Harrastan ajattelemista ja sen aluella erityisesti kiinnostaa: ihminen on sairas
Tänään huomaan kun jokin suuri menee pieleen niin tietoisuus lähtee käsistä. Me ihmiset olemme sairaita kun hyväksymme minkään sopimuksen jota emme itse ole sopinut. Esim suomessa ihminen vaatii toiselta jotakin sellaista jota vahingossa ei kaikilla ole ja syrjii tunteetta sellaisia joilla ei sitä ole mutta ei olen väliä vaikka ei olisikaan koska tarkoitus on oman joukon etujen ajaminen. Yritän korjata tätä ajatusta tarkemmin - tajuan sen mutten osaa selittää nyt en ehkä koskaan.
Sairautta on ainakin kahden tyyppistä.
SAIRAUDEN MUODOT:
-seksuaalinen
-ekonominen
jatketaan ajattelemista elämän loppuun osaltani vaikka saatan tänään olla väärässä jossain niin en voi olla väärässä kaikessa. Minusta sairaus on aina sisältä tulevaa ei ulkoa kuten suomalaisissaopeissa. Ulkoa tuleva on aina vain "elämää"/ vain olemassa olevaa eikä olemassa oleva voi olla sairautta sillä vain ihminen itse voi olla sairas omassa olemassa olossaan.
koko kielioppimme ja siihen perustuva käsitysjärjestys on väärin eikä sitä pitäisi missään tapauksessa pitää enää yllä. esimerkiksi sellainen kielto jota ei äänen painolla(tarkotan lähinnä etäisyyteen liittyen eli vapaus pitäisi aina olla ehdoton äänen ulottumattomissa) tai huomiota herättävällä persoonansa äänellä voi antaa, on tarpeeton.
ekonominensairaus ilmenee käsitteellä jossa omistat jotakin joka on sinulle arvokkaampaa kuin toiselle. On sairasta että ihminen on velvoitetty ekonomisiin yksikköihin joita saadaan eri arvoilla ja heikointa sairastetaan tässä sairaudessa ulkoapäin lähinnä aiina eniten, mutta suhteellisesti eniten.
