^sun ehkä pitää matkustaa että löytyy uusia kohtaamisia?
Mä en nykyään näe juuri mainitsemisen arvoisia unia, mutta nukuttiin leirissä metsässä ja mulla oli ulkotuli palamassa läpi yön. Joka kerta kun heräsin, niin näin sellaisen kauniin ja myös ovelan näköisen hahmon, mikä muodostui saniaisista ja muista lehdistä ja siitä että tulen elävä valo heijastui. Hahmo näytti pääkallokasvoiselta keijukuningattarelta,,. Se oli aika feminiinen hahmo, ja siinä oli ilmeikäs muuttuva pääkallovirne, mikä vaihteli tulen lepatuksessa. Se hahmo jäi elävästi mieleen kuin uni, vaikka olikin valveunta. Jokin merkityskin siinä piili, sillä se hahmo kiikutti mun lasta, joka nukkui riippukeinussa, mitä vasten ne saniaiset olivat. Se oli hassua, miten se sama hahmo löytyi joka kerta yöllä kun heräsin ja katsoin sinnepäin, mutta päivällä niistä saniaisista ei mitään hahmoja enää löytänyt.
Mua aina vähän jännittää öisin pimeässä metsässä, kun se oikeastaan herää eloon se kaikki ihmisiltä piiloutunut maailma siellä, niin mielikuvitus lentää helpommin ja aistit ovat ylivireessä, ja joudunkin käyttää kärsimyskukkauutetta nukahtamiseen... Osaispa piirtää siit hahmosta jotain kuvia!
