Humalassa kaupungilla - 1

Urin maassa, Eufratin ja Tigrisin välissä sattui Abraham törmäämään hiukan krapulaiseen jumalaan. Abraham tilasi heille lasilliset ja alkoi puhua siitä mistä miehet baarimikolle usein puhuvat, nyt kun hän on korvannut papin sakaristossa. Abrahamia painoi kovasti ettei hänellä ollut lapsia. Jumala ei jaksanut kuunnella hänen typerää ruikutustaan, vaan sanoi hänelle että vielä minä sinulle lapsen annan. Illalla Abraham kertoi tästä vaimolleen Saaralle, joka tietenkin nauroi kännisen jorinoille. Olivathan he jo vanhoja. No Abraham sai Jumalalta muutaman viagran ja teki lapsen sitten palvelijattarensa kanssa kun Saara ei antanut. Lapsi sai nimekseen Ismail.

Kostoksi Saara teki pojan oman palvelijansa kanssa, ja sanoi Aabrahamille että sekin on hänen lapsensa. Abraham ei epäillyt, eikä lapsesta saa sormenjälkiä. Tämä poika sai nimekseen Iisak.

No, Jumala vei Abrahamin aavikolle ja käski tämän uhrata ja teloittaa Iisak. Abraham oli tottelemaisillaan, kun Jumala puisteli päätään. Tämä tottelevaisuus ylitti kaikki koiramaisen alistumisen attribuutit. Mitä iloa on vallasta, jos vallankäytön kohde muuttuu nukeksi. Teurastajan dilemma, kun eläimeltä on riisuttu kaikki moraalinen arvo, ei sen teurastaminen tuota enää sitä vallanhimoisen verenjanon tyydyttävää ylemmyydentunnetta. Sama kohtasi jumalaa juuri tuossa kohtaa. Hän käski Abrahamia pysäyttämään veitsensä ja teloittamaan uuhen. Jumala alkoi jo tuossa vaiheessa olla kyllästynyt ihmisiin. Valta nukkekodissa ei tyydyttänyt hänen alistamisen tarvettaan missään määrin. Hän alkoi kyllästyä vallantunteen suomaan ylemmyyteensäkin. Se alkoi etoa häntä. Samoin kuin Abraham jolla oli sama patriarakaaisen alistamisen tarve vaimoaan kohtaan. Hulluus ei kestä katsoa peiliin.

Hermes ei kyllästynyt, hänellä oli vielä monta kepposta joilla parantaa sairas jumala monta absurdilla tavalla julmaa terroritekoa joilla tehdä näistä nukeista oman vapaan tahdon airueita.

Lopulta jää aika arvoitukseks et minkä takia ihmiset käyttää päihteitä. Mä en tykkää olla paikalla jos joku on päihtynyt. Tulee kaikista baaritarinoista mieleen että elämä on toisaalla. Se mikä nuorena on jotenkin kewl on vuosikymmenen päästä pelkästään noloa ja seuraavan vuosikymmenen kuluttua iljettävää.
Irtipäästäminen on kasvamisen edellytys. Einsteinin nimestä tuli jossain historian vaiheessa neron synonyymi vaikka harva edes sen monimutkaisimpia ideoita tais ymmärtää. Einsteinilta oon lukenut silti enemmän mielekkäitä yoda-onelinereita kun miltään niitseltä.
“I must be willing to give up what I am in order to become what I will be.”
-Albert Einstein.

Kun albert ajatteli juoksevansa valon nopeutta kiinni, niin saavutettuaan sen ja liikkuessaan yhtä nopeasti valon kanssa, valon pitäisi olla seisova aalto, joka ei fysiikan mukaan ole mahdollinen. Sen lisäksi Einstein huomasi että suhteessa valon nopeuteen havainnoitsija ei voi liikkua. Einstein selitti sen sillä että aika liikkuu eri tavalla näille havaitsijoille. Samoin Einstein oli mukana vakiinnuttamassa käsitystä että todellisuus koostuu ennemminkin kentistä kuin hiukkasista. Oma käsitykseni taitaa hiukan poiketa siitä tavasta miten Einstein hahmotti maailmankaikkeutta, mutta monella tavalla ihailen Albertia. Kieltäytyi kun hänelle tarjottiin Israelin presidentin virkaa.

Albert Einstein:
“We dance for laughter, we dance for tears, we dance for madness, we dance for fears, we dance for hopes, we dance for screams, we are the dancers, we create the dreams.”

Mä luulen että Nietzche ja Einstein sanoi saksaksi sen mitä heillä oli sanottavaa, mutta roomassa kaikki käännetään latinaksi. Ei englannin kieli ole edes kieli vaan sanajonoja. Ei mitään taivutuksia. Minä rakastaa sinä.

Ja jatkan vielä Nietzchestä, ehkä hän on juuri nyt parasta seuraa juomahalunsa menettäneelle juopolle. Niihin aikoihin kun Nietzche eli, vallitsivat kartesiolaiset eläinkäsitykset paljon voimakkaammin pinttyneinä ihmisen moraaliseen mieleen. Tai tarkemmin sanottuna, eläintä kohdeltiin niihin aikoihin niin kuin eläintä. Täysin toiseutettuna. Ja huolimatta siitä että rakas Friedrichimme oli opettanut tätä moraalista vapautumista, ulosmurtautumista siitä itsensä kieltämisestä, hän samalla kasvoi moraaliseksi ihmiseksi. Ollessaan eräänä päivänä kävelyllä Torinon kaupungissa näki Nietzche kuinka hevosenomistaja yritti ruoskia jukuripäistä hevostaan liikkeelle, ja filosofi ryntäsi pitämään hevosta kaulasta kiinni estääkseen iskut. Sen jälkeen hän romahti maahan itkemään.
Tämän tapauksen jälkeen Nietzche joutui mielisairaalaan. Tämä käytös ja empatia eläintä kohtaan nähtiin hulluutena tuohon aikaan. Sen täytyi olla hulluutta koska se ilmensi eläimelle sellaista moraalista arvoa jota muut eivät olleet valmiit kohtaamaan. Sen kohtaaminen olisi johtanut siihen että heidän käsityksensä omasta itsestään hyvänä ihmisenä olisi musertunut, ja heidän olisi täytynyt muuttua ihmisenä ja kasvaa. Siihen ihmiset eivät useinkaan ole valmiita. Juuri siihen mitä Einstein ehdotteli tuolla muutamaa viestiä aiemmin. Tullakseen siksi ihmiseksi joka hän tulee olemaan, hänen täytyy olla valmis irroittamaan siitä joka on nyt.

Lopun elämäänsä Nietzche eli lohduttomana pohtien ikuista paluuta, ettei ihmisellä ole suurempaa onnea kuin tämä elämä. Että mikä tahansa paratiisi olisi pettymys tämän elämän jälkeen. Että tämä olemassaolemisen muoto jonka maan päällä otamme, on ainoa tapa jolla tietoisuus selviää kosmisesta yksinäisyydestään ja hulluudestaan. Nietzchen kuoleman jälkeen hänen siskonsa, Elisabeth Nietche viimeisteli Friedrichin keskenjääneet työt. Ja oikestaan Elisabeth oli se joka oli vahva Hitlerin kannattaja, Hitler jopa osallistui hänen hautajaisiinsa. Elisabeth on vastuussa Nietzcheläisistä natsikytköksistä eikä suinkaan Friedrich!

Hulluuden pelon ja uteliaisuuden rajalta he katsovat kummallakin puolella palaneita siltoja ja toivovat että epäuskoiseen nauruun voisi kuolla. Krishnamurti vaati että mielen täytyy kestää yksin. Säilyttää salaisuus, joka olet sinä. Tulla siksi jota ei kykene paljastamaan, jakamaton oma itsensä. Olen ajatellut että vain ne joilla on puhdas omatunto voivat kestää yksinäisyyden, ja sosiaalista tukea ihmiset tarvitsevat vain silloin kun tekevät jotain sellaista mitä eivät yksin pysty kantamaan. Samoin kun rotta inkarnoituu rotaksi ja manifestoituu rotan hahmossa, koska se toimii niin kuin rotta. Nietzchen ajatus yli-ihmisestä, supermanista tai ubermenschistä merkitsee sitä kohtaa jossa filosofia kohtaa uskonnon. Kun ihminen tulee sielulaan sellaiseksi että se vapautuu samsarasta eikä inkarnoidu enää tapahtumahorisonttiiin. Ihminen jolla on likaisia salaisuuksia, kantaa sitä häpeää joka estää häntä niitä paljastamasta, ihminen jonka salaisuus on tyhjä kestää kaiken.

Tunnen itseni niin loppuun käytetyksi enkä innostu enää mistään, en osaa enää kirjoittaa. Tai ehkä en osaa enää edes ajatella, jokainen sana jonka kirjoitan aloittaa uuden lauseen, uuden ajatuksen ja kaikki tuntuu epäyhtenäiseltä ja lattealta. Hetket ja sanat lipuvat sormieni välistä kun yritän pysäyttää ajan hiekkaa kielen ja kertomuksen tiimalasissa. Minusta on tullut hidas ja kärsimätön, aika rientää. Tempus fugit. En tiedä edes mistä alottaisin ja toivoisin jo pääseväni loppuun. Johannes aloitti evankeliuminsa vakuuttavasti, sanalla. Evankeliumi tarkoittaa ilosanomaa, olisipa minullakin jotain iloista sanottavaa.

Kaikkialla on kirjoitettuja ja kirjoittamattomia tarinoita, joissa Jumalat ja jättiläiset seikkailevat. Ne olivat kirjoittamisen arvoisia, vaikka tuntuvat minusta uskomattomilta. Minä uskon mielenvikaisen pinttyneesti että ne ovat keksittyjä ja kuviteltuja mytologioita. Niin kuin minun on tarkoituskin uskoa. Hah, katsokaa typerät jumalat, minä olen unohtanut teidät. Aivan niin kuin Thoth ennusti. Mitä muuta teistä on jäljellä kuin kiviseinille raaputetut kuvat joita kukaan ei ymmärrä. Sitä paitsi minulla on tärkeää tekemistä. Ei minulla olisi edes aikaa teille. Minä sisustan kotia, ymmärrättekö! Ja soitan tärkeän puhelun, ja ostan uusia tavaroita. Ja arvatkaa jumalat. Minä ostan lisää uusia kivoja tavaroita ja pistän ne hetkeksi esille hyllylle. Ja sen jälkeen hyvä taivaanväki, sitten minä pelaan matkapuhelimellani älypelejä. Elän merkityksellistä elämää. Näin me ihmiset täällä vietämme aikaa. Hyvin luotu!

Mutta minä en palvo teitä, kukaan ei enää palvo teitä. Egyptiläiset palvoivat teitä 2000 vuotta sitten, mutta minä ja minun ihanat aikalaiskaverini pidämme egyptiläisiä tyhminä. Samoin kreikkalaisia. Ja Persialaisia ja kiinalaisia. Siis muinaisia jumaltenpalvojia. Eikä se ole rasistista suvaitsemattomuutta eikä uskonnonvapauden loukkaamista. Minä pidän jumalan palvomista typeränä. Koirat palvavat isäntäänsä ja isännät palvovat kissojansa. Minä olen kissa enkä koira. Toivottavasti ymmärrätte siellä pilvilinnoissanne palvoa minua, koska kissa tietää muttei kerro.

Meidän täytyy erottaa Jumala jumalista. Ein sof kaikesta siitä mitä tzimtzumiin syntyi. Ensin tuli kaaos, kaaoksesta syntyi Gaia ja Uranus. Samaan aikaan syntyi Eros, rakkaus. Taivas ja maa. Ja rakkaus. Uranus sai Gaian kanssa lapsia, Uranus ja Gaia yhdessä loivat Titaanit. Mutta Uranus vihasi lapsiaan. Hän vangitsi heidät syvään maahan.

Sillon kun hindut lähtivät kaksoisvirran maasta itään ja helleenit länteen, he olivat siirtyneet Jumalten puolelle, kun Babylon puolusti näitä titaaneja jumalia vastaan.

Mutta yhtä kaikki, Gaia kyllästyi lastensa vankeuteen ja teki Cronoksen kanssa katalan suunnitelman. Kun Uranus laskeutui syleilemään Gaiaa, hyökkäsi Cronos, ajan herra piilostaan ja löi Uranuksen sukuelimen poikki. Mereen tippuivat taivaan sukukalleudet. Cronos vapautti toverinsa ja näin Titaanien aikakausi alkoi. Siihen kukaan ei enää usko, sitä minä heille naureskelin. Tai oikeastaan minä naureskelin heidän lapsilleen.

Cronos nimittäin meni naimisiin Rhean kanssa, ja he saivat lapsia. Mutta kronoksen yllä leijui jo karminen kirous sen tähden mitä hän oli Uranukselle tehnyt. Niinpä hän pelkäsi lastensa kaappaavan oman valtansa. Cronos, aika nielaisi omat lapsensa vangikseen heti kun he olivat syntyneet. Rhea rukoili Gaialta apua, ja Gaia piilotti Zeuksen Kreetalle. Jollekin vuorelle. Siellä Zeus piileskeli Isäänsä Cronosta. Huomaathan kuinka Jumalia yhtä lailla kuin ihmisiä ajaa sama vallan ja pelon kierre, der Wille zur Macht, mikä ihmisiäkin, kunnes heistä tulee ihmisiä. Kun Cronos tuli syömään poikaansa, syötti Rhea hänelle sen sijaan kiven. Gaia kasvatti Zeuksen taistelemaan isäänsä vastaan. Äiti maa, näethän, hän on ikuisessa sodassa näitä Taivaan herroja vastaan.

Uskooko joku heihin! Hah, tiedättekö jumalat, jos joku uskoisikin teihin, pidettäisiin häntä hulluna. Niin kuin Hermes ennusti! Kuinka mautonta vai mitä!

Zeus vapautti kykloopit ja Poseidonin ja sai heiltä aseet joilla jumalat löivät titaanit. Tartarukseen heitettiin Cronos ja muut titaanit. Manalan syvimpiin vankiloihin. Näin alkoi Jumalten aikakausi. Sano, eikö ole vain oikeutettua nauraa yhtä lailla heille kuin kaikille jotka heihin uskovat. Tai jopa kaikille niille jotka luulevat uskovansa että joku uskoo edes näihin muinaisiin Jumaliin joista ei ole muuta jäljellä kuin muutama kulunut piirustut pyramidien seinillä. Ja eikö kristinuskon nimissä tapettukin jo melkein 2000 vuotta sitten kaikki ne papit jotka osasivat lukea heidän kieltään.

Zeus, Poseidon, Hades!!! Missä on teidän kuningaskuntanne! Jimi Hendrix, nousevatko Neptunuksen laaksot?

Zeus meni naimisiin Heran kanssa, siskonsa kanssa!
He saiva kaksi lasta. Hefaistoksen ja Areksen. Hefaistos, toisin kuin muut jumalat oli äärimmäisen ruma. Lisäksi hän rampautui kun Zeus heitti hänet alas Olymposvuorelta. Hefaistos oli Naimisissa Aftoditeen kanssa. Rakkauden jumalattaren kanssa. Häneenkään ei kukaan enää usko ja hän ansaitsee sen kyllä. Afrodite nimittäin petti Hefaistosta Areksen kanssa. Ares oli komea sodan ja väkivallan jumala, mutta hefaistos yllätti heidät! Hän nappasi petturit verkkoon ja kutsui koko Olympoksen jumalat nauramaan heille. Tähän nauruun on helppo yhtyä.

Eikä omenapuusta todellakaan kauas pudonnut, nimittäin Zeuskin oli kuuluisa syrjähypyistään ja avioliiton ulkopuolisista lapsistaan. Hermes heidän joukossaan, ja Athena. Athena taistelu joskus myös Poseidonin kanssa ja voitti. Tällä ei ole mitään merkitystä koska kukaan ei usko siihen. Ateena on vain päästä keksitty kaupungin nimi. Niin kuin Tampere tai Nokia.

Ajattelin vain että sitten kun kehittämämme keinoäly on tuhonnut meidät, niin uskooko sen luomukset enää ihmisiin tulevassa Steven Spoilbergin painajaisessa!

Kuitenkin Zeus kuului niihin Jumalan lapsiin jotka rakastuivat vieläpä kuolevaisiin ihmisiin ja sai lapsia näiden kanssa. Herkuleksen me tuntisimme, mutta emme voi uskoa häneenkään. Tästä Hera voi sentään olla iloinen mustasukkaisessa vihassaan.

Entäpä Hades ja Persefone, kuolleiden valtakuntakaan ei usko teihin enää. Emmekä me usko edes heihin jotka eivät usko teihin. Voiko täydellisempää luottamuspulaa jumalkunta luomakunnassaan kohdata. Styxin rannoille ei saavu enää ketään ja Kaaronin kuuluisat lautat seisovat mudassa, missä on ihmisten pelko? Ei markkaakaan saa mukaan kukaan, millä maksaisi tuonelan joen lautturille.

Me saavumme Elysioniin kiertotietä, ei meidän tarvitse kohdata Kerberosta. Kolmipäinen koira, mikä lie Tsernobylin mutantti. Meille riittää että me toistelemme toisillemme iänikuisien pitkästyttävää mantraa Jeesuksesta joka ottaa taivaaseen vaikka paholaisenkin ja pakottaa hänet kiltiksi pyhäkoulupojaksi anteeksiannollaan. Katso ihmistä, Ecce Homo. Koko friikkisirkus on tulossa valtakuntaasa Hades. Nekin jotka eivät usko Jeesukseenkaan sentään pääsevät sisälle. Asfodelin niityille, jossa he voivat elää limboaan, eivät jumalat voi hylätä heitä, he ovat jo aikaa sitten hylänneet jumalat. Tartaruksessa voi olla kuuma, sinne tuskin on tulossa muita kuin Stalin ja Hitler. Ja paavi. Emmekä me ihmiset edes siedä ajatusta että näitäkään paholaisia kidutettaisiin ikuisuuksia. Siispä jätämme vain uskomatta. Niin kuin jätämme katsomatta ja kuulematta kaiken sen mikä on hivenenkään ristiriidassa omien ennakkoasenteidemme kanssa. Meillä on omat mielipiteemme emmekä tahdo että päämme sakoitetaan millään faktoilla.

Ja vielä mielelläni puhuttelisin sinua Hera, jos sattuisit lukemaan hippifoorumia. Ymmärrän mustasukkaisen raivosi petollisia miehiä kohtaan, mutta katso tyttäriäsi. Katso kuolevaisia ja heidän onnettomuuttaan. Eikö sinun pitänyt suojella näitä liittoja, onko mikään ihme ettei kukaan usko sinuun. Kuka uskoo avioliittoon? Kuka uskoo edes Erokseen, taivaan ja maan yhdistävään rakkauteen joka on valtaa ja vihaa jos meiltä kysytään. Me olemme viimeiset ihmiset. Me emme tahdo mitään sen syvällisempää kuin tyydyttää maallisia himojamme ja halujamme ja seksuaalisuuttamme. Me haluamme ostaa itsellemme tavaroita joista voimme olla ylpeitä ja epäsolidaarisia. Sellaisia leluja joita naapurin lapset kadehtivat. Jotka ovat meille niin niin tärkeitä että emme anna muiden niillä leikkiä. Niitä lelujamme me rakastamme niin kuin Hera rakasti Zeusta. Niistä me olemme mustasukkaisia. Nihilismin pikkuporvarillisen perinnön natsit jättivät meidät maailmaan josta tuhosivat brittiläisen imperialismin.

Me emme tarvitse jumalia, eivätkä jumalat tarvitse meitä. Janis Joplin haluaa Mersun ja Illan kaupungilla. Sen vuoksi hän vielä kääntyy teidän puoleenne. Me haluamme rauhaa ja rakkautta että voimme elää hedonistista unelmaamme humalassa kaupungilla.

https://www.youtube.com/watch?v=DjxH_a5U7wA

Jimi Hendrix-Valley of Neptune

Tuhansia vuosia sitten Hermes, Zeuksen ja Maia-Nymfin avioliiton ulkopuolinen lapsi ennusti jotain mihin kukaan ei voinut silloin uskoa. Se ennustus koski näitä päiviä ja viimeistä ihmistä. Sitä tuottaja-kuluttajaa jolle vain pinnalliset muodot ovat tärkeitä.

...And in that day men will be weary of life, and they will cease to think universe is worthy of reverent wonder and worship. Darkness will be preferred to light, and death will be thought more profitable than life; no-one will raise his eyes to heaven; the pious will be deemed insane; the impious wise; the madman will be thought a brave man; an the wicked will be esteemed as good.

As for the soul, and the belief that it is immortal by nature, or may hope to attain to immortality-all this they will mock, and even persuade themselves that it is false.

No word of reverence or piety, no utterance worthy of heaven, will be heard or believed.

And so the gods will depart from the mankind, a grievous thing! And only evil angels will remain, who will mingle with men, and drive the poor wretches into all manner of reckless crime, into wars, and robberies, and fraud,and all things hostile to the nature of the soul!...