Juhannus on sujunut hyvin, metsäretki rauhoitti ja kotipippalot karaoken parissa oli hauskat.

Tuntuu ett elämässä on ehkä kääntynyt uusi lehti, yllä mainitsemani kirja muutti aika paljon asioita ja ehkä ajattelen elämääni nyt ajanjaksoina ennen ja jälkeen Enkelipelin lukemista. Tuo kirja synnytti mussa jonkinlaisen sisäisen uskonnon...mun uskonto on se, että uskon siihen mitä teen. Elämä on uskomisesta kiinni, mitään kun ei voi tietää varmasti. Tiede antaa selityksiä, muttei varmoja vastauksia ja siihen systeemiinkin pitää uskoa, jotta voi ajatella tieteen todella antavan meille tietoa.
Sisäinen uskontoni palvoo henkilökohtaista kokemusta...ei kuitenkaan niin, että kokemus pitäisi ottaa sellaisenaan ja todesta. Kokemuksia voi tarkkailla ja mietiskellä, ei pidä jäädä huonon kokemuksen vangiksi tai liikaa hypettää hienoa kokemusta. Kokemukset ovat hetkittäisiä, äskeinen hetki meni jo. Takertuminen pilaa kaiken.
Uskon siihen mitä teen ja mitä haluan tehdä. Ei ole mitään muuta syytä tehdä niitä asioita mitä teen, kuin se että olen niistä kiinnostunut ja ne tuntuvat hyvältä..uskon täten, että juuri niiden asioiden tekeminen on hyväksi minulle. Kun uskon siihen mitä teen, olen täysillä mukana ja saan asioista enemmän irti kuin jos tekisin niitä vain puolivillaisesti vasemmalla kädellä.
Henkilökohtainen uskontoni ei sisällä jumalaa, tai oikeastaan kaikki on jumala. Tiedän, etten tiedä, ja tämä ainoa tieto elämässäni jättää tilan mysteereille ja ihmeille, joita voi kutsua jumalaksi. En usko että on olemassa konkreettista jumalaa, olemassaolo itsessään on mielestäni jumala. Mun pitää vaalia sitä ja uskoa siihen, muuta ei ole. Tai voihan olla, että tämä elämä onkin vain unta. En tiedä ja voinkin vain uskoa että oikeasti olen täällä (mitä ikinä tuo "oikeasti" sitten onkaan). Ainakin voin itse vaikuttaa tämän unen laatuun ja pyrkimyksenäni on elää hyvin.
Mieli tuntuu jotenkin levolliselta..poissa on ahdistus, jota joskus koin ja joka hajotti mut osiin. Sen takia varasin ajan psykologillekin, ja nyt kun ensi viikolle vihdoin sain ajan, en tiedä mitä sille kertoa. Tuntuu tosiaan että uusi jakso elämässä on alkanut (aika ennen Enkelipeliä ja aika sen jälkeen niin sanotusti

). Ehkä voin jutella sen kanssa kaikesta elämääni liittyvästä, tuskin siitä haittaakaan on, vaikkei nyt tunnu siltä että kärsisin mieleni levottomuuden takia.
En vaan voi lakata hehkuttamasta tota kirjaa.. Mulle se oli ehkä paras trippi ikinä ja näytti mulle henkilökohtaisen jumalani. Matkasin sen kirjan parissa mieleni syövereihin.
