Uniketju - 14

Nukuttuani muutaman yön huonosti huomasin viime yönä näkeväni todella paljon unia. Menin jo seitsemän jälkeen nukkumaan (aamut työt, jepu jee) ja kun heräsin vessakäynnille kymmeneltä olin jo näkemässä unta. En muista unesta enää mitään, mutta muistan kertoneeni siitä äidilleni matkalla vessaan.

Aamulla herätessäni tajusin että unessani ennen heräämistä olin ollut meidän lähellä olevalla parkkipaikalla kun jostain tuli zombeja jotka yrittivät yllättäen tappaa minut ja matkakumppanini. Unessa minulla oli myös kissa joka harmillisesti sai tartunnan. Muistan kuinka ahdistavaa oli juosta ja kiirehtiä kohti tätä kerrostalo asuntoa (matkaa parkkipaikalta ehkä 500m) kun kuulin kissan maukuvan uhkaavasti ja koko ajan tuntui että kohta sen käpälä osuu. Lopulta päästyämme asuntoomme totesimme että asuntomme oli ainut asunto joka oli säilynyt zombi vapaana. Toisin sanoen muut asukkaat olivat kokeneet menetyksiä ja muistan kuinka käytin paksua pahvia apuna työntäessäni yhtä zombia ulos rappukäytävästä että saan suljettua sen ulkopuolelle että pääsen kotiin. Arki tuntui kuitenki rullaavan varsin normaalisti, eli posti kulki ja ja puhelin ja tuollaiset toimivat. Piti vain olla tarkka että milloin ihmeessä menee ulos ja en edelleenkään ymmärrä miten se poika ei ollut saanut tartuntaa vaikka Helsingin Sanomia jakoi. Tässä kohtaa uni katkeaa ja juuri ennen heräämistäni muistan olevani toisessa paikassa jossa katson suuresta ikkunasta takapihalle joss tartuntavapaat kissat, koirat ja pienet ihmiset (kääpiöt) pelasivat jalkapalloa ja pallona pelissä toimi zombin pää.

Että sellaisia unia. Huh huh.

Näitä hassuja/hörhöjä unia tulee nyt putkeen. Viime yön unessani esiintyi jokin proge-eepos, jonka mukaan "Epilän laakso on pyhä". Epilä on kaupunginosa Länsi-Tampereella.

Olen melkein kaksi viikkoa nähnyt unia exästäni. Unet ovat erittäin nöyryyttäviä ja niistä tulee todella paha olo...painajaisiahan nuo ovat. Teen ja sanon unissa sellaisia joita en todellakaan tosielämässä tekisi. Kai alitajunta koittaa saada selkoa asioihin joihin ei voi saada enää selkoa. Toivottavasti nää unet loppuu pian koska on raskasta mennä nukkumaan tietäen että on paha olla kun herää. 

Itselläni on menossa nyt itsensä eheyttämisvaihe elämässä ja se näkyy unissa.
Minulla on hyvin tapahtumarikkaat unet jotka ovat menneisyyden ja nykyisyyden sekamelskaa
Menneisyyden tapahtumat sekoittuvat jännästi parhaillaan tapahtuviin asioihin/tilanteisiin...

Kirjoitin tästä jo ainakin kahteen paikkaan, sen verran ihana uni tuli yöllä vastaan. Heh.

Näin unta että 30 päivän ajan kuvasin rannalla auringonnousua ja tein siitä dokumentin. Jossain vaiheessa kun istuin siellä niin mies tuli siihen katsomaan sitä auringonnousua mun kanssa. Siitä lähtien se tuli joka aamu. Katsottiin vain auringonnousua eikä puhuttu mitään, kunnes alettiin jutella. Kun aika tuli täyteen niin kerroin että olin itseasiassa ollut tekemässä dokumenttia ja kun herra oli vaan tupsahtanut paikalle aina niin kysyin kun kerran näkyi ja kuului materiaalissa että onko okei että hän siinä on. Oli okei. En muista miten uni loppui, mutta muistan kuinka raskasta se rannan hiekka oli kävellä.

En tiedä miksi, mutta tuo uni oli todella ihana. Täynnä ihania oranssin ja punaisen sävyjä. Kuinka maailman sävymaailma muuttui jokaisen auringonnousun aikaan. Vahva oli myös se luonnon läheisyys, tuulen purevuus ja lintujen heräämineen uuteen aamuun. Se oli niin kaunista, niin kaunista ja rauhallista.

Näin viime yönä unta, jossa olin pääkaupunkiseudulla sijaitsevalla asuinalueella nimeltä Potila. Äitini (?) kertoi, että jollakin ihan tietyllä kujalla asuvat vierekkäin serkkuni Minna, muuan isäni tuttava sekä joku superjulkkis. Päädyimme Minnan luo jotain hieman outoa käytävää pitkin, pihalle oli kasattu valtavat lumikinokset vaikka asunnon ikkunasta ei näkynyt toiseen suuntaan ripettäkään lunta. Oli kuin koko ajan olisi ollut käynnissä jokin show tai teemabileet. Annoin oman panokseni meininkiin soittelemalla kitaralla kahta sointua ja toistelemalla utuisesti sanaa "flowers". Se oli jotenkin todella hippiä.

^