Yksinäisyys - 4

Et ole. Tää piti vielä sanoo.. Sä olet ihan huippu tyyppi, välittyy jo palstan kautta. Oon aina välillä kaipaillut kuulla susta. Toivottavasti tää kevät alkaa sullakin kulkemaan paremmin. Tuntuu jotenki että kaikilla on joko surua tai ahdistusta tai stressiä ja kaikenlaista. Kaikki ei edes osaa kysyä mitä muille kuuluu ja kaikki ei osaa kertoa kuulumisiaan. Itsekin vähän heikosti kyselen, kun tuntuu että energia vaan hukkuu kaikkeen.

Kiitos <3 <3 <3
Onneksi tuli lämmin sää edes. Kivempi ulkoilla koiran kanssa ja pääsin jo vähän tonkimaan pihaakin. Jonkun verran paljaita kohtia ja vaikka nyt vielä maa on jäässä niin törmäsin jopa yhteen kohmeiseen kastematoon. Jaksaa usko kevään tuloon paremmin nyt . Myös ihan vaan istuin kuistilla ja kattelin meidän pihan lintujen puuhia. Hupaisaa sakkia.

 
Mulla vähä sama tilanne. Välillä kelaa et onko tosiaan niin vastenmielinen henkilö ettei toisia paljon
kiinnosta. Tiedän että on omat valuviat, mutta niinhän jokaisella.Mä kans kyselin koronan alettua kuulumisia, kun rupes vähä rassaa et mitä helvettiä tääl telluksella tapahtuu, jos vaikka kato korjaa kesken matkan. Eipä niitä paljon iteltä kysytä. Ei ole muutenkaan mitään laajaa piiriä ollu. Mul vähä sama että nykyään kuormittuu paljon ihmisistä, enemmän se suuntautuu kyl duunielämään, kun niitä duunikavereitahan ei voi itse valita.On vaan jotenkin pihalla muitten jutuista, toiset päivät helpompia sit.Hemmetti, joskus luuli että iän myötä elämä helpottuu, just joo  Mut toivo viel elää 

Harmittaa. Minulla on naispuolinen ystävä, jonka kanssa asumme eri paikkakunnilla. Tunnen häneen paljon vetoa, mutta hän ei juurikaan minuun. Hän on yksinäinen ja kärsii selvästi joka päivä siitä, ettei hänellä ole ketään jonka kanssa voisi sylitellä, tehdä yhdessä asioita ja rakkauden töitä. Hänen psyykkisestä tilastaan huomaa, kuinka juuri rehellinen luottavainen rakkaus voisi tehdä hänen elämälleen ihmeitä. Minulla on samat puutteet, mutten voi tehdä asialle mitään. Sanon hänelle paljon kauniita sanoja, tuen ja rohkaisen, ja joskus sillä on vaikutusta, joskus ei. "Oikean" ihmisen sanomana vaikutus olisi taattu. Hänellä on myös rahahuolia, ja olenkin auttanut häntä joskus taloudellisesti. Useimmiten hän kuitenkin kieltäytyy avusta, sillä hän ajattelee, ettei hän voi korvata sitä mitenkään. Vastaan hänelle, ettei todellakaan tarvitse korvata, tämä on pyyteetöntä ja saan hänen auttamisestaan mielekkyyttä omaan elämääni. Vaan ei, kiitollisuudenvelassa ollaan kuulemma jo ennestään ja se hävettää. Ärsyttävää! Kuinka paljon tuota upeaa ihmistä voisi auttaa, jos paikallani olisi joku "oikea" ihminen. Mutta siinä olenkin tämmöinen minä, joka sitten hänen kanssaan riutuu yhdessä ja erikseen.