Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Uusimmat artikkelit

Ilmastonmuutos suomalaisen näkökulmasta

Indonesian poliisi hävitti puoli tonnia marihuanaa polttamalla - lähiseutu pöllyissä

Ensimmäistä kertaa 40 vuoteen maailmantalous kasvoi, hiilidioksipäästöt eivät

NASA: ilmastonmuutos minuutissa

Iso-Britannia: Aurinkoenergia kasvoi 94%, uusiutuva energia ohitti ydinvoiman

Ajatuksia ja mietteitä - 2

Kurre

  • Vieras
Vs: Ajatuksia ja mietteitä
« Vastaus #15 : 10. Heinäkuuta 2015 klo 00:37 »

Tunne vai järki? Kumpaa kannattaa käyttää valintatilanteessa, vai onko jotain välimaastoa, minne laskeutua?
Millaisissa tilanteissa tunne on fiksumpi suunta, entä milloin on hyvä kallistua järjen puoleen? Onko mitään kaavaa tai nyrkkisääntöjä?
Kirjattu

Avaruus

  • Kukkaishippi
  • ****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 423
Vs: Ajatuksia ja mietteitä
« Vastaus #16 : 10. Heinäkuuta 2015 klo 10:19 »
  • Tykkää (0)

  • Tunne vai järki? Kumpaa kannattaa käyttää valintatilanteessa, vai onko jotain välimaastoa, minne laskeutua?
    Millaisissa tilanteissa tunne on fiksumpi suunta, entä milloin on hyvä kallistua järjen puoleen? Onko mitään kaavaa tai nyrkkisääntöjä?
    Oma kokemukseni on, että järkipäätös on yleensä se millä asian yrittää perustella itselleen, kun taas tunnepäätös on se, millä valinnan tekee. Sanoisin kuitenkin, että paras päätös on noiden kahden summa. Mennä sydämensä suuntaan, mutta sortumatta silti tyhmiin valintoihin.
    Kirjattu

    Hariel

    • Hippi
    • *****
    • Paikalla Paikalla
    • Viestejä: 1900
    • Human 3.33
      • Galactic Expansion
    Vs: Ajatuksia ja mietteitä
    « Vastaus #17 : 10. Heinäkuuta 2015 klo 12:52 »
  • Tykkää (1)

  • Tunne vai järki? Kumpaa kannattaa käyttää valintatilanteessa, vai onko jotain välimaastoa, minne laskeutua?
    Millaisissa tilanteissa tunne on fiksumpi suunta, entä milloin on hyvä kallistua järjen puoleen? Onko mitään kaavaa tai nyrkkisääntöjä?

    Miulla menee niin, että intuitio ensin ja sitten järki ja tunne sopivassa balanssissa keskenään. Käytännössä toimivaksi todettu.
    Kirjattu
    <3 Follow your bliss <3

    Kurre

    • Vieras
    Vs: Ajatuksia ja mietteitä
    « Vastaus #18 : 10. Heinäkuuta 2015 klo 18:26 »

    Kiitos ajatuksistanne.

    Pitäisi muutenkin soveltaa enemmän tuota intuitiota arkeen, huomaan turhan paljon pyrkiväni luomaan jotain absoluuttista järjestelmää, jolla selviäisi kaikissa tilanteissa, vaikka yleensä elämä vaatii enemmän luovia ratkaisuja ja pientä improvisointia.
    Kirjattu

    Vihreäkaupunki

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 2521
      • Blogi
    Vs: Ajatuksia ja mietteitä
    « Vastaus #19 : 11. Heinäkuuta 2015 klo 22:22 »
  • Tykkää (1)

  • Tunne vai järki? Kumpaa kannattaa käyttää valintatilanteessa, vai onko jotain välimaastoa, minne laskeutua?
    Millaisissa tilanteissa tunne on fiksumpi suunta, entä milloin on hyvä kallistua järjen puoleen? Onko mitään kaavaa tai nyrkkisääntöjä?

    Tunne ja järki eivät ole kuitenkaan toistensa poissulkevia, päinvastoin. Jos jokin teko on järkevä, se vaikuttaa tunteisiin, ja päinvastoin. Mutta on hyvä muistaa ettei tunteet, todellisuus ja järki kerro välttämättä mitään todellisuudesta.

    Kysysisin sen sijaan kysymyksen; minkä uskot tekevän onnelliseksi? Tee valintasi sen mukaan. Jos et tiedä mikä tekee sinut onnelliseksi, etsi siihen vastausta. Mitä selkeämpi näkemys sinulla on onnellisuudesta ja todellisuudesta, sen helpompia ratkaisut ovat tehdä. Kun mielesi ja kehosi ovat yhtä mieltä ratkaisusta, valintaa ei tarvita.
    « Viimeksi muokattu: 11. Heinäkuuta 2015 klo 22:34 kirjoittanut Vihreäkaupunki »
    Kirjattu

    Bethaelis

    • Vieras
    Vs: Ajatuksia ja mietteitä
    « Vastaus #20 : 25. Heinäkuuta 2015 klo 21:56 »

    Tunne vai järki? Kumpaa kannattaa käyttää valintatilanteessa, vai onko jotain välimaastoa, minne laskeutua?
    Millaisissa tilanteissa tunne on fiksumpi suunta, entä milloin on hyvä kallistua järjen puoleen? Onko mitään kaavaa tai nyrkkisääntöjä?

    Itse olen seilannut pitkään tunteen viemään suuntaan, mutta lopulta huomannut että siinä on ollut lopulta myös järkeä. Jos pitäisi tietoisesti valita kumpi määrää suuntani niin todennäköisesti se tunne edelleenkin. Välillä siinä ei kylläkään ole ollut järkeä, mutta lopputulos on kuitenkin tehnyt onnelliseksi. Joskus kun on yrittänyt toimia tunteitaan vastaan järjen mukaan niin ei ole sitten se lopputulos miellyttänytkään kun ei ole siinä täysillä mukana.

    Paria järkeen perustuvaa valintaa kadun. Nämä ovat oikeastaan olleet ystävyyssuhteisiin perustuvia ratkaisuja joissa pitkään tunteen mukaan toimiminen aiheutti ainoastaan pahaa oloa iselleni joten järki sanoi että nyt riittää. Toisaalta kärsin menetetyistä ystävistä mutta heidän jättäminen taakse oli järkeen perustuva ratkaisu. Jos olisin mennyt tunteen mukaan, viettäisin edelleenkin aikaa heidän kanssaan.. En usko että on mitään varmaa tietoa että kumpaa kannattaisi seurata ja missä suhteessa, sen mielestäni määräät itse milloin missäkin tilanteessa valinnan paikka tulee.. Toivottavasti tästä tekstistä saa jonkun tolkun :)
    « Viimeksi muokattu: 25. Heinäkuuta 2015 klo 21:58 kirjoittanut Bethaelis »
    Kirjattu

    Nayrus Love

    • Vieras
    Vs: Ajatuksia ja mietteitä
    « Vastaus #21 : 19. Marraskuuta 2019 klo 22:02 »

    Mä oon kokeillut ajatella kulttuuria ikään kuin sanojen sivumerkityksissä elävänä uskomusjärjestelmänä. Kun vaikkapa ajateltaisiin naisen tai miehen asemaa kulttuurissa, niin sen ihanteet heijastuvat kieleen. Kun nuori poika pyrkii initoitumaan mieheyteen aikuisuuden kynnyksellä, hä voisi pyrkiä kompensoimaan epävarmuuttaan vertaistukiryhmän odotusten täyttämisellä. Sen mitä hän tekee siinä kontekstissa jossa mieheys on sosiaalisesti korostunut attribuutti, hän tekee aina ryhmänsä jäsenenä.

    Olin joskus kauan sitten eläinoikeusmielenosoituksessa Helsingissä ja huomasin samankaltaisen ilmiön, ihmiset toivat helposti tavalla jolla he eivät yksin toimisi, vailla vertaisryhmän tukea ja kannustusta. Hyväksynnän kaltavalla pinnalla pyritään ylöspäin korostamalla itsessään sitä ominaisuutta joka on ryhmän nimittäjä. Kieroutuneinta tällaisessa ryhmärakenteessa on usein se, että ryhmän yleinen mielipide ei ole keskimäärin se mitä kaikki ajattelevat, vaan se mitä muiden pelätään tai uskotaan ajattelevan. Ajattelin että tehddäkseen väärin ihminen tarvitsee väärinteolleen sosiaalista hyväksyntää, muiden ihmisten tuen. Toimiessaan oman tuntonsa mukaan oikein, hänelle saattaa olla enemmissä määrin ihan sama mitä muut siitä ajattelevat.

    Oikein ja väärin ovat kuitenkin suhteellisia käsitteitä. Joskus tanssiessani huomasin kuinka ne ihmiset jotka ovat vetäneet huumeita uskoen tekevänsä jotain kiellettyä ja pahaa, ovat olleet kovasti kärsivän näköisiä ja peloissaan, kun taas ne jotka ovat nauttineet suuresta vapaudestaan osallistua maailman parhaimpiin juhliin ja ottaneet maljansa ilman katkeruutta tai pahaa uskoa, ovat eläneet elämänsä täyttymyksen hetkiä. Nuorena ja vapaana maailmasta.

    Antiikin kreikassa nimettiin kolme vapaan elämän muotoa. Nämä olivat poliittinen elämä, juhlliva elämä ja mietiskelevä elämä. Kaikkea muuta pidettiin orjuutena maailmalle. Ajattelisin jos voisin, että juhliminen on sisäänpäin kääntynyttä sotaa jossa tietty välinpitämättömyys elämää ja kuolemaa kohtaan on onnistumisen ehto. Juhliminen tapahtuu aina suoraan antautuneena kuolemalle, juhlivan elämäntyylin edustaja ei voi olla kiinnittynyt maailmaan. Hän on riisuutunut sen tarjoamista identiteeteista ja mukavuudesta, javoi pelkästään nauttiakseen juo sen myrkyn jonka muut ottavat tarpeeseen ja janoon. La dolce vita.

    Olisikohan minun mahdollista miettiä myös mietiskelevää elämäntapaa sisäänpäin kääntyneenä politiikkana. Ikään kuin politiikka olisi sitä että jonkinlaisen poikkeavuuden tuomitsemisen kautta määrittyy meidän ja heidän ryhmät, joissa jokaisen hyvää minäkäsitystä vahvistaa kuuluminen siihen ryhmään joka demonisoi toisen ryhmän ja tekee hänen nimestään loukkauksen. Niin kauan kuin nimet kantavat toiseuttavaa voimaa koko kulttuuri on rasistinen. Jos kulttuurissa millään tavoin tunnustetaan sanalle ˋryssäˋ loukkaavia sivumerkityksä, on venäläinen tässä kulttuurissa aina syrjityssä asemassa huolimatta siitä käytetäänkö hänen nimeään jonka on annettu muuttua loukkaukseksi.

    Paha kyllä kieleltä ei voi riisua sen määrittävää voimaa niin että siitä tulisi pikemmin paljastamisen kuin verhoamisen työkalu. Kulttuuri itsessään luo positioita ja asemia, joita ei oikeasti ole olemassa. Sellaisia kuin ˋopettajaˋ tai ˋpresidenttiˋ. Ja juuri se tarina joka mahdollistaa tällaiset kulttuuriset asemat on alkanut menettää uskottavuuttaan. Koko yhteiskunta saa kenen tahansa matkailevan nuoren silmissä välittömästi kornin parodian muodon. Tämän jälkeen hän ei voi enää osallistua mihinkään sen tarjoamaan rituaaliin, hän voi lähinnä parodioida sen saamia muotoja esittäessään mukana niissä. Tämä ulostautuminen yhteiskunnasta on hippiyden ydin, se että ei enää voi opiskella koulussa ja tehdä työpaikalla töitä ja sonnustautua siihen univormuun jonka kulloinenkin muoti ajalleen tarjoaa. Ikään kuin koko yhteiskunta olisi vain epäonnistunut yritys piilottaa itsessään sitä pahuuttaa, jonka varjolla demonisoitiin se "heidän" ryhmänsä johon emme kuulu.

    Se tarina joka kertoo Suomesta, Ruotsista ja jalkapallon mm-kisoista. Se jossa Beatles ja Chaplin saavuttivat kuolemattoman kunnian, se tulee menettämään kaiken loistokkaan gloriansa ja muuttumaan inflaatioksi kaikesta. Tämä jota me katselemme on ehdottomasti näytelmän irvokkaimpia ja raadollisimpia kohtia. Loppuunkuluneita näyttelijöitä pinnistelemässä merkityksettämän ja epäuskottavan kulissin ylläpitämiseksi. Koko eliitti elää rappio-orgioitaan, media pitää kansan tyhmänä ja pikkuporvarillistuneessa maailmassa luokattomuuteensa turhautuneet nuoret eivät tyydy muuhun kuin maailman pelastamiseen. Merkityksettömyys ja sen sietäminen on päivän kysymyksiä. Maailmassa jossa on liikaa kaikkea pitäisi jokaisen tehdä työtä teollistuneessa maailmassa kuluttaen kokoajan hupenevia resursseja. Muutama psykopaatti on kahminut vallan käsiinsä suurvalloissa ja kansa on valmis taistelemaan heidän edessään.

    Wasp-the headless children.
    Kirjattu

    Napu

    • Vieras
    Vs: Ajatuksia ja mietteitä
    « Vastaus #22 : 20. Marraskuuta 2019 klo 04:48 »

    Joo... Filosofista. Jos ei ala käsiteskeptikoksi, niin on mahdollista funtsia ja pyöritellä.....must sun pyörittely tavallaan vaikuttaa olevan dark/heavy matsqu.. Tuttua, mutta ei jaksa kuin elää vähän kevyemmällä touchilla ja päättää joka tilanteessa erikseen miten mä siihen suhtaudun sillä sekunnilla ja toisaalta voinko osata suhtautua toimintaa ylläpitävällä tavalla ja tavallaan jatkaa sitä aikani.


    Lisään tähän asiasta kukkaruukkuun : olisko vähän hauska sellainen foorumi, missä nauhotetaan aina puheena viesti ::) luulis että sellainen helppo jo nykyään toteuttaa, mutta olisko vähän kuumottavaa! ... Joskus harmittaa ettei kuule puheen sävyjä yms..
    « Viimeksi muokattu: 20. Marraskuuta 2019 klo 05:54 kirjoittanut Kävelen »
    Kirjattu

    Offtopic

    • Vieras
    Vs: Ajatuksia ja mietteitä
    « Vastaus #23 : 05. Joulukuuta 2022 klo 19:42 »

    Suuret massat uskovat noitarovioihin, rotutieteeseen tai ilmastotieteeseen vain koska suurinta sosiaalista valtaa käyttää kaikkein tyhmin kansanosa. Ihmiset jotka ovat jo lapsena tottuneet siihen että heidän kantansa hyväksytään ja siihen alistutaan jos he kiukuttelevat tarpeeksi näytellen moraalista närkästystä. Aina koko maailmaa on tuhoutunut hemmottelun lapsen silmissä kun ei saada mitä halutaan. Mutta varovaisuus on hyvästä. Kun tekopyhyyden kuori särkyy, paljastuu se todellinen pahuus joka oli kätketty tekopyhyyden alle.
    « Viimeksi muokattu: 05. Joulukuuta 2022 klo 20:33 kirjoittanut Offtopic »
    Kirjattu

    Offtopic

    • Vieras
    Vs: Ajatuksia ja mietteitä
    « Vastaus #24 : 05. Joulukuuta 2022 klo 22:29 »

    https://youtu.be/csWnInHTrx4.    Edelliseen liittyen yhteiskunnan rakenteellisista ongelmista joita käytetään hyväksi valheiden levittämiseen.
    Kirjattu

    Offtopic

    • Vieras
    Vs: Ajatuksia ja mietteitä
    « Vastaus #25 : 26. Joulukuuta 2022 klo 21:50 »

    Niin kauan kun ihminen pystyy nauramaan itselleen hän on hyväksynyt itsensä. Se joka ei voi nauraa itselleen ei voi suvaita kenenkään muunkaan nauravan itselleen. Kieltä oppiva lapsi tekee virheitä ja nauraa mukana kun aikuiset nauravat hänen kömmähdyksilleen. Tämän ansiosta hän voi oppia. Kun uutta kieltä harjoittelevalle aikuiselle nauretaan, häpeän kahleet helposti estävät häntä yrittämästä uudelleen. Tämän takia ihmisen kehitys pysähtyy, vain leikkivä voi oikeasti oppia ja oivaltaa. Se mitä koulussa tapahtuu työn ja tuskan kautta on pavlovilaista ehdollistumista sairaaseen yhteiskuntaan. Se on oppimisen ja oivaltamisen vastakohta. Eteenpäin pääsee vain toistamalla doktriinia. Kun koulu korvasi kisällijärjestelmän ihḿisten osaaminen romahti kertaheitolla toistaitoisen tasolle. Toisaalta mitään taitoa teollistuvassa maailmassa ei tarvittu, talonpojat piti vain nuorena alistaa auktoriteetille ja aikataululle että he kykenivät monotoniseen työhönsä uudessa maailmassa. Yliopiston rehtorin tai suomen hallituksen kohdalla on hyvin selkeää että instituutiolle ei voi nauraa koska tässä kohdassa todellisuus on ohittanut parodian niin radikaalisti että satiiria ei voi enää tehdä. He ovat ehdollistuneet niin kauas luonnollisesta, että heidät on suljettu ulos naurettavuuden piiristä.
    Ne yhteiskunnalliset luokat joista on lupa tehdä satiiria ovat kulttuurisesti hyväksyttyjen ryhmä. Kun jotain ryhmää suojellaan satiirilta, niin kuin pirkka pekka petelius, joka pyysi anteeksi saamelaisilta sitä että oli sisällyttänyt heidät satiiriinsa, se suljetaan ulos hyväksyttyjen ryhmästä. Satiiria on lupa tehdä vain heteronormatiivisista perheistä, Al Bundy, Homer Simpson ja Family Guy. Näiden naurettavuus on sallittua, ei niin, että se olisi mahdollisesti vähemmän hauskaa kuin saamelaiskulttuurin kömmähdykset, mutta saamelaisille ei saa nauraa koska nauru implikoi kulttuurista hyväksyntää. Jota me emme tahdo heille myönnettävän. Meidän on säilytettävä se yläpuolinen asemamme, josta käsin voimme suvaita erilaisia. Niitä joille ei saa nauraa niin kuin meille kulttuuriin kuuluville. Mahtaville erilaisten suvaitsijoillekaan ei taida saada nauraa.



     
    Kirjattu