Olen huomannut tämän (vaihteeksi taas) tänä kesänä. Kun ihmisellä on tavoitteita ja ihanteita, joiden toteuttamisen pyrkimys tuntuu vievän ison osan elämän energiasta, saattaa pidemmän päälle käydä, että elämästä tulee olemukseltaan vähän ilotonta ja väsynyttä. Onko se silloin sen arvoista? Jos tavoitteena on levittää jotain itse sisäisesti koettua positiivista aatetta ja energiaa, mutta tässä ja nyt se sisäinen kokemus onkin vähän negatiivinen (koska tavoitteet ja ihanteet eivät täyty) ja se energiakin on vähissä (eli mitään ei tapahdu)... eikö oman toiminnan vaikutus ole todennäköisesti laimea tai jopa päinvastainen siihen nähden, mitä tavoitellaan?
Elämästä on hyvä osata ja muistaa nauttia. Ihan siksikin jo, että aidosti iloinen ja elämänmyönteinen ihminen levittää ympärilleen mahtavasti hyviä viboja, siitä puhumattakaan, kuinka hyvää nauttiminen tekee omalle elämälle. Elämästä nauttiminen ei tarvitse "suuria" asioita. Minusta on hölmö ajatus, että pitäisi esimerkiksi tienata isoa palkkaa päästäkseen nauttimaan elämästä sitten lomilla, koska elämässä on paljon ihan ilmaiseksi nautittavia asioita eikä niitä löytääkseen tarvitse esim. matkustaa kauas toiselle puolelle maapalloa. Ja vaikka joistakin nautinnoista joutuukin vähän maksamaan, ehkä se ei ole lainkaan huono paikka sijoittaa pennosiaan. Hyvä ruoka ja juoma, lukeminen ja musiikki, sauna, kylpy tai uiminen, käynti omassa lempipaikassa, kaikki ihana mitä voi tehdä ystävän tai rakkaan kanssa, tai ihan vain mukava köllöttely omissa ajatuksissaan, luonnonilmiöt, aurinko, se että on ilma jota hengittää. Niin paljon, mistä nauttia, jos vain osaa ja ymmärtää.
