Olit hippi tai hippihenkinen, tervetuloa!

Musiikkia tuntuvat kaikki rakastavan, vaan mikä on äänten laita näin yleisestikin ihmisten elämässä? Ainoastaan sävelekkäät lirutuksetko korviin sointuvat, vaiko saako sopivalla tavalla toisiaan vasten helähtävät avaimet ihon kananlihalle?
Jotkut ihmiset luovat odotuksia ensisilmäyksen perusteella toisesta. Miellyttävällä ulkonäöllä voi kiinnittää huomion. Itselläni on ensikuulema. Miellyttävä ääniseen on helpompi mieltyä kokonaisvaltaisesti.
Olen ääniherkkä, melkeinpä piinaan saakka välillä. Koen äänet paljon voimakkaammin kuin näkemäni tai muuten aistimani. Aistimuksina ja tuntemuksina.
Miten on muiden laita? Minkä merkityksen kuulemallenne annatte? Koetteko tietyn äänen, sävelkorkeuden, äännähdyksen kauniimpana kuin toisen? Moni rakastaa sadetta kattoa vasten tai kovaa tuulta puun latvoissa.
Sehän on todistettukin, että täydellinen hiljaisuus ajaisi monet hulluiksi.

Autojen meteli, moottori ja pensasahojen sekä muiden leikkureiden ränkytys, lehtipuhallin ja kaikki kovaääniset koneet, hajoo pää!! YÄK!
Vasaroimisen ääni saa edelleen mun silmät räpsimään, en tykkää.
Vaikee määritellä näin tässä käsin mikä on sitten miellyttävää, mutta kitaran soitosta ja vinguttamisesta ainaki pidän ylettömästi!

Kuuntelin tänään oikein tarkkaan kaikkea. Autojen meteli isoilla teillä kantaa hyvin kauas ja on erittäin häiritsevää.
Tuulet olivat hyvin levottomia, yrittäen hakea paikkaansa ja puhdistaa. Lähempänä kaupunkia ilmakin oli jo hyvin likaista.

Kaupunkiäänistä pidän vähemmän, mutta kuitenkin siedän. Hälytysajoneuvot on ehkä ikävimpiä; niitä kun kuulee, niin sitten ajattelee, että taas on jollakin joku hätä...

Samaa taitaa koiranikin tuumailla kun piipaa-autot saavat sen aina haukkumaan. Tai sitten ei vaan pidä niistä korkeista äänistä.

Itse reagoin todella voimakkaasti hajuihin, mutta kyllä äänetkin vaikuttavat kovasti.. Pidän todella paljon kissan kehräämisestä, heinäsirkkojen äänestä ulkona istuessa ja tilanteeseen sopien auton turbon sihahduksista kutoskoneen ääni saa myös pääni kääntymään. Kaksitahtimoottoreiden ääntä (JA HAJUA) en kylläkään voi sietää ollenkaan enkä mopoautojen rytkytystä.

Kyllä se sirinä surina heinäsirkka soundi pörinä on vaan avannut melkoisen muistijäljen. 

Skidinä mummolla oli vähän erikoinen tapa hoitaa mua, laittoi kylpyyn. Tää ääni ei jättänyt kylmäksi! Kämpässä oli kolme kerrosta ja eteiskerroksessa oli kylppäri josta meni metellirunkoiset kierreportaat kakkoseen ... ja kolmoseen. Kylvyssä piti olla 180cm pitkässä ammeessa vettä piripintaan ja toisessä päässä sillä påinnan korkeudella meni silmätkin varvistaen veden alle. Mummo meni tekemään askareitaan lähinnä kakkoseen mutta jokapuolelle ja varmisteli "muutaman minuutin" välein nimeäni huutelemalla tuleeko vastauksia. Mä uppoisin sinne altaaseen ja rakastin sitä kuminaa ... kun ilmat lähti pihalle niin kattelin kuplia ja nekin soundas ... kuulu kun mummo kulki kierreportaissa ja vaikka mitä... oikein yritin upottautua niin että saisin olla mahdollisimman pitkään veden alla ja suorastaan harmitti kun nostettiin ylös. Aika vedenalla tuntui ikuisuudelta ja mitä pidempään siellä oli sitä täyteläisempi ääni oli. Tätä kokemaa ei voita mikään ja tuntuu kuin olisin osa vedenalaista "kuminaa" koko olemukseltani yhä jos tarkemmin ajattelee ... kyse ei ole kerrasta tai parista vaan halusin aina kylpeä ehkä jopa joka päivä .. 

Melko erikoista, en uskonut tuollaisen olevan mahdollista.

Muuten kuin valaistuneilla olennoilla siis.

Ääni on sietämätön. Dissaan.