin kun näen painajaista ja  tajuttuani että näen unta yritän herättää itseni esim. Pistämällä silmät tiukasti kiinni ja avaamalla ne. Ellei se toimi yritän liikuttaa esim. Kättä tai jalkaa. Muutaman kerran en ole meinannut saada itseäni millään hereille ja on paniikki meinannut iskeä . Onneksi olen saanut itseni aina hereille.

Se mikä on outoa on, että se mitä olen syönyt, yleensä vaikuttaa siihen, mitä unia näen! Jos olen vaikka juonut teetä juuri ennen nukkumaan menoa näen rauhallisia unia, tee siis näemä estää painajaiset  Jos syön suklaata ennen nukumaan menoa näen kivoja, jopa tosi epärealistisia unia! Kerran kun söin tosi raskasta, olikohan se nyt intialaistavai mitä, näin kamalan painajaisen josta en todellakaan nauttinut! On se kummallinen tämä ihmisen mieli. Huh kun tuli muuten pikä viesti!

Olin viime yön unessa kovasti tekemisissä Ruotsin kuningas Kalle Kustaan kanssa. En muista tarkempia yksityiskohtia...heräsin joskus aamuvarhaisella ja mietin, että olipa hassu uni ja täytyy pitää mielessä, mutta eihän siitä muuta pysynyt mielessä kuin Kalle.