Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Uusimmat artikkelit

Ilmastonmuutos suomalaisen n?k?kulmasta

Indonesian poliisi h?vitti puoli tonnia marihuanaa polttamalla - l?hiseutu p?llyiss?

Ensimm?ist? kertaa 40 vuoteen maailmantalous kasvoi, hiilidioksip??st?t eiv?t

NASA: ilmastonmuutos minuutissa

Iso-Britannia: Aurinkoenergia kasvoi 94%, uusiutuva energia ohitti ydinvoiman

Euforiasta, onnesta ja elämän ihanuudesta - 1

Epilä Phoenix

  • Kukkaishippi
  • ****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 294
Euforiasta, onnesta ja elämän ihanuudesta
« : 16. Kesäkuuta 2017 klo 01:21 »
  • Tykkää (0)

  • Tuolla eräässä sosiaalisessa mediassa osui silmään mielenkiintoinen väittely. Yksi ihminen kertoi euforisen olon hetkistä, joina kaikki on hyvin maailmassa ja elämä on ihanaa. Toinen taas ajatteli, että euforia on mielenterveyden häiriö, jossa ihmisestä tulee toimintakyvytön, elämä ei missään tapauksessa ole ihanaa eikä pidäkään olla, eikä maailmassa tietenkään ole kaikki hyvin eikä sellaista pidä omassa päässään mennä kuvittelemaan.

    Mitä mieltä?

    Itse olen lukuisia kertoja kokenut niitä olotiloja, jolloin tosiaan kaikki on hyvin maailmassa, sillä kaikelle vääryydellekin tuntuu äkkiä löytyvän jokin täysin ilmiselvä tarkoituksellisuus. Enkä millään voi mieltää, ettei siinä tilanteessa pystyisi toimimaan, edes niiden vääryyksen korjaamiseksi. Itse asiassa olen käsittänyt, että tällaiset hetket tekivät minusta sellaisen maailmanparantajan kuin olen ollut koko ns. aikuisikäni. Ei elämäni nykymuodossaan ole ihanaa, eikä se ole mikään tavoite itsessään, että elämän pitäisi olla yhtä ihanuutta. Olen alkanut arvostaa enemmän ja enemmän tasapainoa, ilman jatkuvaa mielialojen heilahtelujen uhkaa. Siinä mielessä ymmärrän ehkä jollakin tasolla myös mitä tuo "toinen" keskustelija tarkoittaa. Mutta silti; on olemassa, ja on hyvä olla olemassa, hetkiä jolloin se kaikki hyvin -kokemus on totta.
    Kirjattu
    Hymyile! Se hämmentää ihmisiä.

    Auringon

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 431
    Vs: Euforiasta, onnesta ja elämän ihanuudesta
    « Vastaus #1 : 16. Kesäkuuta 2017 klo 06:11 »
  • Tykkää (0)

  • Luontodokkarit luontodokkarit ... jos jollain luonnodssa näyttää olevan uhaton ja yltäkylläinen elin olosuhde, lisääntyy se riesaksi asti ja muu luonto kärsii... normaalisti luonnossa saa vaan viettää hetkittäistä "onnea" usein sillonkin päädytään kitaan. Ihminen on sekasin musta nuorena ja kuvittelee jotain onnea ja jos ei oo kamoissa niin päätyy tavallaan vanhempien ihmisten "hyväksi käytettäväksi" elättäjäksi. Totuus yaotaa olla kuitenkin ettei ihmisestä tykätä - ei imiset itse eikä muukaan luonto (paitsi ehkä kamoissa).

    Musta susyeemi on kyllä epäonnistunut ja onnen rikkoo jokin velvoite jos onnen on onnistunut saavuttamaan (siis ainakin täällä suomessa). Surkuhupaisaakin mutta mä ole kaikesta huolimatta onnellinen koska tiedän onnekseni kuolevani pois  :sydamia :sydamia :sydamia

    Mun vaan pitäisi tässä onnessani siivota maallinen omaisuuteni ettei siitä syntyisi velvoitteita rakkaille ylikansoittaville jälkeläisille ym. Joka sinäänsä on oman tyhmyyteni tuoma velvoite itselleni ....

    Kirjattu

    Omppu

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 244
    Vs: Euforiasta, onnesta ja elämän ihanuudesta
    « Vastaus #2 : 16. Kesäkuuta 2017 klo 08:26 »
  • Tykkää (0)

  • Välillä kuten juuri viime yönä koin hetkellisiä euforian tunteita jolloin olen täydessä rauhassa. Ei minun edes tarvitse edes meditoida saavuttaakseni tuota tilaa, en välttämättä aina edes ymmärrä miten se tulee tai mistä. Jotain pyhää siinä silti on. Musiikin kuuntelulla tosin voi olla merkittävä osuus sen aktivoinnissa tai sitten vaikka luonnon tarkkailulla hiljaisuudessa. Joskus pahimmilla ahdituksen tai masennuksen hetkillä sitä toivoisi löytävänsä tuon tilan, koska kärsimys on niin voimakasta mutta ei sitä valitettavasti voi pakottaa.

    On olemassa "euforiaa" ja sitten on olemassa hetkittäisiä valaistumisen kokemuksia, jotka voivat kestää minuuteista tunteihin. Normaalia euforiaa tulee välillä koettua ja sitten myös puhutaan kenshosta, samadhista tai satorista, mielen tyyneydestä ja täten kärsimyksestä vapautumisesta. Minulla on kestänyt enimmillään muutaman tunnin, joillakin ihmisillä päiviäkin. Tuo on vielä eri asia kuin ihastuneena/rakastuneena oleminen vaikkakin se tunne on erittäin voimakas mielihyvän (ja surun) lähde. Satori tai pysyvä valaistuminen on taas harvinainen tila jolloin subjektiiviselle tietoisuudelle ja egomielelle tapahtuu täydellinen muutos. Tuntuu, että nuo minivalaistumiset joita minulla on ollut useita ovat jotenkin antaneet itselle uutta voimaa ja kasvattaneet tietoisuutta sen verran, että tajuaa kaikella olevansa paikkansa, myös kärsimyksellä. Ei elämä loppujen lopuksi ole niin vakavaa, tuppaamme vain joskus unohtamaan sen. Se on vain loputonta kosmista näytelmää.
    « Viimeksi muokattu: 18. Kesäkuuta 2017 klo 01:22 kirjoittanut Omppu »
    Kirjattu

    Kurre

    • Vieras
    Vs: Euforiasta, onnesta ja elämän ihanuudesta
    « Vastaus #3 : 16. Kesäkuuta 2017 klo 09:43 »

    Aika samoilla linjoilla aloituksen kanssa, haluan pitää tasapainon. Euforia on vaikkakin ihana, aika intensiivinen tunne mielestäni, ja intensiiviset tunteet tuppaavat viemään energiaa, joka on minulla yleensä jokseenkin vähissä jo valmiiksi. Mutta ehdottomasti nautin euforian hetkistä silloin kun niitä on tullakseen ja ajattelen, että noilla elämän toveilla on tärkeä osansa kokonaisuudessa. Ne kenties muistuttavat meitä jostain itseämme ja tätä todellisuutta suuremmasta, mikä taasen tuo voimaa ja auttaa jaksamaan matkalla.
    Kirjattu

    mariau

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 48
    Vs: Euforiasta, onnesta ja elämän ihanuudesta
    « Vastaus #4 : 17. Kesäkuuta 2017 klo 23:41 »
  • Tykkää (1)

  • Välillä munkin mieleen läikähtää jostakin semmonen ihanan voimakas kaikki on hyvin ja rakastan elämää fiilis, mistä tulee tosi rauhallinen ja hyvä olo, en tiiä mistä johtuu mutta lisää kiitos!!!  :) 

    Toisaalta välillä taipumusta semmoseen hämmästelyyn ja pohdiskeluun mikä johtaa huonoina päivinä turhaan murehtimiseen ja semmoseen fiilikseen että maailmanloppu on kulman takana mikä on ihan hirveetä mut en tiiä miten siitä pääsis eroon...

    Ite ainakin nautin siitä jos saa kokea euforiaa enkä usko et tekee pahaa kellekkään vaan päinvastoin, laittaa ehkäpä vaan enemmän hyvää kiertoon. :)

    Kerran mul meni kyl ihan överiks, olin niin taivaissa (ikinä kokenu mitään niin huippua fiilistä, loputonta rakkautta elämää kohtaan) muutaman päivän niin et mun pulssi syystä tai toisesta oli sit yhtenä aamuna niin korkeella et piti lähtee päivystykseen mis ne joutu ottaa sydänfilmin ja antaa jotain lääkkeitä mitkä rauhotti sit sydämen... Toi tapaus on vielkin täysin mysteeri - mikä se oli ja ennen kaikkea mistä se johtui? Lääkäri kysy moneen kertaan että lupaatko ettet oo käyttäny mitään päihteitä enkä (ainakaan tarkoituksella) ollut muuta kuin perus kahvia, tupakkaa ja alkoholia silloin niinä lähipäivinä. Välillä mietin et oisiko vahingossa jonkun ihmeen kautta (vai oisko joku salaa) saanu jotain ainetta kehooni mut toisaalta minkä vaikutus kestäis silleen et huippu olis 2-3 päivää? Sen vaan tiiän et olin kyllä parhaimmillani silloin, se on varma.  ;D Voi jos vois joskus vielä kokee moista...

    Muttajoo kyllähän se elämä on kivempaa mitä enemmän siitä pystyy nauttimaan. Voi olla melko haastavaa välillä tämmösessä maailmassa mutta yrittää kannattaa. :)
    « Viimeksi muokattu: 18. Kesäkuuta 2017 klo 00:04 kirjoittanut mariau »
    Kirjattu