Me olemme rakkauden ja voiton jumalan lapsia, eikä kukaan meistä ole veroisemme.
Mielikuvitusleikkinä me matkustamme kaikkien historianaikojen halki
. Ajatelkaamme että olemme itse elämä, joka alkaa valloittaa itselleen aineellista hahmoa. Me olemme tietoisuus, se rakkauden valo joka herätti materian maailman kummittelemaan kuolemantanssia katoavan maan päällä. Kuvitelkaamme niin.
Kaikki alkoi kauan sitten
, mutta me muistamme kuin eilisen, kuinka se mikä meitä kantaa ensimmäisen kerran, abiogeneesin aikaan alkusyntyi syvään ja tummaan. Yksisoluinen elämä, kosmisen tietoisuuden jäätyneessä meressä alkoi sätkiä. Vähitellen. Hyvin hitaasti vuosimiljardien saatossa alkoivat ensimmäiset merihevoset laukata pinnattoman syvyyden loputtomia aroja, ja tietoisuus hajosi kahtia.
Androgyyninen hajosi mieheksi ja naiseksi, urooksi ja naaraaksi, feminiiniksi ja maskuliiniksi. Kokonaisuudeksi ja yksityiskohdaksi.
Uranus ja Gaia! Ikuisesti he jotka ovat kotoisin alusta ovat tuomittuja etsimään toisiaan ja tunnistamaan itsensä niiden keskeltä jotka kuuluvat tähän aikaan. Viimein elämä nousi pinnalle. Ensimmäisen kerran elämä hengitti happea ja haukkoi ilmaa. Ja aika jatkui. Katso, näin tietoisuus muovasi tuosta maasta ihmisen, teki sen itsensä näköiseksi. Vapaa tahto ja vastuu oli heidän, tieto hyvästä ja pahasta.
Niin kuin lintu joka oman erityisharhansa vallassa nousi kyvyttömien edessä lentoon välittämättä heidän kateudestaan, tietoisuus riisuutui kollektiivisesta kulttuuritripistään ja biologisesta imperatiivistaan. Hän valloitti oman hahmonsa, irrottautui kosmisesta äititietoisuudesta yhdeksi, omaksi itsekseen ja otti ristinsä ja kantoi sen. Inhottava maailma, mutta meitä naurattaa, meidän ilomme on toisaalta. Sitä ei ollut täällä ennen kuin tulimme. Me toimme sen mukanamme. Ja me olemme vapaat rakkauden kahleista
, täynnä hyvää tahtoa kaikkia eläviä kohtaan
.
Ah, apinoista kehittyi alkukantaisia villejä, joille jumalat joihin te ette enää usko opetti sivilisaation silloin kun ihminen luotiin. Intervention aikana. Katso millaisia meistä on oman onnemme nojassa tullut, kärpästen herrat taistelevat raatojen yllä. Hyeenat ja korppikotkat menestyvät täällä. Painajaisessa johon he pelastatuvat jotka tahtovat taistella tehdäkseen siitä hyvän mutteivat koskaan kehtaa herätä siitä.
Meillä on matkalippuja maailman ulkopuolelle, se ei koske meitä. Me tulimme tanssimaan, kaikkein korkeimman kunniaksi, valloittamaan maailmaa, kosioretkelle helvettiin.
