Nuorempana mä mietin paljon että mikä ihmisiä motivoi, ja miksi me emme mene vain joen rannalle heittelemään pieniä kiviä veteen. Sitten ymmärsin että meitä on niin paljon että joki täyttyisi tuota pikaa, syntyisi pato ja kaikki menisi luultavasti pilalle. Onneksi meille keksittiin ajanvietteeksi urheilu ja sen seuraaminen. Itse olen erikoistunut seuraamiseen.
Norsunluurannikko oli tänään pelannut sveitsiä vastaan sählyä, ja hävinnyt 51-0.
Ajattelin paljon luontoa joka liikuttaa eläimiä ja yhteiskuntaa joka liikuttaa ihmisiä. Ne biologiset lokerot, selviämisen mahdollisuudet, jotka rakentuvat kuhunkin elinympäristöön kantavat pienen sinnikkään populaation niin pupuja suolla kuin kampaajia hämeenkadullakin. Yhteiskunta näytti toisinnolta luonnosta. Luonnossa puhutaan biologisesta tai kategorisesta imperatiivista. Susi toimii niin kuin susi, eikä edes pysty pysähtymään. Ajattelin yhteiskuntaa hallitsevan sosiaalisen imperatiivin. Puhuin jopa sosiaalisesta automaatista viiitatessani ihmiskuntaan.
Eräs ystävähköni ehdotti joskus että leijonankin sisällä asuu äärimmäisen empaattinen henki, jolle elämä leijonana on kuin vuoristorata-ajelu, jossa se on voimaton tekemään muuta kuin menemään mukana. Kaikkialla missä leijona käy saaliin kimppuun tuo henki kärsii sysimustalla tavalla. On vaikea kuvitella sen empatiasta syntyvää surua sen samaistuessa leijonaan.
Mietin että luonto on ykseys, ja eläimet siinä kuitenkin kuin soluja, eivät niin kuin vapaan tahdon omaavia toimijoita joilta voisi edellyttää moraalista toimintaa. Vahvat selviävät ja lisääntyvät ja luonnossa säilyy mahdollisimman suuri elinvoima. Natseilla tämä luonnon prinsiippi tuntuu luontouskontojen perustalta. Muistan myös joitain ssri-kouluampujien manifestejä, joissa arvioidaan yhteiskunnan vääristäneen luonnollista vahvimpien selviämistä. Nämä luonnon aatteet ovat sitten silmittömän psykopatian oikeuttajia.
Näin että eläimet ovat alisteisia sille kategoriselle imperatiiville koska ne pelkäävät kuolemaa. Kuoleman pelko on se voima jonka takia susi ei onnistu pysäyttämään luontoa, vaan vastoin rakkautta iskee kiinni peuraan ja syö sen verta ruokkoavan ruhon. Samalla pyhä henki sen sisällä palelee kuoliaaksi. Syö, selviä lisäänny.
Yhteiskunnassa ihmisille on oleellista kuuluminen joukkoon, hyväksyntä. Kuoleman jälkeen vakavin rangaistus on sosiaalinen eristys. Ostrakismi.
Viro voitti Ison Britannian 17-1.
Identiteetti on se mitä me luulemme toisten luulevan meidän olevan. Se millaisina me kuvittelemme heidän meidät hyväksyvän. Ajatellaan että häpeä on eräänlainen sosiaalinen pelko, joka suojelee meitä paljastumasta esittämämme roolin alta. Jos me saamme hyväksyntämme omassa yhteisössämme makkarasta tykkäävänä tappara-fanina, niin tämä identiteetti hallitsee meitä samalla tavalla kuin luonto eläintä. Kun joku kyseenalaistaa lihansyönnin tai jääkiekon, koemme sen samalla tavalla hyökkäyksenä itseämme vastaan kuin eläin kokee päälle käyvän eläimen. Jokainen reagoi tähän pelkoon eri tavalla. Luonnossa eläimet toteuttavat kaikki mahdollisia tapoja reagoida pelkoon. Toinen käpertyy, toinen hyökkää ja kolmas pakenee.
Venäjän 11-2 voitto Belgiassa ei ollut sählymaailmalle suuri yllätys.
Kapitalismi käyttää hyväkseen näitä identiteettejö, ja toisella kädellä vapauttaa meidät niistä. Kun kapitalismi ottaa punk-aatteen omaksi tuoteperheekseen sen ensimmäinen tehtävä on pureskella se sisällöttämäksi ja yhteiskuntakelpoiseksi tuottajakuluttajaksi. Saman se tekee kansallisvaltiolle ja miehisyydelle. Se tyhjentää ne kulttuurisista arvoistaan, ja alkaa myydä niitä eteenpäin. Ajatukset spektaakkelin yhteiskunnasta syntyvät tästä paljastumisesta. Kun ihminen alkaa paljastua esittämänsä roolin alta, kun naamio muuttuu kokoajan epäuskottavammaksi ja epäuskottavammaksi, ja todellisuus on yhä enemmän ja enemmän kuvien kautta koettu, olemme siirtyneet elämään spektaakkelissa.
Nietzche, johon olen lopen kyllästynyt, ehdotti että perimmäinen motivaatio toimintaan on vallanhimo. Tahto valtaan, Will to Power, der Wille zur Macht. Minusta pelko aiheuttaa halun kontrolloida. Kaikkein inhimillisimmät kokemukset minulla on niinä hetkinä kun olen onnistunut luopumaan kaikesta kontrollistani. Pelon takia eläimet ja ihmiset pyrkivät kontrolloimaan elämää, pyrkivät saamaan valtaa että voisivat pysäyttää heitä uhkaavan pelon. Olen itsekin joskus pelännyt ihmisiä ja unelmoinut olevani supermies, että voisin toteuttaa paranoidisen pelkoni saneleman turvallisuuden.
Lopen kyllästyneet hävisivät keimailussa tänään Pilpalan pieksulle 100-0.
