Voi, kirjat ja lukeminen.
Luen hyvin pitkälti mitä tahansa, ja olen ihan avoin suosituksille. Luen loppuun vaikken pitäisikään, tuntuu pahalta jättää kirja kesken.
Suosikkikirjani kautta aikojen saattaa hyvinkin olla Anthony Burgessin Kellopeliappelsiini. En osaa selittää sen viehätystä, en vain koskaan kyllästy siihen.
Hyllystäni valtaosan kuitenkin vie Stephen King, jonka kirjoja mulla päänsisäisen kirjanpitoni mukaan on noin 30 kappaletta. En mitenkään tavoitteellisesti kerää niitä, mutta uusimmat julkaisut ostan aina, ja divareista ja kirppiksiltä keräilen niitä sitä mukaa kun löydän. Kielellisesti nero mies.
Uusin innostukseni on scifi, ja nimenomaan "hard scifi", ja siitäkin lähinnä avaruusmatkailua koskevat teokset. Koska en ole oikein ymmärtänyt 2001: Avaruusseikkailu -elokuvaa, luin samannimisen kirjan ja ihan uusi, kiehtova genre avautui. Avaruus on vuosikaudet ollut intohimoni kohde, mutten ole innostunut fiktiivisestä kirjallisuudesta siinä kohtaa. Arthur C. Clarke sai kuitenkin kaiken kuulostamaan niin aidolta ja todelliselta, ettei fiktiivisyys ollut ollenkaan huono juttu. Lukaisin sitten putkeen useamman Clarken kirjan, nyt pitäisi lähteä vähän laajentamaan kirjailijavalikoimaa.
Olen kovasti onnellinen siitä, että ihan muksuna vanhemmat lukivat meille lapsille paljon kirjoja, ja että se jäi minulle harrastukseksi. Moni tuttuni ei lue kuin pakosta, ja yhtään itseäni jalustalle nostamatta ja muita vähättelemättä olen useasti huomannut, että näillä lukemattomilla sanavarasto on paljon, paljon suppeampi kuin huvikseen lukevilla ihmisillä.
Nyt lähden kirjastoon.