Uniketju - 5

Näinpä taas unta. Olin käynyt läpi Tampereen kirjastoja löytämättä Bruce Springsteenin cd:tä Lucky Town. (Huom. En erityisemmin pidä Bruce Springsteenistä.) Niinpä menin seiskoskelemaan jonnekin tien varteen ihan tavalliselle bussipysäkille odottamaan, jos siihen ilmestyisi kirjastoauto. (Huom. Ne eivät takuulla pysähdy tavallisille pysäkeille käsimerkistä.) En muista, tuliko auto ja tapasinko siellä jonkun, vai oliko samaa odottamassa toinenkin henkilö. Kyseessä oli kuitenkin ehkä nelissäkymmenissä oleva nainen, jonka kanssa puhuin Jeff Lynnen kirjasta 'Me, Jeff' (huom. sellaista EI ole olemassa) ja Moody Bluesin Strange Times -albumista (joka on ihan oikeasti olemassa ja löytyy minultakin).

Joopa joo.

Näin viime yönä kammottavaa ja omituista painajaista. En jaksa nyt selostaa yksityiskohtaisesti mutta tällaisia asioita muistan unesta edelleen.
Olin menossa kotiin ilmeisesti jostain bileistä kunnes mua alkoi vaivaamaan jokin fyysinen oire ja päätin että mun pitää mennä sairaalan ensiapuun. Ensiavussa menin vessaan ja olin siellä just silloin kun hoitaja kutsui mua. Huusin vaan vessasta että oon siellä ja sitten se hoitaja sanoi että no, tuu sitten kun pääset tarpeiltasi niin sinne huoneeseen.
Sitten kun tulin vessasta, ei mua enää vaivannut mikään enkä muistanut että miksi ylipäätään olin mennyt sinne sairaalaan. Lähdin siis kotia kohti. Juuri kun olin melkein kotona asti, muistin kuitenkin että munhan piti käydä siellä hoitajan luona sairaalassa vessassa käynnin jälkeen. Lähdin kävelemään takaisin sairaalaan ja sairaalassa mut otti vastaan hoitaja sellasen pöydän takaa (ne vastaanottopisteet oli sellaisia toimistokoppeja. ) Sitten se lykkäs mulle sellaisen kuvasarjan siihen eteeni ja mä hätkähdin.
Kuvasarjassa oli ihmisten valokuvia kahdessa rivissä. Ylärivin ensimmäinen valokuva oli hyvä ystäväni ja alemman rivin valokuvassa olin mä itse. Kuudennen kuvan ja mun ja ystäväni kuvan välille oli tehty yhtäläisyysmerkki. Hoitaja selitti, että olimme ystäväni kanssa sukulaisia, mutta tuo sukulaisuussuhde pääsisi vasta aktualisoitumaan kuudennessa kuvassa, jossa oli tummatukkainen poika. (Tämä oli täysin loogista unessa ).
Lähdin sairaalasta hämmentyneenä tapaamaan ystävääni ja kertomaan tämän oudon asian. Tapasin ystäväni pellolta, jossa hän suunnilleen leijui jonkun toisen kaverin kanssa ja oli liian pöllyissä kuunnellakseen outoa uutistani. Turhauduin, koska ystäväni ei ottanut asiaa niin vakavasti kuin mä ja kirosin hänet ja hänen elämäntapansa. Lähdin kotiin.
Kotona muistin että eräs ihminen oli tulossa vierailulle ja että mun pitäis siivota. Aloin siivoamaan, ja siivosin oikein huolella kaikki kaapitkin. Kaappien lattialautojen alta löysin kuitenkin muutaman ruumiin ja irtonaisia päitä. Olin paniikissa, mistä ihmeestä ne ruumiit oli tulleet mun kämppääni? Kaikki oli varmasti mun epänormaalia elämää viettävän ystävän syytä. Kasasin ruumiita eteiseen ja peittelin niitä muilla tavaroilla, jottei niitä näkyisi. Osan vein varastoon, koska en uskaltanut heittää niitä roskiinkaan. Mitä jos poliisi löytäisi sormenjälkeni tai jotain muuta todisteita niistä? Ruumiit pitäisi haudata. Kirosin jälleen ystäväni mutta toivoin silti että hän auttaisi mua ruumiiden hautaamisessa.

Ihan hirveä uni. Kaikista kammottavinta oli se, ettei muistanut miksi oli mennyt esim. sinne sairaalaan ja sitten se valokuvasarjajuttu oli tosi creapy. Ruumiiden kammottavuudesta nyt puhumattakaan.  Miks ihmiset näkee tollasia unia..? 

Minulla on sellainen melko harvinainen ominaisuus, että usein unta nähdessäni tiedä näkeväni unta ja pystyn myös ohjailemaan unen kulkua. Lehdessä joku vastaavan kyvyn omannut henkilö selitti, että ominaisuus on tyypillinen tietynlaisille ihmisille ja että unien hallintaa voi myös opetella. Tällaista esiintyy kuulemma ihmisillä, jotka analysoivat ja kyseenalaistavat asioita, ja sitä voi opetella pohtimalla asioiden olemusta, esimerkiksi esittämällä aina uuden ilmiön kohdalla kysymyksen: onko tämä totta?

Välillä kyllä näkee niin älyttömiä unia, ettei niissä tunnu olevan päätä eikä häntää, mutta jos muistaa unen riittävän hyvin (mitä minulle tapahtuu harvoin), joutuu useimmiten huomaamaan, että kyllä niille kuitenkin jonkinlainen selitys löytyy.

Joo, mulla on myös joskus samaa. Välillä näkee kyllä todella aidon tuntuisia unia, joita ei tule mielenkään epäillä uniksi, mutta usein ymmärrän, että tämä on unta, ja alan vain odottaa, että se loppuu  se on oikeestaan aika outo tunne.

Aika metkaa, että jos unessa tapahtuu jotakin, joka ei oikein miellytä, sen voi toisinaan ottaa uudelleen ja ohjata tapahtumaan sillä tavalla kuin itse haluaa. Siis ihan kuin olisi elokuvaohjaaja omassa unessaan.

Vastapainoksi minulla on ollut pari aihetta, joista näin muutaman vuoden ajan unia useammankin kerran ja jotka tuntuivat hyvin todellisilta. Ensimmäisessä kävin uudelleen lukiota, vaikka tiesin, että olen sen jo suorittanut; toisessa asuin Tampereella paikassa, jossa en ole ikinä asunut ja jossa ei itse asiassa edes ole asuinrakennusta. Nämä olivat sellaisia unia, joista en herättyäni ollut varma, oliko niin todella tapahtunut.

Mä näin viime yönä unta että postasin itsestäni alastonkuvia Facebookiin...

Kävithän aamulla tarkistamassa olitko oikeesti tehny niin? 

Näin unta että olin jossain ulkomailla ja jollai oli siellä reinot jalassa  muuta en oikee osaa selittää vaikka siinä tapahtuikin jotain muuta..

^ Pitää pistää harkintaan. Mitä ylläpito on mieltä? Alastomista hipeistä kuitenkin uutisoitiin ihan valtakunnallisesti viime kesänä.