Tällainen hieman kummallinen aihe tupsahti mieleeni, kun luin Oskari Onnisen varsin inhottavan levyarvion (Lorde: Solar Power). (Otsikko: "Lorden kolmas levy on katastrofaalinen pettymys ja esimerkki hippeilyn vaaroista"!)
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008207533.htmlTykkään ainakin Solar Power -biisistä, muuhun albumiin en ole vielä tutustunut. Onnisen vastenmielinen hyökkäys levyä ja sen kautta tietynlaista ihmistyyppiä kohtaan saa minut kuitenkin välittömästi harkitsemaan vinyylilevyn ostoa. Sattuu nimittäin olemaan, että kuulun ainakin jossain määrin tähän ihmistyyppiin. Omat kiinnostukseni ja mieltymykseni nimenomaan "suodattuivat millenniumin hippimuodin läpi". Woodstock '99 ei ole koskaan ollut minun juttuni, se alkuperäinen '69 sitäkin enemmän, mutta tunnistan aikakauden johon Onninen halveksien viittaa. Kuunneltiin Morcheebaa, Airia, Eelsiä ja 22-Pistepirkkoa, pyörittiin vimmatusti kirpputoreilla, otettiin lävistyksiä, tissuteltiin päärynäsiideriä ja tietysti pössyteltiin pilveä. Tietysti olen myös kriittinen koronarokotteita kohtaan, minkä mahdollisuuden Onninen tunkee inhosta väristen jutun jatkoksi politiikkaa tehdäkseen.
Sitäkin kiinnostavampaa on, että Oskari Onninen antaa ymmärtää Lorden millenniumin muodin läpi suodattuneen retrohippiyden edustavan jotain tunnistettavaa ilmiötä. Levyllä kuullaan muun muassa "vaivaannuttava laulu wellness-nuorisosta", jopa "aurinkotervehdyksineen ja horoskooppeineen". Lorde itse on puhunut The Mamas and the Papasin ja Crosby, Stills & Nashin kaltaisista esikuvista, ja tuottajana häärineen Jack Antonoffin kerrotaan luoneen 1970-luvusta innoittuneita soundeja myös Lana Del Reyn ja St. Vincentin albumeille (joilta, toisin kuin Lorden levyltä, en ole kuullut äännähdystäkään). "Jokainen sukupolvi löytää Kalifornian vuorollaan", Onninen kirjoittaa myös ja antaa ymmärtää, että viimeistään Lorden myötä 1990-luvulla syntyneiden on ollut aika löytää lainelautailun, beatnikkien, Hollywoodin, Golden Gaten ja Haight-Ashburyn määrittämä mytologia.
Eli: onko täällä muita, jotka tunnistavat nimenomaan millennium-hippiyden omaksi väyläkseen rauhan, rakkauden ja hyvien vibojen valtakuntaan? Onko hippiliikkeen kolmas, neljäs, viides tai muu vastaava tuleminen tosiasiallisesti käsillä? Onko olemassa "wellness-nuorisoa"? Onko 1960–70-luku taas in, pop ja hip, mahdollisesti vieläpä millennium-twistillä?
