Jos sulla ei kerta liity painoon mitään terveydellistä riskiä, niin sitä suuremmalla syyllä voisit ehkä muistaa olla itsellesi armollinen ja myötätuntoinen... Yleensä tunnesyöminen helpottaa kun asiat selkenee sisällä, se jää vaan itsestään pois kun sitä ei enää tarvitse. Toki tunteet on hyvä kohdata, mutta joskus voi olla ainakin musta ihan ok turvautua herkkuihin jos fiilikset on maassa tai tuntuu et arki käy liian hektiseks. Traumoistakin on hyvä päästää irti, mutta entä jos ei vain ole ihan valmis kuitenkaan vielä ja on jotakin mitä pitäisi käsitellä?
Kaikista tärkeintä on musta se, että mikä fiilis siitä tulee kun syö jotakin, miltä se tuntuu. Tai mikä fiilis jostakin ruokavaliosta tulee. Liika järkeily ei tee ruoankaan suhteen hyvää. Toki terveys on tärkeää, mutta kun sitä ei saavuta pelkästään sillä että lautasella on terveellistä ruokaa ja syö täydellisesti. Yleensä syömisjutut heijastaa vain jotain muuta ja ne ongelmat siinä tasaantuu kun ihminen löytää sisäisesti ratkaisun johonkin tai paranee jostakin jne.
Oon joo tosi hyvä tsemppaa laihduttamaan, mutta itselle on ainakin tärkeää se, että on lempeä ja reilu omaa kehoa sekä itseä kohtaan. Sitten kun saa kiinni siitä, että mitä pinnan alla on ollut ja on käsitellyt ne ja sujut kaiken kanssa, niin sitten on vasta aika alkaa vähän patistamaan itseänsä lenkille tai ohittaa karkkihylly kaupassa. Lopulta sekin käy ihan helposti ja kevyesti, kun motivaatio ja lähtökohdat muutokselle on selkeitä ja rakentuu tukevalle päätökselle rakastaa itseään ja sitä kautta kohdella kehoaan hyvin ja pitää terveydestään huolta.
