Kun kaikki suuret sivilisaatiot joita maailma on tuntenut, ovat kehittyneet kohti tuhoaan kolmen vaiheen kautta. Nämä ovat barbaarisuus, kulttuurinen sivistys ja rappio. Näin Egyptissä ja Roomassa, ja kolmannen valtakunnan globalisaatiossa jonka läntinen sydän on siirtynyt amerikkaa. Pimeän keskiajan barbaarisesta hajanaisuudesta nousi uudet kulttuurit, ja kokonaan uudenlainen kulttuuriskaala. Kulttuurilla tarkoitan sitä taikauskokokoelmaa johon kulttuuristen artifaktien arvo perustuu, ennen kuin kapitalismi omii ne ohuiksi identifioitumisvälineiksi rappioajan hedonistiseen postkulttuuriseen maailmaan. Nämä ovat hetkiä ennen romahdusta. Kun valtiovalta on luopunut kuriauktoriteetistaan ja sitä myötä rankaisuvallastaan, tämän poisheitetyn vallan muodon omivat rikolliset järjestöt. Sellaiset kuin Hells angels ja bandidos, mutta myös kansainvälisesti taistelevat ammattilaisarmeijat rahoittavat toimintaansa rikollisuudella kaikissa maissa. Kun suomalaiset vankilat muuttuu lepokodeiksi ja toisaalta rikollisten rangaistukset kovenevat, ihmiset alkavat hakea turvallisuutta ennemmin tältä rikolliselta taholta. Heidän lojaliteettinsa valtiota kohtaan katoaa. Sama fyysinen kuri katoaa jo kouluista, eikä opettajat pysty turvaamaan oppilaiden koulunkäyntiä, mistä johtuen jengit saavat jo hyvin nuorena pelkoauktoriteettiin nojaavan valta-aseman. Samalla rapautuu sen tarinan merkitys, joka muodostaa yhteiskunnan, kukaan ei usko enää kenenkään presidenttiyteen, heidän käy kuin faaraoiden, koko instituutio lakkaa, ja viitekehykset katoavat. Kukaan ei ole enää mikään. Käy niin kuin roomassa. Siinä vaiheessa kun esineillä ei ole enää mitään muuta arvoa kuin markkina-arvo, niiden taloudellinen vaihdanta-arvo, ne ovat tyhjän päällä. Raha ei enää määritä kenenkään sosiaalista arvoa, koska sillä ei saa mitään. Kapitalismin vaihe on nrappion vaihe.