Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Uusimmat artikkelit

Ilmastonmuutos suomalaisen näkökulmasta

Indonesian poliisi hävitti puoli tonnia marihuanaa polttamalla - lähiseutu pöllyissä

Ensimmäistä kertaa 40 vuoteen maailmantalous kasvoi, hiilidioksipäästöt eivät

NASA: ilmastonmuutos minuutissa

Iso-Britannia: Aurinkoenergia kasvoi 94%, uusiutuva energia ohitti ydinvoiman

Yksinäisyys - 3

tuulitukka

  • Hipahtava
  • ***
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 158
    • Burning in Water Drowning in Flame
Vs: Yksinäisyys
« Vastaus #30 : 17. Elokuuta 2013 klo 14:10 »
  • Tykkää (0)

  • Juttelin vasta yhen kaverin kans että oon lähössä kohta kotia ja oon varmaan koko talaven sitte siellä, ja se kysy että eikö mulla tuu kamalan yksinäistä siellä, nii oli jännä ku vastasin vähän niinku ajattelematta että "no oon mää yksin mutta en yksinäinen"

    Musta tuntuu että yksinäisyys voi olla ja usein varmaan onki vaan sitä ettei ihminen oo oppinu olemaan itekseen. Varsinki isoissa kaupungeissa ja vilkkaissa sosiaalisissa kuvioissa pyörivät tyypit tuntuu määrittävän ittiään tosi palijon muitten ihmisten kautta
    ...
    Saako kysyä että minkäslaisessa paikassa sitten asut talven?
    Ymmärrän pointtisi siinä, että yksinäisyyttä kokeva ihminen ei välttämättä ole oppinut olemaan itsekseen. Toisaalta ihmiset on niin erilaisia etteivät kaikki varmasti opikaan olemaan yksin tuntematta yksinäisyyttä. Joillekin se sosiaalinen kontakti on luonnostaan niin tärkeää että sen puuttuessa hyvinvointi kärsii.
    Ja tosiaan sehän on yksi ihmisen piirteistä että itseään määrittää vertaamalla muihin, tietoisesti tai sitä tiedostamatta. En kuitenkaan näe sen olevan noin vahvasti kiinni sosiaaliseen kontekstiin. Usein isoissa kaupungeissa asuvat ihmiset voivat olla hyvinkin yksinäisiä vaikka ihmisiä onkin paljon ympärillä. Ihmismäärä vain korostaa niiden kontaktien vähyyttä tai puuttumista omasta elämästä. Ihmisten keskelläkin voi olla hyvinkin irtaantunut sosiaalisesta ympäristöstä.
    Kirjattu
    “Normality is a paved road: It’s comfortable to walk, but no flowers grow on it.”

    gemma

    • Vieras
    Vs: Yksinäisyys
    « Vastaus #31 : 18. Elokuuta 2013 klo 16:11 »

    En mäkään tunne itseäni yksinäiseksi yksin ollessani. Nykyisellään haluaisin olla enemmän yksin. Viimenenkin viikko on ollu sellasta, että tunnen että tukehdun.. Mutta kyllä se pian taas helpottaa, kun kaikki muuttotouhut on ohi. Matka- ja aikataulusyiden takia olen "joutunut" majoittumaan toisten nurkissa. Ja toisaalta saanut majoittua, muuten olis menny hankalaksi.

    Usein semmmonen, joka kaipaa ja janoaa seuraa, jollain tavalla pelottaa muita. Tai ahdistuttaa. Ja taas mun kaltainen, joka ei niin välitä seurasta, tuntuu vetävän muita puoleensa. Oon miettiny, mikä siinä on.. Onko mahdollisesti niin, että ihminen, jonka on hyvä olla ittensä kanssa ja ittensä seurassa, vaikuttaa vahvalle ja kiinnostavalle jotenkin.. Tuntuuko seuraa kaipaavista, että itsensä kanssa viihtyvällä on hallussa joku "salaisuus", jonka ne haluis kuumeisesti tietää..

    Onko muilla vastaavia kokemuksia? Mistä tää vois johtua? Onko ihmisten olemus, asennot ja elekieli erilaisia ja joko houkuttavat tai karkottavat muita?
    Kirjattu

    Viljakaisla

    • Uushippi
    • **
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 68
    Vs: Yksinäisyys
    « Vastaus #32 : 18. Elokuuta 2013 klo 18:47 »
  • Tykkää (0)

  • Joo, on samanlaisia kokemuksia ja olen huomannut muissakin samaa. Joskus kun etsin epätoivoisesti seuraa ja teen itseäni tykö ihmiset oikeen kavahtaa. Joskus taas istun nurkassa yksin ja mietin omiani, ja kun sanon edes puoli sanaa huone hiljenee ja alkaa kuunnella. Tyrkyttäminen tuntuu epämukavalta, en tiedä miksi. Ehkä koska se vie niin paljon tilaa, että itselle ei enää jää - ei sellaisessa seurassa halua olla. Tai vaikuttaa jotenkin epätoivoiselta. Ei ole rento, vaan pingottaa. Ei tunnu aidolta. Spekuloin.

    Noin yleisesti olen huomannut, että ihmiset, jotka eivät suuna päänä juokse riennoissa vaan viettävät aikaa itsensä kanssa omaavat rikkaamman sisäisen maailman, ja kun siihen pääsee käsiksi niin ah on ihanaa. Jotenkin niin, että jos henkilö kaipaa hirveästi seuraa on enemmän ottamassa muista, kun taas joka pärjää yksinkin on enemmän antamassa. Yksin viihtyvillä on myös usein tosi paljon tietoa eri asioista, joten heitä on kiinnostava kuunnella.

    Tai sitten mä vaan niin nopeasti väsyn ahdh-ihmisshoppailijoihin, jotka on koko ajan suuna päänä ja juokse keskustelusta toiseen, kun taas mulla on paljon yhteisiä kokemuksia introvertti-ihmisvihaajien kanssa.

    Mutta tämä on teoriaa.
    Kirjattu

    Meimei

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1
    Vs: Yksinäisyys
    « Vastaus #33 : 26. Joulukuuta 2014 klo 15:27 »
  • Tykkää (0)

  • Onko yksinäisyys hyvä asia enää siinä vaiheessa, kun ei ole yhtään ystävää, ei ketään kenelle soittaa tai kenen kanssa viettää aikaa?
    Kirjattu

    rimpsi lorestaan

    • Vieras
    Vs: Yksinäisyys
    « Vastaus #34 : 29. Joulukuuta 2014 klo 00:18 »

    Onko yksinäisyys hyvä asia enää siinä vaiheessa, kun ei ole yhtään ystävää, ei ketään kenelle soittaa tai kenen kanssa viettää aikaa?
    Ei.
    Kirjattu

    M-H

    • Uushippi
    • **
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 51
    Vs: Yksinäisyys
    « Vastaus #35 : 29. Joulukuuta 2014 klo 20:20 »
  • Tykkää (0)

  • Ihanaa, että täältä löytyi kesutelu tästä aiheesta, ihan kaikkia noita tekstejä en lukenut, mutta jo niistä mitkä luin oli ihanaa huomata, että en olekkaa yksin ongelman kanssa.
    Itse nautin oikein paljon yksinolosta ja kaipaan sitä useastikkin.
    Mutta olen ala-asteen jälkeen ollut myös yksinäinen...

    Jo ensimmäisessä ketjun viestissä sanottiin, että pelottaa myöntää sitä koska tulee leimatuksi. Myös minä olen pelännyt sanoa sitä ja vasta vuoden jälkeen uskalsin sanoa siitä miekkosellenikin. Tai en sitäkään sanonut, mutta minulla oli erittäin heikko hetki ja purskahdin itkuun niin pakko oli selittää mistä moinen johtui : /

    Mutta tapa millä olen yksinäinen on juuri se, ettei minulla oikeastaan ole ihmisiä joille voisin soittaa kun haluaisin seuraa. Haluaisin sellaista seuraa jossa voin puhua vapaasti tunteistani ja jakaa niitä toisen kanssa, ja nauraa mahakipeänä mitä tyhmimmille jutuille yhdessä ja keksiä niitä yhdessä lisää. Seuraa jossa tiedän olevani toivottu, haluttu ja ikävöity, seuraa jossa kelpaan juuri sellaisena, seuraa jolle voin soittaa vaikka paskalle ollesani tai kesken mitä kamalimman itkukohtauksen. Ihmisen jolla on mielipiteitä, tuo niitä esille mutta ymmärtää minun näkemykseni asioista. Jos kysyn jotain hän vastaa...

     On toki muutama kaveri jotka aina silloin tällöin voivat olla kanssani, mutta... en saa siitä seurasta sitä tyydytystä mitä tarvitsisin/haluaisin. Ensinnäkin jutustelu on teennäistä ja välillä tuntuu että joko minun jutut eivät kiinnosta kavereitani tai kaverini jutut eivät kiinnosta minua (tällaisia tilanteita ovat esim. kaverini riidat missä koen hänen käyttäytyneen väärin). Jos kaverini ei tee keskustelun alotteita tai ei lähde minun aloitteisiini mukaan, en tiedä mitä pitäisi tehdä... Asiaan toki vaikuttaa juuri se, että en ole löytänyt kaltaisiani ihmisiä.. En tiedä mistä normaalit ihmiset juttelevat? :D
    Jos mietitään keiden ihmisten kanssa tulisin parhaiten juttuun olisivat ne jotka tekisivät alotteen (tai lähtisivät minu aloitteeseni täysillä mukaan), unohtaisivat mitkään alkukangistelut vaan mennään suoraan asiaan, niihin syvällisiin ja rentoihin juttuihin :) Tyyliin, minkäslaisia sun porukat on, tai mihin uskot? Tai sitten vaikka siihen mikä on nolointa mitä sulle on käynyt. Mutta harva ihminen tollasiin heti lähtee mukaan.

    Minulla on elämässäni ollut yksi ihminen joka on ollut juuri tuollainen jota kuivailin unelma ystäväksi, mutta sekin ystävyys kaatui... Kummankin osapuolen syystä, eikä se ole enää pelastettavissa. Mutta niin... : / Kommentoitavaa? vinkkejä? Vai paljastaako joku itsensä sopivaksi minun ystävä-kriteereihin? :D :D
    Kirjattu

    Sombu

    • Uushippi
    • **
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 52
    Vs: Yksinäisyys
    « Vastaus #36 : 26. Maaliskuuta 2021 klo 15:29 »
  • Tykkää (1)

  • Tämä on varmaan tuttu tunne monelle näin lock downissa. Olen bunkkeroitunut rakkaan ihmisen luokse, mutta kaipaan paljon kaikenlaista sosiaalisuutta. Tämä foorumi on mukava hengailupaikka. Olen innostunut myös discordin käytöstä, mikä taitaa olla aika yleistä nyt covid-19 takia.

    Koin vuodenvaihteessa burn outin, mikä sai minut vetäytymään omiin oloihini. Nyt olisin taas valmis menemään ja tekemään, mutta maailma on suljettu. Toisaalta olen alkanut viihtyä myös omassa seurassani. On helpompi olla oma itsensä, kun ei jatkuvasti peilaa muista. Vaikka samalla juuri toisten seurassa näkee, kokee ja oivaltaa asioita, jotka jäisivät muuten varjoon. Ihmisenä oleminen on välillä, eli aika usein, tasapainoilua suhteessa muihin.

    Miten teillä sujuu?
    Kirjattu

    Suttenkoistu

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 602
    Vs: Yksinäisyys
    « Vastaus #37 : 26. Maaliskuuta 2021 klo 16:18 »
  • Tykkää (0)

  • Mä sain täs keväällä tappouhkauksen ja otin sen puoliksi tosissani ja puoliksi sillä että tyyppi vaan oli vihainen ja kaikki viel selviää. Mä kuitenkin pelästyin siitä jonkin verran, ja kun kerroin ihmisille joit pidin jotenki turvallisina, niin sain aika tylyy vastausta. Ja se on jotenkin kuin mustaa kosmista huumoria ja (osittain ansaittu) suola-annos haavoille. Että itkeä vai nauraa. Jäin vähän yksin suremaan sitä, mutta se on jotenki jo takanapäin ja itseasiassa nyt on ollut suhteellisen iisiä,. Ja oikeesti rakastan ihmisenä ja ystävänä sitä tyyppiä joka raivostui. Mä olin siis syytön siihen mistä se sit alkoi uhkaavaksi.. yms. yms.. On se silti ikävää kuulla sellasta. Oikeesti.

    Must tuntuu että musta on tullut aika kova tiettyjen juttujen johdosta, joten kyllä ymmärrän jos joku ahdistuu mun tavasta kommunikoida täällä. On vaan jotenki tietynlainen suojakilpi päällä. 

    Yleisesti maskit ja korona masentaa. Duunipaikalla on jatkuvasti enemmän rajoituksia... Kaikkee kontrolloidaan paljon enemmän. Että onhan tää nyt oikeesti ollut ihan paska kevät ja kaipaan kans ihmisii, mutta ihan todella jotenki valikoivasti! Että jos ei synkkaa, niin on parempi olla yksin. Facebookin kautta on kyllä ollut onneks semmosta kaikenlaista positiivista vaihtelua ja sisältöä, mistä oon saanut iloista ajateltavaa myös. Ja toki kun on lapsi, joka saa kuitenki onneksi käydä eskarissa ja elää suhteellisen vapaasti sellasta elämää mitä muutenkin olisi, niin on kyl tosi onnekas olo ja voin vaan kuvitella miten voi pää hajota jos ei ole semmosta mikä pitää elämässä kiinni. Toivottavasti kaikki jaksaa käydä luonnos ja löytää sielt rauhaa!

    Mua surettaa jotenki yleisesti korona ja kaikki mahdollinen siihen liittyvä ja haluis vaan että se kaikki jää taakse. Toivon että tää kokemus lopulta on joku yhdistävä ja vahvistava sillee, että joskus sitä voi sitten muistella hyvillään kun asiat olis jotenki paremmin taas.
    Kirjattu

    Sombu

    • Uushippi
    • **
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 52
    Vs: Yksinäisyys
    « Vastaus #38 : 26. Maaliskuuta 2021 klo 21:19 »
  • Tykkää (0)

  • Mä sain täs keväällä tappouhkauksen ja otin sen puoliksi tosissani ja puoliksi sillä että tyyppi vaan oli vihainen ja kaikki viel selviää. Mä kuitenkin pelästyin siitä jonkin verran, ja kun kerroin ihmisille joit pidin jotenki turvallisina, niin sain aika tylyy vastausta.

    Todella kurjaa, että olet joutunut kokemaan tuollaista. Vähemmästäkin tulisi epäturvallinen olo, ainakin itselleni. Mutta hyvä jos tilanne meni ohi. Ei silti ihme, jos vielä vaivaa. Tuo on todella äärimmäinen uhkaus, jota ei pitäisi heittää vaikka olisi kuinka vihainen.
    Kirjattu

    Omppu

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 399
    Vs: Yksinäisyys
    « Vastaus #39 : 27. Maaliskuuta 2021 klo 01:00 »
  • Tykkää (1)

  • Voisi sanoa, että kovin raskasta on ollut jo viime vuodesta tai sitä edellisestäkin lähtien. Fiilikset vaan muuttuneet paljon ja nyt taas paljon enemmän hiljaista yksineloa, toki tähän on tullut taas uusi koira piristykseksi kun vanha kuoli yli vuosi sitten. Oma elämä on muutenkin sellaista hiljaista erakkoelämää ettei korona sinällään ole vaikuttanut, mutta erityisesti 2019 oli niin aktiivivuosi omalla kohdalla, että siihen verrattuna kaikki tämä aika sen jälkeen on tuntunut jotenkin oudolta varsinkin kun on ollut raskaita menetyksiä. Eikä oikein vieläkään osaa sanoa, että mihin on menossa. Silti on vahvasti jotenkin tullut taas toisen ihmisen kaipuu mikä on sinällään ikävä tunne kun on aiemmin on pärjännyt ilmankin.
    Kirjattu

    Suttenkoistu

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 602
    Vs: Yksinäisyys
    « Vastaus #40 : 27. Maaliskuuta 2021 klo 08:09 »
  • Tykkää (0)

  • Todella kurjaa, että olet joutunut kokemaan tuollaista. Vähemmästäkin tulisi epäturvallinen olo, ainakin itselleni. Mutta hyvä jos tilanne meni ohi. Ei silti ihme, jos vielä vaivaa. Tuo on todella äärimmäinen uhkaus, jota ei pitäisi heittää vaikka olisi kuinka vihainen.

    Tjuuh, tavallaan tilanne jatkuu/ei. Ja se voipi olla tietoinen asia. Niin sinänsä se vähän kyl hajottaa vieläkin aina kun asiaa ajattelee,. Luottamus voi olla joskus vähän haastavaa ja se on joskus vaan ihan itsestä kiinni. Joskus pitää osata hallita itsensä paremmin, tai valita seuransa paremmin..

    Kirjattu

    Ketoneilikka

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 349
    • Dianthus deltoides
    Vs: Yksinäisyys
    « Vastaus #41 : 27. Maaliskuuta 2021 klo 08:40 »
  • Tykkää (0)

  • Mä sain täs keväällä tappouhkauksen ja otin sen puoliksi tosissani ja puoliksi sillä että tyyppi vaan oli vihainen ja kaikki viel selviää.

    Aika horroria tuollainen minusta. Vaikka ois raju tunnekuohu ja viha päällä ja toinen sanonut jotain tyhmästi (en tiedä ootko edes sanonut) ni ei tappamisella uhkailu oo kyllä ookoo. Samassa veneessä kuin sombu että kyllä mulle ainakin jäis melko turvaton olo. Vaikka tietäisin että ois pelkkä uhkaus eikä riskiä toteutua niin kyllä se silti nakertais ystävyyssuhteesta luottamusta aika vähiin.
    Kirjattu

    Ketoneilikka

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 349
    • Dianthus deltoides
    Vs: Yksinäisyys
    « Vastaus #42 : 27. Maaliskuuta 2021 klo 09:24 »
  • Tykkää (3)

  • Korona-aika on lisännyt mulla yksinäisyyttä / yksinäisyyden tunnetta.  Selkeesti. En pärjää erokkona ihan niin hyvin kuin ajattelin. Olen periaatteessa kai aika sosiaalinen, mut kuormitun herkästi ihmiskontakteista, aistitulvasta. Tarvitsen paljon aikaa olla itsekseni introvertti-tyyppisesti, paitsi et en oo ns. oikea introvertti eli kärsin kontaktien puutteesta.

    Asun syrjässä ja työskentelen normaalistikin aika paljon etänä. Koronan aikana vähän tietty enemmän sit vielä. Ylipäätään olen ollut aika varovainen, noudattanut kaikkia suosituksia ja rajoittanut kontakteja omaehtoisesti. Mitään bileitä, synttärikutsuja tms ei oo ollut vuoteen ja taitaa kavereiden näkeminen esim kahvilassa tms jäädä sekin ihan muutamaan tapaamiseen. Oman perheen ja muutaman työmaalla nopeasti nähdyn työkaverin lisäksi en näe ketään. Asun sen verran pöpelikössä, että täällä ei törmää ees vahingossa naapureihin tms. Duunissakin on ilmapiiri kiristiynyt. Ei liity suoraan koronaan vaan pariin uuteen työntekijään. Varsinkin toinen niistä on osoittaunut aika ikäväksi asenteeltaan ja lisäksi tekee tosi kalliiksi tulevia virheita (kalliita sekä maineelle että taloudelisesti). Mun seurassa henkilön on käytös asiallista, mutta se ihme asennevirhe hiertää henkilön kanssa säännöllisesti työskenteleviä pahasti. Luulen että nyt kun ei näe omia ystäviäni tms niin korostuu toikin että työporukassa ei oo henkilökemiat kohdillaan eikä jaksa suodattaa jatkuvaa valitusta.
    Korona on myös mm. koetellut mun mutsin mielenterveyttä tässä vuoden aikana ja siitä on kans tullut kaikenmoista stressiä ja kestämistä. Oon ainoa omainen, joten kaikki kaatuu aika suoraan mun niskaan. Välillä joudun vaan priorisoimaan oman pääni kestämisen ja lapset eli en jaksa reagoida mummelin sekoiluihin niin paljon kuin ehkä pitäisi.

    Mä oisin kuvitellut, että korona olisi lisännyt ihmisten yhteydenottoja muita reittejä (face, whatsapp, mailit jne). Siis että ihmiset laittelis viestiä ja kyselis miten menee jne. No ei ainakaan multa kysellä. En mä oo aiemminkaan mitenkään kovin runsaasti saanu kutsuja juhliin tai kahvittelemaan tms, mut nyt kun niitäkään ei tule niin niiden tilalle ei oo tullut mitään. Ne samat pari samaa ihmistä, jotka kysyivät miten mulla menee kun erosin, sentään kyselee välillä miten menee. Oon myös koettanut olla itse aktiivinen ja kysellyt ihmisiltä miten niilä menee, mut ois kiva jos ihmiset lähestyisi mua spontaanisti. Jos känny piippaa viestin merkiksi niin oon jo hyväksynyt et se on joko mun ex-mies random tiedote (esim DNA:lta ”olemme lähettäneet laskun”). Heikkona hetkenä tulee sit fiilis että oonko mä tosissaan näin paska ystävä/ihminen ettei ihmisiä kiinnosta miten mulla menee. Täs sellai tausta et eron myötä multa hävis todella paljon ihmisiä ystävistä ja siitä jäi tietynlainen epävarmuus. Olin mä kuullut tarinoita siitä miten ihmiset alkaa erossa valita puolta ja lopettaa yhteydenpidon, mut en rehellisesti sanottuna olisi uskonut silloisista ystävistä tätä. Toki nyt sit tiedän ketkä ovat niitä todellisia ystäviä läpi kaiken ja onnekas, että mulla on edes pari sellaista ihmistä elämässäni. 
    Kirjattu

    Suttenkoistu

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 602
    Vs: Yksinäisyys
    « Vastaus #43 : 27. Maaliskuuta 2021 klo 10:54 »
  • Tykkää (0)

  • Aika horroria tuollainen minusta. Vaikka ois raju tunnekuohu ja viha päällä ja toinen sanonut jotain tyhmästi (en tiedä ootko edes sanonut) ni ei tappamisella uhkailu oo kyllä ookoo. Samassa veneessä kuin sombu että kyllä mulle ainakin jäis melko turvaton olo. Vaikka tietäisin että ois pelkkä uhkaus eikä riskiä toteutua niin kyllä se silti nakertais ystävyyssuhteesta luottamusta aika vähiin.

    Joo, no siis mä sain telepaattisen ajatuksen yhdestä osapuolesta x, josta kysyin tältä kaverilta ihan vaan että mitä sille kuuluu,, sit sattumoisin tää x oli just samoihin aikoihin ottanut puolen vuoden tauon jälkeen yhteyttä ja viemässä tavallaan kodin tän kaverin alta ja sit se laitto hänet epäileen että mulla olis jotain tekemistä sen x:n kans, mut ei ole. Ja siis tilanne on 'ohi' sinänsä, koska mä en ole missään tekemisissä x:n kans, koskaan, muuten kuin kyseisen kaverin kautta, joten ihme etiäinen vaan oli mikä johti tommoseen.

    Mut tilanne ei sinänsä ole ihan sujut koska mitään sovintoo tai jälkikäsittelyy yms., muuta kuin että mussa on syytä siihen että se ei luota. Omal seinällään kans puhu jostai vihollisest ja homicide juttuu mihin tarvii muut kavereita estää sitä jos tulee  Suomeen. Mut joo, no worries, oon syytön tohon, on lockdown, ja tyyppi toisessa maassa. Mut sille en mitään mahda jos luottamusta nyt vaan ei ole. Siihen olen osin syyllinen myös tavallaan.

    Raivos tehdyt uhkailut ei mua hätkäytä jos tyyppi vaan tajuaisi vetää sanansa ja uhkansa takas. Tähän mennessä niin ei ole käynyt, joten kai sit vaan pitää luottaa itseensä ja siihen ett henki ton suhteen pysyy ja jatkaa elämää, vähän rajatummin tosin. Yksinäisyys on ihan jees siinä mielessä.

    Kiitos ja anteeksi tästä purkautumisesta. On kyl ollut ton asian suhteen yksinäistä. On vaan kuitenkin myös semmone että kun ei haluu toisesta myöskään luopua.
    Kirjattu

    Suttenkoistu

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 602
    Vs: Yksinäisyys
    « Vastaus #44 : 27. Maaliskuuta 2021 klo 10:57 »
  • Tykkää (0)

  • Olis muuten hauska nähdä about kaikkii täällä, mut matkustelu on tosi hankalaa nyt.

    Koittakaa jaksaa. Ihana kun on lintuja lohtuna talven jälkeen. Ja foorumit ym., mis voi edes jutella. Tsemppejä.
    Kirjattu