Uskontonne - 14

Hmmm mul tuli kerran semmonen kokemus/visio et tunsin/näin kaiken elämän pulssin (siin oli niinku joku elämänpuu tai joku semmonen vastaava puu mikä sykki ja määräs täten kaiken muunkin elämän tahdin) mikä oli kyl aika hienoo ja on jälkeenpäin miettinyt et mistähän mun aivot on kehitelly sellasia...

Ei kyl välttämät liittyny mut tuli vaan mieleen pulssista.

Must instituutiot on vähän semmosii ideoiden/tapojen/asetelmien/ym. kirjastoja,, niien tarkoitus on säilyttää ja vaalia ja lopulta ne itessään eivät ole se juttu. Toki joillekin just se on se juttu.
Hauska huomata, että maailmanmatti on pyörähtänyt tälläkin foorumilla joskus ..joskus matin ja yhen toisen juttui kuuntelin just varmaan tän aihepiirin sisällä..toine oli toista ja toine toista. noh, toine oli mustaa ja toinen valkoista.. tuntu siltä että oma perinne mikä mulla oli pohjalla kasvatuksesta, körttiläisyys, niin olis jossain siinä välillä vähän kuin joku harmaan sävy omas harmaudessaan, tai niin mä aattelin...

Mulla ei ole mitään selkeetä uskontoa, ehkä eniten uskon vain itseeni ja sinänsä on monesti aihetta kyseenalaistaa ja miettii sitä sitten..enkä kyl aina usko itseenikään. Buddhalaisuuteen oon ollut kallellaan, ja sillee,, tavallaan sitäkin ajatusta tullut tallusteltua ja vieläkin parit mantrat ja tavat sinänsä kulkevat mukana, mutta on se ehkä myös osin etäistynyt/ollut vähän etäällä...krshnojen parit kirjat luin ja ne oli kans semmone oma kuvasto ja kirjasto, mikä kans joskus pomppaa mieleen..oon kyl joskus koraanin alkua tavaillut ja kelasin, että joo,,kyl nää kaikki jotenkin jostain aina kertoo. Tavallaan oon kaivannut sen harmauden mukaan kaikkia muitakin värejä ja sävyjä,, ja siks sitä kai on vähän koettanut tutustua uskontoihin..mutta omat jutut taitaa sit aina kehittyy vähän omaa polkuunsa kuitenkin.

Mä yritän olla uskomatta ja uskonnoitumatta ja toisinaan oon uskotellut itelleni vaikka mitä ja uskonutkin Mielelläni vain hengittelisin - hajottelen omaa kokemuspiiriini, funtsin sitä mikä sattuu streemiin sillä hetkellä. Ei sitä varmaan tarvitse nimetä miksikään ja oikeastaan ei ole tarvetta syventyä nyt minnekään.

Mun varhaislapsuuteen ja -nuoruuteen kuului aikalail uskonnollisia ihmisiä, ihmisii jotka aatteli kutakuinki samoin ja syötti omaa yhteenkuuluvuuttaan. Kuitenkin yks tärkein juttu oli kans että jokaisen henkiset jutut on oma juttunsa ja kaikkea saa ja kuuluukin kyseenalaistaa. Tavallaan se kaikki kuitenkin tapahtu siin jumalanhenges tai jossain, niin että keskustelu meni sit siihen yhteen suuntaan.

Ite enempi oikeastaan vaan torjun semmost yhteenkuuluvuuden systeemiä. Sitä voi uskoo ja priorisoida erilaisii juttui, mutta en tiiä sitten että mikä funktio semmosellakin lopulta on. Voinko mä sille jotain jos jossain onki joku kaikkivaltias yms. jumaluus? Tarviiks mun sitä juurikaan sit aatella? Ehkä uskonto on vähän samaa sarjaa kuin liikunta ja kuvataiteet, että jotku ui siinä lajissa kuin kala vedes osa traditionaalisemmin, osa omii polkujaan rakentaen ja joitain ei juurikaan nappaa.

Astrologia taitaa olla ainoa "uskonto" mikä mulla on, vaikken siihenkään suhtaudu haudanvakavasti (paitsi että voisin oikeasti antaa pakit aurinkomerkin perusteella). Pidän kaikkea mahdollisena ja olen uskonut vaikka mihin, mutta kun todella mietin asioita, huomaan suurimman osan uskonnoista ja nk new age aatteista olevan pikemminkin jotain mihin haluaisin uskoa, mutta mihin en todella sydämessäni samaistu. En kuitenkaan pidä niitä epätotena - ne eivät vain resonoi minun kokemuspiirini kanssa. Totuus on tarua ihmeellisempi ja monimutkaisempi ja sillä on monta säiettä, joista mikään ei ole toista arvokkaampi. Uskon kuitenkin vahvasti, että on jokin kaikenläpäisevä voima, kollektiivinen alitajunta tai maailmansielu, ja että kaikki on yhteydessä ja yhtä keskenään. Ennen kaikkea uskon mysteeriin ja siihen, ettei kaikkea tarvitse tai välttämättä edes kykene tietämään tässä elämässä ja olomuodossa.

Rakkaus rakkaus rakkaus