Mitä se on?
Mutta me olemme kaikki vapaita tässä ja nyt. Kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa. Laki on vain byrokraattisen koneiston mielipide sinusta. Lakeja voi rikkoa jos haluaa eikä pelkää.
Kysymys vapaudesta on paljon monisärmäisempi.
Aikoinaan Hitler ajatteli että ihmisen tehtävä on vapauttaa villipeto itsessään kaikista moraalin kahleista, että elämme sodankäynnin maailmassa, ja se joka ei uskalla taistella ei ansaitse elää. Moraali oli hänen mielestään vain juutalaisten keksimä rajoite. Mutta filosofisesti varteenotettavampi ajattelija, englantilainen Hobbes, joka 1600-luvulla sisällissodan runtelemassa englannissa muodosti omaa maailmankuvaansa sopimusetiikasta on tullut yhtä lailla väärinymmärretyksi. Hän kirjoitti kirjan jossa vertasi yhteiskuntaa Leviathaniin.
Leviathan on raamatussa, Jobin kirjassa mekaaninen hirviö, jonka Jumala nostaa merestä, sen tarkoitus on asettaa voimastaan ylpistyneet jumalat, ihmiset ja pedot takaisin ruotuunsa. Hobbes pitää tätä sopimusetiikkana, joka kesyttää ihmisessä luonnon raivottaren niin että kykenemme sivistyneeseen yhteiskuntaan. Hobbesin kriitikot jotka eivät ole ymmärtäneet ideaa kritisoivat häntä kovasti siitä että kuolemanpelko ei ole ainoa motiivi ihmiselle pidättäytyä viidakon laista, vahvimman oikeudesta kaikkeen. Samalla hän puolustaa kuninkaan suvereniteettia argumentoimalla demokratiassa valtaan valitun ryhmän vain lisäävän korruptiota ja heikentävän mahdollisia neuvoja ja pahentavan nepotismin määrää. Tämä näkyy nykyisessä hallituksessamme mm. avustajien ja lobbarien määrässä.
Jos joskus on seurannut muurahaisten elämänmenoa heidän keossaan, on ollut vapaa. Vapaa suhteessa muurahaisiin. Pelkkä tarkkailija joka nauttii luonnon suuresta sinfoniasta vailla omaa etua tai haittaa siitä mitä katselee. Vailla poliittista agendaa, tuomitsematta tai hyväksymättä muurahaisten tekoja. Oikeastaan Hobbesin tai Hitlerin ajatuksiin voisi yrittää suhtautua tästä vapauden aspektista käsin. Alienaatio on vapautta. Monet ihmiset ajattelevat että heillä on aatteita tai usko tai tunteita. Oikeastaan aatteilla, uskolla tai tunteilla on ihmisiä ja ne riepottelevat heitä.
Jos meille tapahtuneet asiat ehdollistavat meitä ja teemme niihin perustuvia valintoja, olemmeko vapaita. Ajattelen että ihmiset ovat pisaroita historian suuressa aallossa, jossa on vaikea nähdä liikuttaako aalto näitä pisaroita vai pisarat aaltoa. Mitä on vapaus? Vain rakkaus on vapaa.
Tantra on edelleen sitä vasemman käden vapautta, josta Hitler uneksi. Se on yhteisön normien rikkomista. Selibaatissa elävissä kasvissyöjien yhteisöissä se syntyi. Sen tarkoitus oli vapauttaa yksilö yhteisön kurista käyttämällä huumeita, syömällä lihaa ja nussimalla. Nykyään poliittinen eliitti pyrkii irtaantumaan yhteisön normeista yksilöiksi suvereeniin vallankäyttäjien luokkaan rikkomalla moraalisia normeja, jotka ovat paljon väljemmät kuin näissä buddhalaisissa yhteisöissä. Tästä johtuen valtaa havittelevat luokat kuningashuoneissa ja katolisessa kirkossa ja hollywoodissa ja kaikkialla minne kerrostuu valtaa, harrastavat haureutta jota kansa ei pysty edes kuvittelemaan tai käsittelemään. Woe beyond to the bastards!
Uskonto on vallankäyttäjien keino rakentaa se sisäinen poliisi jonka otteesta hitler ja hipit uneksivat vapautuvansa. Hitler oli absolutisti kasvissyöjä, hipit olivat usein sekakäyttäjiä, joille huumeet ehkä tarkoittivat sellaista operaatio mindfuckia, jonka tuloksena sisäinen poliisi ja kaikki sosiaalinen normisto meni liian sekaisin. Vapautta on monenlaista.
Mutta meillä babylonissa Zarathustralaisessa astrologiassa ajatellaan että tähdet ohjaavat ihmisen elämää ja kohtaloa, ja koko elämän pyrkimyksenä on saavuttaa vapaa tahto. Irrottautua tähtien sanelemasta kohtalosta. Puhumalla hyviä sanoja, tekemällä hyviä tekoja ja ajattelemalla hyviä ajatuksia. Ajatellaan että kristinuskon korrektein pointti oli siinä, että ihmisen syntymistä maailmaan ilmentää kaksi asiaa. Häpeä alastomuudesta, oman paljastumisensa tiedostaminen ja vielä enemmän hyvän ja pahan erottaminen. Nämä kaksi asiaa ovat ne, joiden takia ihminen voi rikkoa luonnon neitseellisyyden eri tavalla kuin mikä tahansa eläin. Miksi ihminen ei ole tekoineen ja toimineen enää osa luontoa.
Vielä henkilökohtaisena mielipiteenä sanon, että eivät kaikki jotka näyttävät ihmiselta koskaan selviä kuudenteen päivään asti. Eivät kaikki meistä vallitse eläintä sisällään, eivätkä kaikki edes hanskaa tätä valkeutta joka on tullut meidän unettoman unemme keskeltä meidät paljastamaan.
Vain rakkaus on vapaa ja rakkaus toimii kaikessa sen mukaan mikä on oikein. Se joka ei rakasta ei tiedä mikä on oikein.
