Kirjat - 2

Luen toista kertaa kirjaa Keskusteluja Jumalan kanssa (Neale Donald Walsch). On yksi parhaista, jonka olen lukenut.

*suositus*

Kirjoja on tehty (muistaakseni) 10, joista on suomennettu kolme ensimmäistä.

Itse pidän fantasiakirjallisuudesta varmaankin eniten. Mikäs sen mukavampaa, kun paeta todellista maailmaa lohikäärmeiden, haltioiden ja kaikenmaailman örrimörriäisten sekä urheiden soturien maailmaan? Tavoitteena olisi ehkä jossain välssä aloittaa noiden niin hehkutettujen Game of Thrones -kirjojen lukeminen, onko jollakulla kenties kokemusta niistä, kannattaako? Tällä hetkellä luen jotain vampyyrijutskaa (ei kuitenkaan Twilight  ).

Itse olen alkanut rasittua kaikesta eskapismista, mihin oikeastaan melkein kaikki valtavirran taide keskittyy. Ja fantasiakirjallisuutta on tehty ihan liikaa, kaikenmaailman Sormusten herra- ja Harry Potter-klooneja on överipaljon. Nuortenkirjallisuudessa tilannehan on se, ettei mitään muuta tehdäkään! Fantasiakausi on kestänyt ihan liian kauan ja estänyt tehokkaasti realistisen kirjallisuuden, jolla voi yhteiskunnallinen funktio, leviämisen kun kustannusyhtiöt ovat nähneet erinäiset toisiaan kopioivat fantasiakirjat varmoina sijoituksina.

Fantasiassa on mun mielestä niitä vikoja että se syyllistyy monesti väkivallan ihannointiin ja sukupuoliroolien vahvistamiseen soturimyyteissään. Pahimmillaan fantasiakirjallisuus on vahvoja soturiäijiä, heiveröisiä prinsessoja ja hillitöntä verilöylyä.

Itse olen entinen fantasiakirjallisuuden fani, joskus varhaisteininä tuli luettua kaikki mahdolliset silloin olemassaolleet fantasiakirjasarjat. Sitten luin J.D Salingerin "Siepparin Ruispellossa" ja Jack Kerouacin "Matkalla". Ne muuttivat kaiken. Nyt itse kirjoitan realistista kirjallisuutta, tavoitteenani myös julkaista sitä lähiaikoina.

Omasta mielestäni realistisella kirjallisuudella on vahva yhteiskunnallinen funktio ja se voi edistää muutosta. Näen itse esimerkiksi Kerouacin, William S.Burroughsin ja Henry Millerin kaltaiset kirjailijat vapaustaistelijoina, joiden rohkeuden ja rehellisyyden vuoksi nykyään voi julkaista kirjallisuutta joka ei edusta porvarillisia arvoja ja on epäsiveellistä.

Itse olen alkanut rasittua kaikesta eskapismista, mihin oikeastaan melkein kaikki valtavirran taide keskittyy.

Ja minulle kirjallisuus ehkä tosiaan on jotain, johon haluan paeta todellista maailmaa. Siksi juuri tämä eskapistinen fantasiakirjallisuus.

En mää tiijä tarviiko heti puhua eskapismista ja pakenemisesta kaikki kuvitteelliset tarinat, kerrottiin ne lauluin tai runoin tai maalauksin tai veistoksin tai kirjoissa tai päästä keksittynä lapsille iltasaduksi tai miten tahansa, on vaan kertomuksia jotka pohjautuu aina enempi tai vähempi kertojan näkemyksiin ja kokemuksiin maailmasta. Jos on jotenki ihan perkeleen jumissa omissa maailmoissaan ja kokee että maailma on vitun ongelmallinen paikka ja miten kukaan voi elää hetkeäkään pohtimatta jatkuvasti kaikkea pahuutta, niin kyllä sillon kaikki tekeminen, jolla aikaa voi tappaa, saattaa näyttää siltä että pakenee todellisuutta, mutta väittäsin että tässä vaiheessa kannattaa jo ruveta keskittyyn siihen omaan kyyniseen fiksaatioonsa kärsimystä kohtaan sitten.

Ainaki ite miellän eskapismin vähän voimakastasoisempana todellisuuspakoiluna kuin sen, että nauttii lukea kuvitteellista kirjaa jossa on lihaksikkaita sotureita ja kauniita prinsessoja ja verilöylyjä. Vahavistaako se nyt sitten jotenki epärealistisella tavalla sukupuolirooleja että nainen nähhään kauniina ja mies voimakkaana, kun kumpikin noista on meleko pohojimmaisia ja alakukantasia syitä ihhailla ihimistä. Sivistys ja hienovaraisuus ei saa mennä niin pitkälle (yli) että todellisuuteen pohjautuva miehen ja naisen erojen korostaminen on jotenki epätoivottavaa tai epätervetullutta.

Tein juuri Facebookiin kirjapäivityksen, ja voisin kopsia sen tänne. Kirja sopii valaistumisen etsijöille ja itämaisesta henkisyydestä kiinnostuneille:

Bhagavad-Gita, Jumalainen laulu (Suomennos ja tulkinta Taavi Kassila)

Yksi hindulaisuuden tärkeimmistä kirjoista ja Krishna-liikkeen "the" kirja, tosin Krishnojen versio on nimeltään Bhagavad-Gita kuten se on.

Luin tämän ("kuten se on" -version) joskus 2008 aloitellessani henkistä etsintääni, mutta kirja tuli vähän "ahmittua" ja tuli myös filteröityä osa tiedosta pois. Nyt aion lukea kirjan rauhallisempaan tahtiin ja omaksua kaiken informaation.

Tälläkin kertaa aion lukea pelkän alkuperäistekstin ja skipata kommentit, paitsi jos en ymmärrä jotakin jaetta, niin silloin saatan vilkaista kommenttiosiota.

Kirjan energiasta tulee vahvat fiilikset. Tuntuu tosin, että tämän lukeminen ei olisi mitenkään välttämätöntä, mutta ihan itseopiskelun ilosta ajattelin.

Oshon kirja 'Meditaatio on...' pitäisi lukea jossain vaiheessa.

Olipas tylsä juhannus viikonloppu ja vähän päälle, mutta oli onneksi edes hyvä kirja. Ensin ajattelin että mikäs tämäkin on, mutta itseasiassa ihan hiton hyvä : Katukatti BOB http://www.wsoy.fi/kirjat/-/product/no/9789510404621 . Tositarina entisestä narkkarista ja kulkukissasta. Tuossa hieman youtubeakin asiasta

A Street Cat Named Bob - short documentary

.

Thich Nhat Hanh: Viha- viisautta sen hallitsemiseen.
Tällä hetkellä mua kovasti puhutteleva kirja. Tässä puhutaan vihasta ja siitä kuinka vastuu on itsellä.. Jokaisessa on hyviä ja pahoja siemeniä; jos on kovin vihainen, on ANTANUT jonkun kastella liian kauan pahoja siemeniään.. Ja että läheisten kanssa voi tehdä sopimuksen, että kumpikin yrittää kastella toisen hyviä siemeniä. Miten ihana ajatus!

Kirjailija on vietnamilainen zenmestari ja rauhanaatteen puolestapuhuja.