Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Uusimmat artikkelit

Ilmastonmuutos suomalaisen n?k?kulmasta

Indonesian poliisi h?vitti puoli tonnia marihuanaa polttamalla - l?hiseutu p?llyiss?

Ensimm?ist? kertaa 40 vuoteen maailmantalous kasvoi, hiilidioksip??st?t eiv?t

NASA: ilmastonmuutos minuutissa

Iso-Britannia: Aurinkoenergia kasvoi 94%, uusiutuva energia ohitti ydinvoiman

Ajatuksia feminismistä - 3

Hermit of Think-Follow

  • Kukkaishippi
  • ****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 403
Vs: Ajatuksia feminismistä
« Vastaus #30 : 04. Kesäkuuta 2016 klo 00:56 »
  • Tykkää (0)

  • Mitä ajattelette tästä artikkelista/siinä esitetyistä mielipiteistä?

    En pystynyt lukemaan loppuun, kun tuli vastaan niin paljon disinformaatiota, huonoja kliseitä, suoranaisia valheita jne. En noita Mv-lehden juttujakaan tapaa lukea... Suosittelen mieluummin tätä samaan aikaan julkaistua artikkelia:

    http://riikkayrttiaho.info/?p=12
    Kirjattu
    Hymyile! Se hämmentää ihmisiä.

    Kurre

    • Vieras
    Vs: Ajatuksia feminismistä
    « Vastaus #31 : 05. Toukokuuta 2017 klo 22:01 »

    Tasa-arvo ei ole niinkään eroavaisuuksien kieltämistä kuin sitä, että niistä huolimatta jokainen ansaitsee yhtä hyvää kohtelua.

    Mitä sukupuoliin tulee, tasa-arvon kunnioittaa myös "mustaa ja valkoista", se vain vaatii siihen väliin tilan myös kaikille harmaan sävyille. Naiset saavat halutessaan pysyä naisina ja miehet miehinä, mutta sama omalta tuntuvan sukupuoli-identiteetin oikeus ja sitä kunnioittava kohtelu kanssaihmisiltä on oltava myös muunsukupuolisilla.

    editti: tää oli siis kommenttia ilveksen poistettuun viestiin
    « Viimeksi muokattu: 22. Toukokuuta 2017 klo 11:40 kirjoittanut Kurre »
    Kirjattu

    fårad

    • Vieras
    Vs: Ajatuksia feminismistä
    « Vastaus #32 : 05. Toukokuuta 2017 klo 22:43 »

    what about,, jotku naiset oiski valkosii ja jotkut miehet mustia. sit on harmait tyyppejä ja sinisii ja punasii, vihreit, liloja, keltasii, sateenkaareja, läpinäkyvii, yms. just a thought. ja niinhän tää kaikki. tai oisko sit vaan kaikki kaikkee, ja sit sen mukaan kukakin mitäkin miten milloinkin kuka kenellekin. ehkä
    Kirjattu

    Hermit of Think-Follow

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 403
    Vs: Ajatuksia feminismistä
    « Vastaus #33 : 06. Toukokuuta 2017 klo 13:48 »
  • Tykkää (0)

  • Yksi hyvä asia, mitä feminismi on saanut aikaan (ei ainoa, eikä välttämättä edes tärkein sellainen), on nimenomaan tuo sukupuolten absoluuttisen erilaisuuden myytin purkaminen. Ei pitkäkään aika sitten varsinkin porvarispiireissä oikeasti kuviteltiin, että naiselle ei sovi yksi eikä toinen eikä kolmas työ tai tekeminen, naiset pyörtyilevät ja tulevat hysteerisiksi ja muuta nykyvinkkelistä ihan hassua. Miehelle ei puolestaan ollut muka hyväksi mennä naiselliseksi katsotulle elämänalueille, se tekisi huonoa heidän potenssilleen ja he alkaisivat kimittää ja tietysti kääntyisivät homoseksuaaleiksi, mitä lie. Käsityksemme miehestä ja varsinkin naisesta on muuttunut viimeisten 50 vuoden aikana valtavasti, ja kaikkein oleellisinta minusta tässä muutoksessa on yksilöllisyyden ymmärtäminen sukupuol(isuud)et ylittäväksi tekijäksi: jos olet nainen, voit olla paljon enemmän sellainen mikä on perinteisesti ymmärretty miehiseksi kuin miljoonat miehet; jos olet mies, voit olla paljon enemmän sellainen mikä on perinteisesti ymmärretty naiselliseksi kuin miljoonat naiset. Jne. Ja ihan viime aikoina olemme alkaneet entistä paremmin ymmärtää sitäkin, ettei luokka "mies" tai "nainen" sovi kaikille ihmisille. Kunhan vain tietynlaiset ihmistyypit malttaisivat ymmärtää, ettei muunsukupuolisten olemassaolo merkitse naisten ja miesten ryhmien lakkautusta eikä entistä "maskuliinisempien" naisten olemassaolo tarkoita etteikö yhä olisi paljon täysin "feminiinejä" naisia. Jne.

    +Edit: ilvez, ajatuksesi ovat vuotta 1969 edeltävältä aikakaudelta, ei sen kummempaa.
    « Viimeksi muokattu: 06. Toukokuuta 2017 klo 13:50 kirjoittanut Epilä Phoenix »
    Kirjattu
    Hymyile! Se hämmentää ihmisiä.

    Hermit of Think-Follow

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 403
    Vs: Ajatuksia feminismistä
    « Vastaus #34 : 06. Toukokuuta 2017 klo 15:22 »
  • Tykkää (0)

  • ^ En puhunut seksuaalisuudesta kuin puolikkaalla lauseella. Ja se, mitä "ilvez" nimität yllä olevassa "tieteeksi", on joko ajastaan jäljessä tai sitten uskontoa tai filosofiaa.

    Jankkaaminen on poikittain syvältä pyllystä, joten älä turhaan vastaa tai kommentoi minulle enää. En avaa tätä ketjua. Muiden kanssa voit kyllä jankata, mikäli he sitä jaksavat.
    Kirjattu
    Hymyile! Se hämmentää ihmisiä.

    fårad

    • Vieras
    Vs: Ajatuksia feminismistä
    « Vastaus #35 : 06. Toukokuuta 2017 klo 16:15 »

    "lapsetkin tajuaa että tytöt ja pojat on erilaisia"

    Niinno, mun lapseni ainakin sanoo tyttöi pojiksi tai poikii tytöiksi ja tätejä sediksi ja setiä tädeiksi.. Oon sit yrittänyt että sanois kaverit ja ihmiset.

    Kun mun muksu syntyi, niin lääkäri kirjoitti meidän papereihi häne sukupuolen "väärin" ja kun ollaan leikkareissa tai tuolla pihalla, niin lähes aina häntä luullaan just sitä toista sukupuolta edustavaksi mitä "on",. Must on hauska kun hän sai semmosen kirjan missä oli joku Tuomas ja sit Erkki-nalle, ja sit joku päivä Erkki kertoi että oikeastaan hän haluis olla Elli ja pitää rusettiaan toisin, niin se oli just hyvä juttu ihan ok, että saa pitää rusettiaan miten vaan ja olla Elli ja yhtälailla ollaan ystäviä ja tehään samoja juttuja kuin ennenkin.

    Kun kertakaikkiaan kaikki ei sovi määritelmiin, niin ehkä määritelmiä ei tarvita, tai niitä pitää olla enemmän tai joustavasti, miten nyt kukin aattelee. Tasa-arvo on muistaakseni jotain senkaltaista että jokaisella sukupuoleen, rotuun, uskontoon ym. riippumatta on/(olisi) yhteiskunnassa samat perusoikeudet, niin että kaikilla olis mahdollisuudet mielekkääseen elämään tai saavutella sitä. Tasa-arvo ei varmaan toteudu, mutta yhteiskunnallisissa keskusteluissa yleensä pyritään edistämään tasa-arvon toteutumista ja sit toisaalt se puoli joka haluaisi jotain mistä on lähetty liikkeelle, eli taaksepäin, edustavat usein vanhollista maailmankuvaa, joka ei tunnusta jokaisen olennon kokemusta ja arvoa sellaisenaan yhteiskunnassa...ehkä pitäis puhuu samanarvoisuudesta. En nyt jaksa syventyä aiheeseen, kun on muita juttui mitä tehdä..

    Se miten joku pariskunta oman elämänsä järjestelee, jos kumpikin on täysillä siinä mukana ja näin, niin ei ole enää yhteiskunnallinen juttu, vaan henkilökohtaisten sopimusten ja ajatusten ja toiveiden varassa. Jos toimii niin sit toimii. Jos ei, niin sitten ei. On myös semmosii asioita kuin manipuloiminen.. ja musta alistaminen on samaa sarjaa manipuloinnin kanssa, ja siinä on sitten omat ongelmansa, koska ei "heikompii" tarvis sortaa ihan vaan siksi että sellainen onnistuu, esim. jos sattuu olemaan vahvempi ja käyttäytyy epäoikeudenmukaisesti. Tämmöses tapaukses lähipiiri ja yhteiskunta saattaa puuttua myös parin sisäisiin voimasuhteisiin ja niiden tasa-arvon toteutumiseen..

    Nojoo, tommosta tuli mieleen, nyt pitää rientää.
    Kirjattu

    Suttenkoistu

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 478
    Vs: Ajatuksia feminismistä
    « Vastaus #36 : 16. Kesäkuuta 2020 klo 22:34 »
  • Tykkää (1)

  • Naisen ainoa mahdollisuus tai tehtävä ei ole olla synnyttäjä, vaikka se myös on monelle yksi elämän tärkeä asia.

    Mirjam Tuominen, 1940 (hän odotti lasta):
    "Minun on pakko kirjoittaa alituisesti. Minulla on kaksi kuukautta aikaa ja sen jälkeen ei ehkä enää ollenkaan. Minun on pakko kirjoittaa, vaikka olen väsynyt. Minun on pakko kirjoittaa, vaikka koko maailma tuhoutuu ja kaikki on turhaa. Silti minun on pakko kirjoittaa."

    (pian synnytyksen jälkeen)
    "Kun ajattelen synnytystäni, näen edessäni aron, jonka ylitse kesyttämättömät hevoset säntäävät. Se on yksi elämän humalluttavimpia näkymiä, jotka ylipäätään ovat kuviteltavissa. Niin humalluttava, että jokaisen sekunnin anoo olevan viimeinen."

    "...Vauvan kuvaus: Se kuuluu siihen persoonattomaan, tiedottomaan, josta se on kotoisin. Jakomielitautisen ahdistuksen vuoksi se kuitenkin ajetaan muuttumattomasta ja silti jatkuvasti liikkuvasta ja muuttumattomasta ilma-vesi-olotilasta kohti raskaan vakaata ja silti niin epävarmaa olotilaa - maata, rintaa. Sen ensimmäinen tietoinen teko ja ajatus on kutakuinkin: rinta; sen ensimmäinen tietoinen ahdistuksen tunne on: olen hukannut rinnan; sen ensimmäinen tietoinen rauhan ja luottamuksen tunne on: olen löytänyt rinnan. Yli kuukauden ajan nämä kaksi tunnetta ovat ainoita, jotka nostavat terveen lapsen tiedottomuudesta: ahdistus, olen hukannut yhteyden elämään - rauha, elämä palaa.
    Täydellinen autuus saavutetaan kuitenkin vasta sitten, kun molemmat olotilat yhtyvät ja lapsi imee nukkuen."


    Nää katkelmat on Tove Korrströmin toimittamassa kirjassa Osaako nainen ajatella?,  siellä on myös paljon muita juttuja, ajatuksia, jne..
    Kirjattu

    missä

    • hukkunut massoihin
    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 361
    • seison paikallani ja odotan
    Vs: Ajatuksia feminismistä
    « Vastaus #37 : 17. Kesäkuuta 2020 klo 14:08 »
  • Tykkää (0)

  • Feminismi oliona, josta myös voi olla hyötyä miehelle.

    Naisissa juuri sitä, että miehen aivot eivät ymmärrä. Nainen on epäsuora, mutta naisella on korvaamaton rooli elämässä.


    Puntarissa tuhannet Kalojen vuodet ja nykyaika. Kun psykologia on isoa niin suunnan vaistoissa menee sekaisin.


    Nainen ymmärtää miestä, mutta eri tavoin ja varsinkin ei tee niin kuin mies olettaa.
    Tämä puhuu sen puolesta, että naisella on oma identiteettinsa.

    Mitä mies ei ymmärrä, sitä hän jättää suosiolla.
    Kuitenkin mies kaipaa naisen luokse ja mielellään ympäröi itseään naisilla.
    Huomataan, että nainen ei jää, mutta karkaa.
    Niin mies keksii tekosyitä, jotta nainen jäisi.

    MUN KOKEMUKSENI ON AINA, ETTÄ NAINEN JÄTTÄÄ.

    Silloin toteaa asianlaidan ja on tuhlaamatta energiaa naisiin.

    Biologinen velvollisuus on synnytys. Ihminen ei kehity ilman sitä.
    LAPSETTOMUUS ON TERVEYSUHKA ja synnytys on terveysvaatimus, jota voi opettaa sairaalassa.

    Miehetkin jakaantuvat lapsettomiin ja lapsia saaneisiin.
    Lapsetonta ei voi ottaa koskaan vakavasti. Psyyke ei ole kehittynyt.
    Esimerkiksi kun lapseton sanoo:"Miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia", niin hän ei tiedä mitä sanoo.
    Human Right vaatimus pitää olla, että jokaisella pitää olla oikeus rakkauteen, perheeseen, synnytykseenkin.
    Kun feministi käyttää lapsista kieltäytymistä aseena, keinona, niin feministi tekee väärin.


    Filosofiani on se, että kun nainen oivaltaa itseään, niin hän on suosiolla vain ja ainoastaan äiti.

    Miehellä ei ole sellaista oikeutta, niin miehen rooli on toisaalla.

    Voiko olla, että nainen ei erota mikä on hänen omansa ja muiden?
    Feminismi on puhtaasti naisen filosofia, kehityskenttä, mies tarkkailee kuinka nainen kasvaa, voimattomana tehdä mitään.

    Jopa kun mies 'antaa hienoja neuvoja' naisille, niin ne eivät merkkaa mitään, koska MIES EI OLE NAINEN.
    'Miehen kaipuu naiseen' on naiselle myrkky siten, että mies ei ole koskaan nainen, jopa homo.

    Feministien myötä sukupuolikysymys on politisoitunut, eivätkä miehetkään saa jäädä sivustakatsojiksi, mutta puolustaa omia oikeuksiaan, minkä puolesta on mielekästä elää.
    Sukupuolesta on tullut samaa tarkoittava kuin poliittinen puolue. Hallituksessa ei saisi demokratian mukaan olla epätasaarvoa, mutta saman verran naisia ja miehiä. Onko kuitenkin 50/50 luonnollinen luku? Voi epäillä, koska lapsetkaan ole aikuisia, joten heitä varten pitää saada oma puolueensa. Siten luku ei ole 2 mutta 3.

    Kun vaaditaan sukupuolikiintiöitä, niin ei ole pitkä matka enää rotukiintiöihin, eikä se tulee kysymykseen nationalismin aikana. Ei ole helppo siis feminisminkään, jolla on pajon ulokkeita.

    Mies tuomioistuin voi antaa naiselle anteeksi helpommin ja olla ymmärtämättä naisen rikoksen luonteen.


    Femo-masku dialogi on kuitenkin erittäin hedelmällinen.


    Oman lukunsa tuo tiede, että saako lapsia synnytettyä.


    Perhe saralla NYT on erittäin tunkkaista.
    EI OLE MITÄÄN PERHEITÄ - on väittämäni.


     


    « Viimeksi muokattu: 17. Kesäkuuta 2020 klo 14:28 kirjoittanut missä »
    Kirjattu

    missä

    • hukkunut massoihin
    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 361
    • seison paikallani ja odotan
    Vs: Ajatuksia feminismistä
    « Vastaus #38 : 17. Kesäkuuta 2020 klo 14:15 »
  • Tykkää (0)

  • Naisen ainoa mahdollisuus tai tehtävä ei ole olla synnyttäjä, vaikka se myös on monelle yksi elämän tärkeä asia.

    Mirjam Tuominen, 1940 (hän odotti lasta):
    "Minun on pakko kirjoittaa alituisesti. Minulla on kaksi kuukautta aikaa ja sen jälkeen ei ehkä enää ollenkaan. Minun on pakko kirjoittaa, vaikka olen väsynyt. Minun on pakko kirjoittaa, vaikka koko maailma tuhoutuu ja kaikki on turhaa. Silti minun on pakko kirjoittaa."

    (pian synnytyksen jälkeen)
    "Kun ajattelen synnytystäni, näen edessäni aron, jonka ylitse kesyttämättömät hevoset säntäävät. Se on yksi elämän humalluttavimpia näkymiä, jotka ylipäätään ovat kuviteltavissa. Niin humalluttava, että jokaisen sekunnin anoo olevan viimeinen."

    "...Vauvan kuvaus: Se kuuluu siihen persoonattomaan, tiedottomaan, josta se on kotoisin. Jakomielitautisen ahdistuksen vuoksi se kuitenkin ajetaan muuttumattomasta ja silti jatkuvasti liikkuvasta ja muuttumattomasta ilma-vesi-olotilasta kohti raskaan vakaata ja silti niin epävarmaa olotilaa - maata, rintaa. Sen ensimmäinen tietoinen teko ja ajatus on kutakuinkin: rinta; sen ensimmäinen tietoinen ahdistuksen tunne on: olen hukannut rinnan; sen ensimmäinen tietoinen rauhan ja luottamuksen tunne on: olen löytänyt rinnan. Yli kuukauden ajan nämä kaksi tunnetta ovat ainoita, jotka nostavat terveen lapsen tiedottomuudesta: ahdistus, olen hukannut yhteyden elämään - rauha, elämä palaa.
    Täydellinen autuus saavutetaan kuitenkin vasta sitten, kun molemmat olotilat yhtyvät ja lapsi imee nukkuen."


    Nää katkelmat on Tove Korrströmin toimittamassa kirjassa Osaako nainen ajatella?,  siellä on myös paljon muita juttuja, ajatuksia, jne..



    HENKILÖKOHTAISESTI MINÄ RAKASTAN SYNNYTYSTÄ.
    JUMALA LUONTO SIUNASI MINUA PYHÄLLÄ KOKEMUKSELLA JO
    JA SE MITÄ TOIVON LISÄÄ ON KOKEA LISÄÄ VASTAAVAA

    IHMISEN TOINEN SYNTYMÄ ON OMAN LAPSEN SYNTYMÄ
    SYNTYMÄ ON MAAILMAN TÄRKEIN TAPAHTUMA

    SUOSITTELEN KAIKILLE ELÄVILLE OLENNOILLE!
    JA ETTÄ PARIT LÖYTÄVÄT TIEN TOISTENSA SYDÄMIIN RAUHAN MERKEISSÄ
    Kirjattu

    missä

    • hukkunut massoihin
    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 361
    • seison paikallani ja odotan
    Vs: Ajatuksia feminismistä
    « Vastaus #39 : 17. Kesäkuuta 2020 klo 15:01 »
  • Tykkää (0)

  • Musta Afrikka on vanhin ihmisen sivilisaatio maan päällä.
    On aikamatkustelua mennä sinne ja nähdä, miten elämästä suoriudutaan.
    En ole käynyt.
    Kutsun, sinua rikas hippie lähtemään kaveriksi, eikä pelkästään rikaskaan.


    SE MITÄ TAJUSIN, ON SE, ETTÄ AFRIKKALAINEN MIES EI TEE MITÄÄN YHTÄÄN MITÄÄN.

    Hän lorvailee, kuluttaa aikaansa, tapaa kaverinsa, nukkuu, tykkää päihteistä,
    en ole koskaan tavanut yhtäkään negroa, joka kieltäytyisi päihteistä.

    Afrikassa KAIKEN TYÖN TEKEE NAINEN.

    Enkä sano, että ymmärrän afrikkalaista mentaliteettia.
    No en.
    Luen Ryszard Kapushinskin stooreja Afrikan vuosilta 1960-1980+ luvuista.
    Kyllä kuin matkaisi Marsiin, uutta tietoa koko ajan se antropologinen kuvaus,
    mieheltä, joka hänkään ole kuluttanut monia vuosia mantereella.
    Esim. afrikkalainen syö vain kerran päivässä, jos sitäkään; he nukkuvat paljon...

    toosi mieletön kulttuuri
    Kirjattu

    Suttenkoistu

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 478
    Vs: Ajatuksia feminismistä
    « Vastaus #40 : 19. Kesäkuuta 2020 klo 07:03 »
  • Tykkää (0)

  • Ei se ole aikamatkustamista, kerta aika on sama. Ja sä tuskin tiedät ja tunnet jokaista esim. afrikkalaista. Mä itse en tunne kuin muutaman, joista kahden kans enemmän jutuissa ja he ovat ainakin kuin yö ja päivä luonteiltaan, vaikka näkeekin tietynlaista kulttuurista ajattelua. Ja molempien kanssa on voinut jutella asioista. Musta tuntuu että me kaikki saadaan aina eri kulttuureista tai heimoista - tai mistä ikinä ns. vieraasta - aina ensin ne äänekkäimmät vaikutteet ja ne saattaa triggeröidä ja aiheuttaa niitä ennakkoluuloja puolin jos toisinkin. Niin rasismissa,  kuin muissakin ismeissä.

    Mä jatkan siitä kirjasta.
    "Nawal el Saadawi muistelee keskustelua, jonka hän kävi lapsena monella tapaa vapaamielisen ja avarasydämisen isänsä kanssa. Hän kysyi oliko Jumalalla miehen sukupuolielin, koska Jumalasta puhuttiin miehenä. Isä vastasi ettei Jumalalla tietenkään ole minkäänlaista sukuelintä, koska Jumala on henki. - Onko olemassa mieshenkiä ja naishenkiä, tyttö kysyi ja sai vastaukseksi, etteivät henget ole mies- eivätkä  naispuolisia mutta että on täysin sopimatonta puhua Jumalassa feminiinissä. Sen jälkeen tytär sai kuulla seuraavan pienen luennon:
    "Niin, miesten ylemmyys naisiin nähden on varsinainen syy siihen, että profeetat ovat aina käyttäneet maskuliinia puhuessaan Jumalalle tai kertoessaan Hänestä. Kaikki profeetat olivat itsekin eikä meillä koskaan ole ollut naisprofeettaa. Maailman ensimmäinen mies, Aatami, asetettiin Eevan yläpuolelle, sillä hän oli ihmissuvun alkaja, voimakkaampi ja antoi Eevalle elämän omasta kylkiluustaan. Eeva puolestaan yllytti Aatamin syömään kiellettyä hedelmää ja olemaan tottelematta Jumalan käskyjä."
    Olin aivan hämmennyksissä, mutta olin päättänyt olla luovuttamatta. "Isä, nyt sinä puhut jotenkin ristiriitaisesti. Miten Eeva, joka oli syntynyt Aatamin kylkiluusta ja tätä paljon heikompi, olisi yhtäkkiä voinut saada niin hirmuisesti voimaa, että olisi pystynyt vakuuttamaan Aatamin niin perusteellisesti, että tämä olisi kuunnellut häntä ja ollut noudattamatta Jumalan käskyjä. Siinähän Eeva oli se joka teki ja toimi ja oli luonteeltaan Aatamia vahvempi. Aatami oli vain passiivinen ja Eevan vietävissä.
     ~Niin, mutta Eeva toimi vain silloin, kun kyse oli pahasta.~"


    Mä en itse tunne psykologiaa, mutta tuli vaan mieleen miten yksinkertainen ja loputon vänkäys tuo raamatun tarina on kaiken kulttuurisen sovinismi~feminismi -ilmiön saralla/pohjalla. Siitä jää aina sellainen mielikuva, että onko tuollainen uskonto lopulta vain tietynlaista narsismia yli sen, että "toinen" voisi tietää esim. omista asioistaan, ja myös yhteisistä ja yleisistä asioista. Musta se vaikuttaa aina myös siihen miten ns. vastapuoli joutuu myös keräämään voimansa vastatakseen. Mutta toisaalta, toi on oikeesti vain yhdenlaista kulttuuria (lasken siihen esim. kaikki uskonnot jolla samankaltainen stoori pohjalla). Ja myös tuossa kirjassa kerrotaan että Islamin/Muhammedin valloittamien "villiheimojen" naiset olivat usein vahvassa asemassa "esi-islamilaiseksensa raakalaisuuksien pelko yhdistettiin naisia kohtaan tunnettuun pelkoon". Musta tää on niin jännää, kuka kuuntelee ja ketä. Siis että millainen näkökulma aina tarkastelee toinen toistaan ja millä asenteella. Ehkä se uskonto ja tarina ja siitä kiinnipitäminen on vaan sitä että halutaan valloittaa, ja tarvitaan joku systeemi minkä pohjalta sitä tehdään...

    Mua aina välillä mietityttää miten tulee vastaan niin negatiivisia kommentteja feminismistä. Mulle feminismi on todella tärkeä asia, mutta en mä tietenkään ehkä osaa nähdä sitä että miltä se ehkä näyttää sellaiselle joka kokee sen toksisena. Ehkä siinä on jokin juttu, että olen tavallaan vielä sen vanhan stoorin vaikutuksessa, jolloin taistelen tuulimyllyjä vastaan jos otan sen naiseuden omaksi erityisasemaksi kertoa asioita. Kuitenkin, kun sitä on aika monta tuhatta vuotta ollut tietyissä kulttuureissa että se maskuliini olis joku joka sanoo ja muiden tehtävä olis sitä myötäillä...  ja kuitenkin on myös se tarina Lilithistä.

    Mä olen pahoillani, mutta en ole pitkiin aikoihin lukenut tätä ketjua, joten mä en muista mitä kaikkee täällä on juteltu. Mä voisin lukea sen tässä välissä ja ehkä haluta vielä tuoda esiin Lilith, koska se on ollut musta viime vuosina jotenkin niin upea asia ja arkkityyppi
    Kirjattu

    Suttenkoistu

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 478
    Vs: Ajatuksia feminismistä
    « Vastaus #41 : 21. Kesäkuuta 2020 klo 10:46 »
  • Tykkää (0)

  • Sori, mutta..en jaksa lukea ketjua. Mä olen vaan varma, että jos joku on toksinen, niin sille on syynsä. Yms.., joskus siihen vain voi olla vaikea vastata mitään, aina ei edes tarvitse. Ollaan yksilöitä ja kaikilla vaikuttaa ne omat kokemukset ja tunteet...no paitsi ehkä joillain!, ja jos sitä laajentaa johonkin ismiin kritiikiksi, niin siinä on jo laajempi vaikutuspyrkimys, eikä esim. mun tieto ja ymmärrys varmaan tässä nyt riitä mutuilemaan siitä sen enempää.
    Kirjattu

    Lalalalunanana

    • Vieras
    Vs: Ajatuksia feminismistä
    « Vastaus #42 : 26. Kesäkuuta 2020 klo 22:34 »

    Mun päässä onpi sellaisia ajatuksia feminismistä, että se on kyllä hieno juttu ja hyvä asia, sitä on tarvittu ja tarvitaan tässä maailmassa. Mutta kunhan se pysyy semmoisena ettei siihen ala sekoittumaan liikaa vihaa (tietty toimeenpaneva turhautuneisuus/viha vääryyttä ja vallitsevia epäkohtia kohtaan eri asia) tai ettei se vieri jonnekin ääripäähän, vähän sama juttu kuin esim. veganismissa. Feminatseilua en voi sietää, mutta ei sillä että jaksaisin mitään sovinistiurpoiluakaan.

    Musta ideaalisinta on niin, että on ne kaksi vastakkaista ja samalla toisiaan täydentävää voimaa, ja jokainen saa omasta vapaasta tahdosta ilmentää kumpaa haluaa. Molempia tarvitaan. Niiden tasapainoa tarvitaan. Molempien pitäisi kunnioittaa toinen toisiaan. Ei sen kummempaa.

    Jos kokee ettei ilmennä ylivoimaisesti kumpaakaan, niin siitä en tiedä, mutta olkoon sekin ok.

    Musta on kivaa olla nainen. Vaikka tykkään toisaalta myös sellaisista jutuista jotka oli ennen ja ehkä jopa nykyäänkin mielletään enemmän miesten jutuiksi, mutta mitäpä siitä. Ei ne toisiaan poissulje. Kyllä ne naisetkin osaa ja taitaa. Tuttavani sanoin mustakin huomaa että oon tehny muutakin kuin pitsiä nyplännyt, mutta silti joskus en saa edes limupullon korkkia auki, jolloin turvaudun ihan mielelläni miehiseen fyysiseen voimaan. Joihinkin asioihin toinen vaan luonnostaan sopii paremmin, ja vaikka moni ammatti onkin nykyään kaikille sopiva, on silti niitä jotka luonnistuu yleisesti ottaen helpommin vaan jommalta kummalta. Eikä siinäkään sen kummempaa.

    Musta sukupuolirooleja voi opettaa, mutta tietyissä rajoissa ja totuudenmukaisesti, eikä liian pienen lapsen tarvitse niistä oikein mitään tietää. Pitää antaa olla vapaasti. Musta naisen ei tarvii ylihienostella, mutta ei kuulu olla liian karskeakaan. Miehillä riittää että on herrasmies, itkeä saa.

    Mut tykkäs äiti pienenä pukea jonnekin menoihin aina kukkamekkoon, vaikka olin enemmän ronjaryövörintytär -sarjaa. Pienestä asti fiilannut Peppi Pitkätossua, Frida Kahloakin ihailen. Silti en jaksa oikein tehdä ikinä mitään numeroa mistään feminismistä, en kyllä oikein jaksa nykyään mistään muustakaan, musta on helpompi pitää vaan ite huoli siitä että itse arvostan omaa naiseuttani ja että toiset arvostaa naiseutta noin yleisesti ympärilläni. Vähän niinkuin joku kasvissyönti/eläinoikeusjutut... Helpompi elää omien valintojen ja päätösten kanssa rauhassa. Muut tehkööt niinkuin parhaaksi näkee, kunhan ei ylitä sitä tiettyä rajaa.

    Ei pidä antaa sukupuolten liikaa sotkea tilanteita, mutta kunhan olisi feminiininen ja maskuliinen tasa-arvioisina niin siinäpä se. Jos pysytään sillä linjalla niin silloin feminismi erittäin ookoo.

    Ps. Ja musta se ei esim. kuulu naiseuteen että on pakko tehdä lapsia. Tuo on ihan älyvapaa ajatus mun mielestä. Hoivaviettiä voi kanavoida mieheen, eläimiin tai vaikka kasveihin. Nainen voi ihan vapaasti olla lapseton jos haluaa. :) Synnyttää ja luoda voi muutenkin kuin fyysisellä tasolla!
    « Viimeksi muokattu: 26. Kesäkuuta 2020 klo 23:01 kirjoittanut Lalalalunanana »
    Kirjattu

    K3ttu

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 33
    Vs: Ajatuksia feminismistä
    « Vastaus #43 : 30. Kesäkuuta 2020 klo 15:38 »
  • Tykkää (2)

  • Femiini energia on voimaa (millä tahansa sukupuolella) ja kautta aikojen se on haluttu pistää kuriin tai ottaa pois. Mussa on ehkä vähän salaliittoteoreetikon vikaa, mutta näen esim. Elokuvat totaalisena ohjelmointina, meihin istutetaan kuvia siitä, mitä on miehuus ja naiseus ja hyvä oleminen ja elämä. Itelle the Take - kanavan analyysit erilaisista naishahmotyypeistä leffoissa ja sarjoissa on olleet tosi valaisevia ja oon tajunnut miten paljon tommonen hollywood paska on vaikuttanut myös omaan tajuntaan.

    Nuorena sain kiitosta siitä miten "ajattelen kuin mies" ja muuta paskaa mistä olin silloin ylpeä ja just sellanen og "not like other girls" :D nykyään aattelen, ettei oo oikeaa tapaa aatella, tai tuntea, tai vittu mitään. Ei tarvii leikkiä miestä tai naista, voi ilmentää yhdessä asiassa feminiiniä ja toisessa maskuliinia energiaa ja it's all fine ja loppujen lopuksi saman ykseyden eri puolia.

    Kosketuksen saaminen omaan femiiniin puoleen on ollut kuitenkin iso juttu. Ennen mua esim. hävetti näyttää hyvältä ja ahisti jos sain huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Yritin vähän piiloutua, kävelin huonossa ryhdissä ja pukeuduin vähän paskasesti etten olisi niin viehättävä. Mä olen aika tavallisen näkönen, mutta mulla on aina ollut vahva energia mikä vetää ihmisiä puoleensa. Vanhemmiten oon todennut, ettei ole mun ongelma, jos joku tuijottaa liian pitkään. Sekä sen, ettei mun tarvitse olla pahoillaan, jos kieltäydyn ehdotuksista. Viehätysvoima ei velvoita mihinkään, sillä on itsearvo ja voin pukeutua kivasti ja ehostaa itseäni ilman että "viestitän" sillä jotain ulospäin. Muuta kuin että mulla on kivoja vaatteita ja viihdyn kehossani! Muut tulkinnat on tulkitsijoiden itsensä vastuulla.

    Nään vähän ongelmallisena sellasen sukupuolten taistelun, "miehet sitä, naiset tätä", mihin itsekin välillä sorrun. Ongelman ydin on musta siinä, että halutaan jotain toiselta, toisin sanoen itsen ulkopuolelta. Tai no, ykseyden näkökulmasta ei ole minua ja teitä, ulkopuolinen on sisäpuolista... mutta jotenkin se, että rajataan toivotut tunteet tiettyyn kohteeseen ja suututaan kun kohde ei toimi toivotulla tavalla. Lähdetään tekemään tulkintoja ja yleistämään. Sitten alkaa puhe miehistä ja naisista... "voi hiton miehet kun ne jättää sukkia lattialle, eivät välitä yhtään tunteistani!"

    Tai äärifeminismissä just se miesviha, koska sortajat on usein olleet miehiä, niin kaikki miehet on sit sortajia... harmaan sävyt lakkaavat olemasta ja kaikki on joko tai. Ehdottomuus on helpompaa kuin aivojen käyttäminen, oli kyseessä mikä asia tahansa, aate, uskonto, mielipide. Toisaalta myös aatteen ulkopuolelta voidaan katsoa aatetta kärjistetysti, niinkuin mäkin tässä puhun "äärifeminismistä" ja heitän omia tulkintoja kehään.

    Mut joo feminismi on jees ja ajaa oikeesti tasa-arvoa ja on vähän niinkuin kaikkien asialla. Tasa-arvoa ei vaan voi tulla, ennen kuin kaikilla sukupuolilla on samat oikeudet ja etuudet. Sen takia naisten asian ajaminen on tällä hetkellä framilla, koska vielä on välimatkaa tasa-arvoon valkoisen heteromiehen kanssa. Feminismi ei sulje pois sitä, että otetaan myös miesten kohtaamat haasteet ja vaikeudet huomioon. Se pikemminkin edistää niiden huomioimista. Esim toksinen maskuliinisuus on asia josta on haittaa kaikille sukupuolille, eikä siihen puuttuminen ole hyökkäys miehuutta kohtaan, vaan siitä ulos kasvaminen on hyväksi myös ja etenkin miehille.
    « Viimeksi muokattu: 30. Kesäkuuta 2020 klo 15:51 kirjoittanut K3ttu »
    Kirjattu