Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Uusimmat artikkelit

Ilmastonmuutos suomalaisen n?k?kulmasta

Indonesian poliisi h?vitti puoli tonnia marihuanaa polttamalla - l?hiseutu p?llyiss?

Ensimm?ist? kertaa 40 vuoteen maailmantalous kasvoi, hiilidioksip??st?t eiv?t

NASA: ilmastonmuutos minuutissa

Iso-Britannia: Aurinkoenergia kasvoi 94%, uusiutuva energia ohitti ydinvoiman

Avautumista - 63

Suttenkoistu

  • Hipahtava
  • ***
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 246
Vs: Avautumista
« Vastaus #930 : 23. Lokakuuta 2019 klo 01:05 »
  • Tykkää (0)

  • Mä kävin eilen lääkärissä kun sormi ei ihan palautunut siitä, kun se vääntyi ikävästi pari viikkoa sitten. Ajattelin jos siel on jotain sijoiltaan tai murtunut... Röntgenissä kai näkyi sitä sun tätä epäselvää aluksi, ett jostain puuttui ja jossain liikaa ja sain heti lähetteen sairaalaan johki kuvaukseen ja siellä mulle laitettiin semmonen ranneke, missä hetu ja nimi.. ja siin kohti aloin vähän panikoida että pääsenkö mä sieltä pois? Mä pelkään sairaaloita ja lääkäreitä, tai inhoan koko systeemiä todella sieluun ja vereen. Nyt on jotenkin mennyt monta tuntia kaikesta palautumiseen. Tuntuu että haluis juosta metsään ja sieltä viidakkoon ja kadota 'sivilisaatiosta'. Lopulta siel sairaalassa ei edes tehty juuri mitään, istuin vaan odotushuoneessa ja sitten ne oli että kaikki ok ja kolmen viikon päästä takas jos on vielä särkyjä. Sinne meni koko päivä ja tunteita on pyörinyt tässä niin paljon että ihan uuvuttaa. Enpä tiedä miksi siit halusin tänne kirjoittaa. Ehkä just vastustaa niin paljon tää kulttuurissa missä kehoon/ruumiiseen vaan isketään nimilappu ja se on jotenkin musta aina kamalaa, sellainen objektina olo. Ajattelin että ehkä tääl joku ymmärtää niit fiiliksiä mistä puhun. Valitettavasti mitään suurempaa viisautta ei ole jakaa,.. ei kannata teloo itsee tai muita. Oma koti, rauhallinen aika ja luonto on paras lääkäri.
    Kirjattu

    Sininen evä

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 154
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #931 : 01. Marraskuuta 2019 klo 13:06 »
  • Tykkää (0)

  • Ootkos saanu sormen kondiksee?
    Kirjattu
    Toivossa on hyvä elää, rauhassa vielä parempi

    Suttenkoistu

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 246
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #932 : 02. Marraskuuta 2019 klo 19:21 »
  • Tykkää (0)

  • En, mä yritän vaan tottua siihen. Se ei niin hyvin enää taivu ja näyttää ihan siltä että olis käynyt vasaran alla, kun on leveä siit nivelen kohdalta. Enpä usko että sille mitään voi tehdä. Toi vasen käsi on mulla muutenkin ollut tuollainen traumakäsi, sielt on ehkä joku muukin jänne joskus tuhoutunut, joten mä nyt vaan yritän asennoitua että nuo tapaturmat on paikkoja mennä vähän itseensä. Pitäis pitää paremmin huolta jaksamisesta, niin ei kävis köpelösti.
    Kirjattu

    Nayrus Love

    • Vieras
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #933 : 03. Marraskuuta 2019 klo 18:39 »

    En tahdo avautua siitä kuinka työni ja toiveeni käyvät tyhjiksi. Minun on nyt hyvä näin yksin, on rauhan ajan viimeiset vuodet, ja mieluummin kirjoitan irroittavani näistä unelmistani kuin sitä miten murrun niiden alla. Olisi hyvä jos tulisit luo ja lepäisit vierelläni. Laskisit kätesi koskettamaan, niin että maailma kävisi pieneksi ympärillä. Ohuet vaatteesi ja iho niiden alla melkein pohjattomaan meren pintaa. Hämärä suojelisi meitä. Mutta minä nauran vielä vapautta enkä edes tunne sinua vielä.
    Kirjattu

    Suttenkoistu

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 246
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #934 : 15. Marraskuuta 2019 klo 09:55 »
  • Tykkää (1)



  • <'3 onneks on omituisten otusten kosminen kerho!
    Kirjattu

    Suttenkoistu

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 246
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #935 : 18. Marraskuuta 2019 klo 15:14 »
  • Tykkää (0)

  • Mun lapsi kaatui kovassa vauhdissa alamäessä naama edellä asfalttiin ja liuku siellä hiekkaista asfalttia pitkin. Kasvot oli verillä ja huulet turposi ja lapsi ihan shokissa. Ekat 15 minuuttia se toistuvasti kysyi että mihin me oltiin menossa ja mitä tapahtui eikä muistanut mitään onnettomuudesta. Hän vain itki ja huusi pelkoa ja kipua kun huuli turposi jne..  Oltiin bussissa ja yritettiin tapaturmaklinikalle mutta se oli kiinni ja päivystys siitä puolen tunnin bussimatkan päässä, joten mä vaan soitin. Oli jo väsy ja nälkä niin mentiin kaupan kautta kotiin. Lapsen muisti ja voimat ja elo alkoi palautua vähitellen n. 20 minuutin päästä,. Kokoajan pidettiin sylissä ja puheltiin rauhoittavia asioita ja hengiteltiin elämää takaisin turvallisiin oloihin. Mutta olihan se kamalaa. Oikeastaan vasta nyt muutaman päivän päästä alkaa itsellä jotku tunteet käydä läpi ja käsitellä sitä pelkoa ja muuta mikä liitty siin kaikkeen. Niin se vain on että kaikkeen ei voi tai osaa aina vaikuttaa ja varautua. Elämä välillä heittää eteen kiviä ja haasteita.
    Kirjattu

    Suttenkoistu

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 246
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #936 : 18. Marraskuuta 2019 klo 17:54 »
  • Tykkää (0)

  • Jotenkin tommonen epäonni pistää miettimään että mikä oikeastaan on vialla....että miks ei vaan vois sujua. Elämä on ollut pidemmän aikaa jotenkin jumissa ilman tarkkaa suuntaa ..mutta kun ei vaan toisaalta näy vaihtoehtoja. Nooh..pimeään talvenaikaan on sopivaa hiljentyä ja jotenki funtsia asioita hiljakseen.
    Kirjattu

    Nayrus Love

    • Vieras
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #937 : 21. Marraskuuta 2019 klo 11:44 »

    Murhaajat, pettäjät, varkaat, valehtelijat, seksuaalirikolliset ja kaikki ne jotka elävät limbossa tuntematta Jumalaa ovat kokoontuneet tähän maailmaan. Kuin vankimielisairaalaan. Tavoittelemaan kunniaa ja suosiota toistensa silmissä.
    Kirjattu

    Suttenkoistu

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 246
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #938 : 21. Marraskuuta 2019 klo 11:57 »
  • Tykkää (0)

  • Musta se taas on että oppimaan kuinka mikään ei vie pois sieltä kaiken ytimestä ja harjoittamaan myötätuntoa ja hyväksyntää, koska kaikella on paikkansa. Ja että meissä kaikissa on hyvää täällä.

    Nooh, ainakin mä ajattelen niin, koska se on rauhoittavaa ja kevyttä ja lohdullista ja jopa iloista.
    Kirjattu

    Suttenkoistu

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 246
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #939 : 21. Marraskuuta 2019 klo 12:11 »
  • Tykkää (0)

  • Mä välillä mietin että mikä ihmeen hippifoorumi tää on ::)
    Mä en henk.koht. mielellään usko rikoksiin ja rangaistuksiin...perisyntiin ja kaiken pahaan, paitsi hyvänä. Jotain hankaluuksia ja haasteita kyllä koen ym. jos en ole ihan läsnä ja epäilen...musta se on just sitä inhimillistä ja sitä kautta herkkää ja kaunista ja todellista... Mitä kautta just voi solmia ystävyyttä ja sitä semmosta ymmärrystä ja kiitollisuutta että voi yhdessä jäsentää asioita. Voihan se myös erottaa ja siten rauha löytynee itsestään ajan kautta. Musta kaikki lopulta on aika hyvin. Jos on Jumala joka oli kaikki ja hajosi meiksi, niin meis kaikissa on se pieni liekki joka voi tarttua ja kasvaa ja valaista.

    Mutjoo. Mulla on itselle käynyt ikävästi parin ihmisen kanssa ja mä olen käyttäytynyt itse joskus niin että ei tunnu hyvältä. Joten en mä ole paras sanomaan, kun oon kärvistellyt asioiden kanssa kyllä paljonkin. Mutta!
    « Viimeksi muokattu: 21. Marraskuuta 2019 klo 12:22 kirjoittanut Kävelen »
    Kirjattu

    Takis

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 36
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #940 : 21. Marraskuuta 2019 klo 17:31 »
  • Tykkää (2)

  • Joop, mustavalkosuus on niin mennen kesän takatalvia. Ittensäki kyllä aina yllättää, pidän itteeni avoimena enkä sit olekaan, mut elä ja opi jne.
    Kirjattu

    Nayrus Love

    • Vieras
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #941 : 28. Marraskuuta 2019 klo 23:39 »

    Eilen kavru sanoi mulle että koti ei ole siellä missä asun vaan siellä missä mua ymmärretään. Sit naurettiin yhdessä että sillä tässä kodittomia ollaankin.  Jotenkin tulee vaan sellainen fiilis että joku saattaa ottaa tällaisen foorumikirjoittelunkin paranoidin henkilökohtaisesti. Se on vähän kurja väärinymmärrys. En mä tarvii enkä tahdo keneltäkään mitään. Vaikka sitä olisi kuinka vaikeaa hyväksyä tai uskoa. En mitään.
    Kirjattu

    Suttenkoistu

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 246
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #942 : 29. Marraskuuta 2019 klo 17:22 »
  • Tykkää (0)

  • Joku lienee minä.
    En mä jaksa siihen muuta.
    Ei kaikki hipit oo jeesuksia.
    Sitä mä vaan.


    Ja oon vaan niin intensiivisen erimieltä, koska oon kokenut erilailla. Jos se sulle tuntuu paranoidilta että mä taas elän ja kirjoitan mun omien kokemuksien ja tuntemusten pohjalta ..enkä jostai ideasta käsin., niin meillä on vaan eri tapa lähestyä ja käsitellä asioita ja siten eri totuudet.

    Ja viel kolmas juttu, että täällä on ollut aika vähän ihmisiä kirjoittamassa. Se auttais aina heti jos olis enemmän osallistujia,.niin että tulis muita näkökulmia kuin jotkut napit vastakkain julistusta.
    « Viimeksi muokattu: 29. Marraskuuta 2019 klo 17:43 kirjoittanut [tauko] »
    Kirjattu

    Suttenkoistu

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 246
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #943 : 30. Marraskuuta 2019 klo 05:44 »
  • Tykkää (0)

  • Eilen kavru sanoi mulle että koti ei ole siellä missä asun vaan siellä missä mua ymmärretään. Sit naurettiin yhdessä että sillä tässä kodittomia ollaankin.
    mutta miten niin kodittomia? Jos ymmärtää itseään, on aika hyvin perillä,, joskus se menee mutkien kautta.. Mutta jos siihen edes pyrkii, koti on aina lähellä ja kohta läsnä, voi olla kotona omassa itsessään, tai sydämessään... Jotku on kotonaan tehdessään jotain mikä luo sellasta tunnetta ja siten ne voi rakentaa kotiaan...
    Kirjattu

    Suttenkoistu

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 246
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #944 : 05. Joulukuuta 2019 klo 05:55 »
  • Tykkää (0)

  • Onks kaikki muut jotain rehellisyyden ja tasapainon ja henkisen kasvun ruumillistumia ja mä vaan ainoo joka tekee kaikkee "väärää" ja skitsoaa siitä? Miks mä olen mitä mä olen? Onko mun pakko?

    Semmost tähän aamuun. Eilen en jakanut yhteen taloon mainospostista. Unohdin ne ja en jaksanut enää hakee koska mua sapetti että jannu joka just tuli töihin ja jota MÄ perehdytän, saa jo heti parempaa tuntiliksaa. Ja mua vaan raivostutti. Meinasin kerätä jopa joulukortit sielt tyhmien postisten välistä että saan jotai kompensointii.. Mutta ne katos. Ja sit heitin kaiken paperiroskiin.  Siel ne on keskuksella. Enkä aio korjata tilannetta tänään.. vai pitäiskö.  Ehkä. Ehkä voin tehdä sen. Hitto.

    Jeeeeesjåååå.

    Sanoin että en tolla sopparilla enää tule tän päivän jälkeen.mutta henkisesti elän sitä että tosiaan voi olla jopa fudut, koska sellainen mä olen. Mutta ei kai nyt niin?! Ja loppuun vielä sori. &Voi luoja että voisko jaksaa tän päivän ja sit mennä nukkumaan?
    Kirjattu