Tämä on nyt sitten seuranhakuilmoitus, eikä tavanomaista jaaritteluani, vaikka niitä on varmaan hankala erottaa toisistaan. Jaarittelen nyt sitten etsiväni hippityttöä ystäväksi, enkä pelkästään hippityttöä, vaan samanhenkistä hippityttöä. Etsinnässä ei siis ole tunnollinen vihreästi korrektin elämäntavan noudattaja, vaan suvaitseva maailmanparantaja, josta voisi saada seuraa vaikka toisaalla mainitsemalleni piknikille liikenneympyrään. Entistä parempi on, jos asut Tampereella tai lähistöllä. "Tyttö" on puolestaan tässä yhteydessä venyvä käsite. Nelikymppinenkin voi olla hippityttö, kunhan ei ole perhettä elätettävänä – se yleensä vaikuttaa asioiden arvojärjestykseen, ei kielteisesti, mutta minusta vieraannuttavasti.
Elämänarvojen olisi hyvä täsmätä sillä lailla, että Sinä et paheksu minua enkä minä vastusta Sinua. Olen epäsovinnainen ihminen kaikkiin suuntiin, en tarvitse uutta ihmistä sanomaan "sun ei pitäs tehdä noin, ajatella noin, olla tollanen". En tarkoita, että epäkohdista pitäisi olla hiljaa, vaan ettemme löytäisi toisistamme niitä oikeasti oleellisia epäkohtia. Sekin olisi hyvä, että olisimme yhteiskunnallisissa ja poliittisissa kysymyksissä taistelutovereita emmekä taistelisi toisiamme vastaan.
Jos sattuisi jostain oikusta lipsahtamaan niin, että meistä tulisi enemmän kuin ystävät, niin senkus vain. Tällä hetkellä on uuvuttava ajatus rakentaa uutta rakkaussuhdetta, kun sydän on entisen jäljiltä liian hellänä, mutta en lukitse ovia enkä polttele siltoja.
+Niin joo edit: Kolkyt ja risat on ikää ja sukupuolestani sen verran, että vanhoina tiukan kurin aikoina minut olisi puettu housuihin.
