Voi hyvänen aika mikä viikonloppu:
En ole tainnut kertoa unestani (en jaksa koko ketjua lukea) jonka olen nähnyt yhden kerran 10-15 vuotta sitten. Se on lyhyt, intensiivinen takaa-ajouni. Olen siinä nainen, jota ajaa takaa isokokoinen mies. Tapahtumapaikkana on jonkinlainen katuverkosto. Rakennukset ovat hiekkakiveä ja kadut hiekkapohjaisia. Uni loppuu siihen kun pääsen miestä karkuun sokkeloisessa kujien verkostossa. Viimeinen kuva on saapuminen jonkinlaiselle aukealle, jossa on matala vesiallas.
Uni on syöpynyt mieleeni erittäin voimakkaan tunnelatauksen vuoksi. Nyt viikonloppuna olin kurssilla, jossa muun muassa käsitellään unia tehden niihin mielikuvamatkoja rentoutuneessa mielentilassa. Useinhan unissa on sellaista sisältöä, jota voi ammentaa käytännön elämän työkaluiksi. Tähän uneeni sitten tein ohjattuna matkan. Uni aukeni aivan uudella tavalla; sain siitä sellaisia muistikuvia, mitä en enää muistanut, huomioin yksityiskohtia erittäin tarkasti, sekä sain unen ikään kuin loppuun asti. Takaa-ajajani oli perässäni toisen ihmisen käskystä. Tällä miehellä oli yllään nahkaiset tms. mokkasiinityyliset kengät, pussihousut ja liivi, ja kädessään hänellä oli jonkinlainen terä tai veitsi. Minulla oli ylläni puhtaanvalkoinen, joku iso kangas joka toimi koko vartalon peittävänä viittana/hameena/huppuna jne. En tiedä mikä sellaisen nimi on. Olin ilman kenkiä. Erillisenä yksityiskohtana melko kookkaat kultaiset korvarenkaat sekä koristelematon kultainen, ohut rannekoru. Ihonvärini perusteella olin jostakin Välimeren alueelta tai kuitenkin sieltä suunnalta. En kuitenkaan Euroopasta, Aasiasta tai Keski- tai Etelä-Afrikasta. Hiukseni ovat mustat ja pitkät, suorat? Osittain vaatteen peitossa, osittain hiukset ovat juostessa silmien edessä niin että en näe kunnolla. Unta selvitellessä tarina myös jatkui pidempään; kun pääsin takaa-ajajaa karkuun, hakeuduin sen altaan luokse. Allasalue oli minulle tärkeä, sitä reunusti kolmelta suunnalta rakennusten seinät / muurit, ja yhdellä suunnalla avautui rakennuksen sisäänkäynti porrastasanteineen. Jossakin muurien / rakennusten takana kuului sirkkojen sirinää. Ihmisiä ei näkynyt, oli ilta. Tiedostin, että tämän takaa-ajajan minun perään käskenyt ihminen oli minulle jotenkin tuttu. Olimme ennen olleet ystäviä tai ainakin läheisiä ja tekemisissä toistemme kanssa. Olimme olleet "samalla puolella", kunnes joku asia oli vääristänyt tämän toisen ihmisen ajattelun, ja hän oli pyrkinyt itsekkäästi ajamaan omia asioitaan. Tunsin syvää pettymystä sen puolesta, että ennen niin hyvä ihminen oli hukannut itsensä. Sieluani särki koska tiesin, että en enää voisi häntä auttaa "takaisin", olihan hän lähettänyt mitä ilmeisimmin murhaajan perääni.
Istuin rakennuksen ulkoportaille ja katselin allasta. Se oli ehkä 5cm syvä, koriste- tai valon heijastamistarkoitukseen tehty, sininen mosaiikkikoristeinen allas, jossa oli valkoisesta mosaiikista tehdyt reunukset. Pikkuhiljaa adrenaliinitasoni laski ja hengitykseni tasaantui. Mietin tätä ihmistä. Lopulta annoin hänelle mielessäni anteeksi, ja ja lähetin hänelle terveiset, että kun hän jälleen, ennemmin tai myöhemmin, tiedostaa toimineensa väärin ja katuu tekojaan, hänen ei tarvitse etsiä anteeksiantoa sillä minä ymmärrän ja olen anteeksi antanut ja siten vapautunut hänestä. Tavallaan noiden terveisten myötä poistin hänet taakoistani, ja otin hänet sydämeeni positiivisessa mielessä. Sen kokeminen tuntui oikeassa minässäni valtavana myötätunnon, ilon ja selkeyden hetkenä.
Uni, joka oli ollut merkityksellinen monia vuosia, sai tarinan ympärilleen, ja ikään kuin opetuksen, jota voin käyttää omassa elämässäni; minun ei kannata kantaa ketään mukanani, johon liittyy negatiivisia ajatuksia, vaan voin vapauttaa ne tunteet antamalla anteeksi ja siten muistamalla nämä ihmiset siinä hyvässä valossa, jota jokainen kuitenkin pohjimmiltaan on
Helkutin päräyttävä kokemus. Kertakaikkiaan. Lähes uskonnollinen.
Aivan kuin tuossa ei olisi jo ollut kokemusta... Nimittäin seuraava sai jatkoa:
Hämmentyneenä joudun toteamaan viimeisen uneni pääosan esittäjäksi kumkvattiliköörin. Vasta googlauksen jälkeen uskoin että sellaista on ihan oikeastikin olemassa 
Likööri sanana ja tuotteena aiheuttaa lähinnä puistatusta, ja sanaa kumkvatti en ole kuullut vuosiin (kai), muistelisin lukeneeni joskus Aku Ankasta että Eka Vekara söi kumkvatteja. Unessa tuo likööri oli hyvää.
Ajattelin tänään mennä pitkäripaisen kautta hakemaan punkkua, mutta jos törmään em. juomaan niin kai sitä on pakko ostaa..
Tämä sai ihan itsestään lisää tarinaa ympärilleen, jossain unen ja valveen rajamailla alkoi elämään omaa elämäänsä. Tähän uneen ei tehty minkäänlaista ohjattua matkaa enkä tietoisesti pyrkinyt muistelemaan tätä.
Olen taas joku muu kuin oikean elämän minä. Arviolta 40-50v mies. Ikää vaikea arvioida, voi olla nuorempikin. Olemukseni on jotenkin nuhjuinen, ei voi sanoa epäsiisti, mutta ainakaan ei huoliteltu. Vaatetukseni on yksinkertaista, housut ja takki. Ne eivät ole rääsyjä mutta ainakin paljon pidettyjä, ehkä likaisia.
Olen jonkinlaisen mäen harjalla. Tuulenviri käy, tunnen sen kasvoillani ja hiuksissa. Paikassa on kivenmurikoita, sellaisia, joita on käytetty jonkinlaisina rakennuskivina. Olen ehkä vanhan rakennuksen tai muurin raunioilla, jotain on vielä pystyssä mutta kivien lisäksi ei ole muuta paitsi ruohoa. Paikasta, jossa olen, näkyy meri ja erilaista kasvillisuutta.
Etsin kumkvattilikööriä.. Mielessä on että sitä on pakko saada. Minulla oli sitä, mutta join sen itse vaikka tarvitsin sitä muuhun. Piti viedä lahjaksi johonkin?
Olen yksinkertainen eläjä, en omista juuri mitään joten en voi ostaa tarvitsemaani likööriä, siksi mietiskelen kovasti asiaa. Sitä on pakko saada mutta minulla ei ole mitään minkä voisin vaihtaa siihen.
Paljon muuta ei tähän sisältynytkään, paitsi että luumu tai oliivi on tärkeä.
Vähintään hämmentyneenä sitten aamulla mietiskelin asiaa. Googletin taas kumkvattiliköörin, ja sitä kautta tuli esiin Korfu. Korfulla tekevät tätä juomaa. Pullojen kuvat oli kivoja, mutta ei niissä kummempaa. Korfukin oli kiva, eikä siinäkään sen kummempaa. Kunnes törmäsi kahteen kuvaan jotka saivat ihon kananlihalle; eräs muuri joka oli rapistunut (varmaan sattuma, ei sen kummempaa). Kuva maisemasta, joka on otettu ylhäältä päin, maisema, jossa on ihan samanlainen näkymä kuin siinä unessa!!!! (ehkä sattuma, ei sen kummempaa. Sattuma ei kuitenkaan estä minua ihmettelemästä ja toivomasta että tämä saa vielä jatkoa joskus...)
