Olit hippi tai hippihenkinen, tervetuloa!

Tämä teksti saattaa joistakin vaikuttaa hullulta, taikauskolta tai satuilulta. Jos olet tieteellisyyteen ja rationaalisuuteen uskova skeptikko, sinun ei kannata varmaan lukea tätä.



"But what's confusing you is the nature of my game"
-Rolling Stones, Sympathy for the Devil

Olen itse viime aikoina alkanut suhtautua hengellisyyteen ja mystiikkaan toisella tapaa kuin ennen. Skeptikko sisälläni on kuollut. Olen alkanut kai uskoa että on olemassa jotain korkeampia voimia ja hengellisyyttä jossa "totuus" maailmasta piilee. Mutta mikä on sen laatu? Ja onko se hyvää vaiko pahaa?

Usein etenkin salaliittoteorioita lukiessa päätyy väitteisiin "esoteerisesta agendasta" jota erinäiset salaseurat, kuten Vapaamuurarit ja Illuminati edistävät. Salaliittoteoreetikoiden mukaan kyseessä muinainen, pahan agenda jonka tarkoituksena on synnyttää Uusi maailmanjärjestys ja orjuuttaa ihmisten enemmistö salaseuroihin kuuluvien orjaroduksi. Keinoina tuossa orjuuttamisessa käytetään sitten salatieteitä ja okkultismia. Usein okkultismi määritelläänkin pahuuden ja "saatanallisuuden" synonyymiksi. Ja sen edistäjät ovat "pahan voimien" lähettläitä joiden tehtävänä on edistää agendaa. Näiden näkemysten mukaan suurin osa "hengellisistä opettajista" on kieroja ja pahoja jotka lumoavat ihmiset ja johdattavat heidät orjuuteen. Sanovatpahan jotkut että koko hippikulttuuri ja New Age ovat salaseurojen luomusta ja osa "agendaa".

Kuitenkin agendan vastustajat vaikuttavat usein myös kieroilta. Usein he paljastuvat ahdasmielisiksi, vapautta vastustaviksi fundamentalistiuskoviksi, uusnatseiksi ja konservatiiveiksi. He eivät ole sen parempia kuin ne joita sanovat vastustavansa. Kummankin puolen tavoitteisiin vaikuttaa kuuluvan jonkinlainen New World Order.

Mutta tämä luo kysymyksen siitä että onko tosiaan hengellisyys vain demoninen asia? Vai onko kyseessä kenties neutraali voima jota voidaan käyttää kumpaankin? Itse olen todella hämmentynyt. Mielestäni kun monin paikoin hengellisyys edustaa minulle niitä itsen voimaannuttamisen, heräämisen ja totuuden arvoja. Ja uskon niihin. Mutta olenko uskonut vain jotain valheita? Haluan tietää totuuden ja saada voimaa, tekeekö se minusta jotenkin demonisen? Palvonko Saatanaa tietämättäni? Vai onko kaikki toisinpäin? Ovatko Vapaamuurarit ja esoteria sittenkin hyvää?

Mikä on ihmisen rooli tässä kaikessa? Olemmeko me vain suurempien voimien ohjailemia ja Jumalan tai Saatanan palvelijoita? Jos olemme, niin kumpaa olisi syytä palvella? Kun kummatkin puolet ja niiden sanansaattajat vaikuttavat ajoittain hyviltä ja ajoittain pahoilta. Onko parasta palvella Taivaassa vai hallita Helvetissä? "It may be the Devil or it may be the Lord, but you gotta have to serve somebody", lauloi Dylan aikoinaan. Kumpi on oikeastaan loppujen lopuksi hyvä?

Hyvää kelailua. Itse olin parikymppisenä pitkään ateisti, tai ainakin luulin niin, tai siis... uskottelin itselleni. Lähinnä kai koska "uskovaisuus" tms. hihhulointi ei ollut järin pop niissä piireissä missä silloin liikuin ja elin. Noh, kun sitten kasvoin ja uskalsin olla enemmän mitä olen, tulin kaapista ja tunnustin uskoni. Sen selittämiseksi siteeraan itseäni tuolta uskontonne-ketjusta:

Mulle Jumala tarkoittaa jonkinlaista kosmista tietoisuutta, ylimieltä. Ei se ole hyvä tai paha, ne on ihmisten keksintöjä, kuten uskonnotkin. Me ollaan osa sitä tietoisuutta, osa pystyy olemaan siihen paremmin yhteydessä kuin se toinen osa. Kaikki tulkitsee kokemusta parhaan taitonsa mukaan. Kaikki mitä on, on tuota Jumalaa ja Jumalasta. Pidän mahdollisena, että on myös olentoja eri ulottuvuuksista ja maailmoista, jotka on historiassa tulkittu jumaliksi, enkeleiksi ja demoneiksi. Kuin myös alieneiksi, tontuiksi, peikoiksi, jne. Mutta niillä ei ole sen enempää tekemistä Jumalan kanssa kuin sinulla ja minulla. Uskon myös jälleensyntymän mahdollisuuteen, siihen, että tietoisuus ei ole sidottu ruumiiseen.

Oikeastaan uskon, tai sallin uskoa, kaiken. Mutta välillä olen todella skeptinen ja rationaalinen, ja on päiviä, kun en usko edes itseeni.

Sen verran muutan lausuntoani, että polariteetti ei ehkä ole ihmisen keksintö, mutta tapahtuu Jumalan sallimuksesta. Mitä sitten tulee tämän inkarnaation valintaan hyvän ja pahan välillä, suosittelen hyvää jo ihan siksikin, että elämä valossa ja rakkaudessa on kivempaa kuin pelossa ja pimeydessä. Mutta tietenkin jokainen tekee sen valinnan sen pohjalta mikä vetää puoleensa. Kannattaa tutustua tähän artikkeliin polariteetista ja valinnasta, jos aihe ei pelota ja kiinnostaa: https://kosminenvalo.wordpress.com/2014/11/14/polariteetti-negatiivinen-ja-positiivinen-polku/

Enkä mä varmaksi väitä, että asia on noin kuten edellä sanoin, mutta jostain on pakko ponnistaa, ja mä nyt olen rajallisilla aivoillani päätynyt tälläiseen uskomusten summaan.

Taitaa vähän olla asia niin että on paljon voimia joita voi käyttää sekä hyvään että pahaan. Ja ne voimat ovat ihmistä suurempia ja ikuisia.

Mutta uskon että on olemassa erinäisiä "salaseuroja" joiden vaikutusvaltaiset jäsenet tietävät hyvin muinaiset mysteerit ja hengelliset asiat, mutta käyttävät oppeja omien etujensa edistämiseen ja vallankäyttöön.

Jotenkin musta tuntuu että yksi keino jolla asioista tietävä "eliitti" meitä hallitsee on valheet. Meille opetetaan koulusta saakka että taikuutta ei ole ja okkultismit ym. on vaan satuja. Ihmisille uskotellaan että kaikki on vain materiaa ja että maallisten halujen tyydytys kuluttamalla on tärkeintä. Mutta eliitti tietää sen mitä oikeasti on. Ja ne pelkää sitä että tieto leviää, koska kyseessä on vallankäytön kannalta niin keskeinen asia.

Mutta onneksi on myös niitä jotka tuovat noita salaisuuksia esille ja opettavat asioita julkisesti. Tämän takia olen alkanut miettiä että pitää perehtyä mahdollisimman hyvin asioihin ja yrittää kehittää henkisiä kykyjään ja hankkia tietoa okkultismista, mystiikasta ja esoteriasta.

Niin Blavatsky muistaakseni kommentoi sitä, että miksi mysterio-opit ovat "salaisia" siten, että ei suurinta osaa ihmisiä kerta kaikkiaan kiinnosta mitkään tuollaiset henkiset jutut, pikemminkin monet haluavat suorastaan yrittää tehdä sellaiset asiat jotenkin naurunalaisiksi ja saattaa toisten uskomukset huonoon valoon; siksi on aiemmin ajateltu, että parempi olla ihan hissuksiin vaan. Kyllä etsivä löytää jos haluaa. Blavatsky taisi myös esittää, että ns. Vesimiehen aikaan kuuluu se, että ikivanha mysteeritieto alkaa tulla enemmän esille, koska ihmiset alkaa enemmän avautua sellaisille jutuille. Oon käsittänyt tän idean silleen, että jos pimeys yrittää sammuttaa valon niin kyllähän niitä tulenkipinöitä kannattaa sitten vähän piilotella ja suojata. Vaikka eihän yökään tietenkään tuhoa auringonvaloa, vaikka se aurinko yön pimeydessä niin poissaolevalta tuntuukin, ellei sen valoa satu näkemään vaikka kuussa heijastuneena.
Teosofiaa olen minäkin kuullut kovasti mollattavan, vaikka sen ideahan kai on etsiä että mikä se oikein on mikä kaikkia uskontoja yhdistää. Ei kuulosta kauhean satanistiselta, paitsi tietysti sellaisten korvaan, jotka jyräävät silmälaput silmillä vaan sitä omaa ainoaa oikeaa "totuuttaan". Sellaisille kaikki omasta näkökulmasta eriävät ajatukset ja niiden tutkiminen on varmaankin saatanallista.

Noista salaliitoista vielä: totta kai on olemassa salakerhoja, ajatelkaa vaikka USA:n rahayliopistojen poikakerhoja, joissa solmitaan suhteet omaa tulevaa uraa silmälläpitäen. Sillä tavallahan sielläkin edetään taloudessa ja politiikassa, ja tuskinpa on ainoa maa maailmassa, missä niin tapahtuu. Niihin kerhoihin mennään ihan rahan statuksella, ei niillä salaseuroilla ole mitään tekemistä minkään henkisten arvojen kanssa. Paitsi että sen mittakaavan oman edun tavoittelun pahat jäljet näkyy kyllä kauas ja laajalti henkisenä(kin) pahoinvointina.

Nykyajassa on se "vika", että ensinnäkään ei ole tiedonjanoa ihmisillä, toinen ehkä pahempi vika on ylimielisyys ja umpimielisyys. Ei edes haluta harkita jonkin vaihtoehdon mahdollisuutta. Tämä on kirjaimellisesti ollut henkisyyden pimeä aika sekä moraalisen korruption/väärän tiedon valtakausi ennen kuin taas tuo Vesimiehen aika koittaa jonka kynnyksellä olemme. Sitä ennen ihmiset joutuvat vaan kohtaaman itsensä ja omien toimiensa aiheuttamat seuraamukset.

Sanoisin että tiedonjanoa on, mutta se on kohdistunut vain siihen rajattuun materialistiseen maailmaan. Pyritään tarkkailemaan esimerkiksi atomeja yhä tarkemmin tai sitten pohtimaan miten ihminen voitaisiin viedä Marsiin ja takaisin.

Mutta mikä on poissa, on suurten kysymysten ja hengellisyyden pohtiminen. Ne jotenkin vaan sivuutetaan tai ajatellaan että niillä ei ole mitään väliä, koska niitä pohtimalla ei voida tuottaa mitään. Taloudellinen ajatusmalli on tullut osaksi ihmisten henkilökohtaista ja hengellistä elämää. Ajatellaan että vaan jos jostain saa jotain materiaalisesti käsinkosketeltavaa, on se arvokasta. Samaan aikaan meille myös tuputetaan koulusta lähtien sitä darwinistista ajattelua jonka mukaan ihminen on vain lihaa, luuta ja vähän muita eläimiä tehokkaammat aivot. Mitään "sielua" ei ole ja kukaan ei oikeastaan ole yhtään minkään arvoinen.

Tuo ajattelu johtaa tietenkin yleiseen hengelliseen rappioon ja ihmisten vieraantumiseen toisistaan ja luonnosta. Ihmisestä tulee vain biologinen kone jonka tavoitteena on tehdä voittoa, kamppailla muita koneita vastaan ja jatkaa sitä niin kauan kuin mahdollista. Kuoleman lähellä oleva vanhus on sitten vain "jätettä" joka pyritään säilömään jonnekin. Ei ole mikään ihme jos noin ajattelevassa maailmassa ihmiset sekoavat. Sairas maailma tuottaa sairaita ihmisiä.

Toivon kyllä todella että jokin "Vesimiehen Aika" on kulman takana! Mutta vähän menee kyllä joskus usko siihen. Etenkin kun vaikuttaa kaikin objektiivisin tavoin tarkasteltuna siltä että asiat ovat menossa huonompaan suuntaan. No, toisaalta ei voi tietää varmasti ja pimein hetki on juuri ennen aamua.

Jos et ole kiinnostunut henkisistä asioista, olet maallisesta mammonasta kiinnostunut materialisti?

Tai jos hyväksyt evoluutioteorian, olet vieraantunut luonnosta?

Tuntuu vähän samanlaiselta monille vaihtoehtoihmisille ominaiselta ajattelulta, jonka mukaan ne perheet, joissa on insinööri-isä, sairaanhoitajaäiti, kaksi lasta, kaksi autoa ja velkainen omakotitalo, ovat Babylonin pimeydessä sokeina ja tahdottomina vaeltavia orjasieluja.

No, eipäs nyt kärjistetä...

Se että ei ole kiinnostunut henkisistä asioista, ei tarkoita tietenkään vielä minkään kannan ottamista.

Mutta materialistinen ajattelu ei kyllä takaa mitään oikeita perusteita etiikalle ja moraalille. Sen mukaan ihminen on loppujen lopuksi vain biologinen kone vailla henkeä. Ja tämän vuoksi ihmistä ei ole syytä kohdella mitenkään erityisesti. Materialismissa jää jäljelle lopulta vain asioiden välineellinen arvo. Ja koska ihminen ei ole mitenkään erityinen, niin sama pätee häneen.

Materialismi tiedostaa vain ihmisen fyysiset tarpeet, joten niiden tyydyttäminen ja maksimointi on hedonistisessa mielessä hyveellistä ja kannatettavaa. Itse asiassa se on ainoa kannatettava toiminta, sillä muuta kuin materiaalista nautintoa ei voi olla olemassa!

Itse kyllä pidän evoluutioteoriaa hyvin todennäköisenä. Mutta vastustan sen poliittista muotoa eli sosiaalidarwinismia jonka mukaan koko ihmiskunnan evoluutiota pitää ohjata lajin kehityksen kannalta parhaimpaan suuntaan. Hirviömäisimmillään se tarkoittaa eugeniikkaa ja ihmisten määrän sääntelyä ja ideoita "vahvimpien" suosimisesta.

Ja tuskin tässä kukaan on nyt tuomitsemassa ihmisiä heidän perheidensä ja taustojensa vuoksi. Ja itse muuten olen kasvanut keskiluokkaisessa ydinperheessä... Ja suurin osa ihmisistä joutuu tekemään jotain työtä saadakseen rahaa elämiseen. Ikävän usein se työ tukee jollakin tapaa "systeemiä" ja tuo voittoa suuriyrityksille. Mutta en kyllä tuomitse ihmisiä sen vuoksi, koska vaihtoehtoja ei monesti olekaan. Etenkin jos on lapsia.

Ei ole olemassa objektiivista hyvää tai pahaa. Kaikki on suhteellista, ja harvoin - jos koskaan - yksiselitteistä.

Tapahtumat, sanat, teot, uskot jne muuttuvat "hyviksi" tai "pahoiksi" vasta kun ihminen on ne päättänyt henkikökohtaisen ajatusmaailmansa ohjaamana ne sellaisiksi jaotella ja nimetä. Siitä syntyy dualismi.

Kultainen keskitie löytyy itse kunkin sydämestä heti kun sille annetaan egon naamion takaa tilaa hengittää.

On erilaisia tapoja ajatella, ei vain niin/näin.. Ja se ajattelu vaikuttaa myös siihen omaan elämään ja miltä kaikki näyttää. Joskus se tarkoittaa myös sitä että miltä ns. oma lauma näyttää, ja lopulta on vaan hyvä luottaa itseensä/omaan polkuun ja hyväksyä että on erilaisia tapoja/todellisuuksia/aaltoja kokea täällä. Diversiteetti on myös hengellisyyden aarrearkku.