Humalassa kaupungilla - 2

Se on tajutonta mulle miten paljon sä osaat kaikkii nimiä ja ajatuksia ym. kulttuuria.

Mä en osaa,.. mutta ehkä täällä on joitain sivistyneitä/lukeneita kenellä on insight kaikkeen ja osais keskustella...ottaen huomioon, löytäen asioita
..

Mä toivon niin,.. koska mä toivon ettei sulla tule joku burnout siitä että laitat niin paljon sisältöä sun juttuihin, mutta ei löydy samantasoista keskustelijaa.

Mä en tiedä onko se sulle todellista että noloilet jotain mitä kirjoitat tänne, niinkuin jossain kirjoitit. Toivon että osaat hyväksyä itsesi, ja ymmärrät itseä ja sitä mitä kirjoitat, että siinä on merkitystä sulle ja tod.näk. niille 'oikeille' lukijoillekin.  Foorumikirjoittaminen voi olla joskus yksinäistä.

Jos mä oikeesti alkaisin lukea tarkasti mitä sä sanot pitkillä jutuilla, niin se vaatisi aika paljon historiallisten stoorien sisäistämistä. Oon sillai pinnallinen, että en ole rakentanut mitään sisäistä filosofian ja myyttien yms. kirjastoa. Niin sit mä vaan selailen ja silmäilen ja muodostan pilkkeistä fiiliksiä, en mä tiedä kannattaako silloin kommentoida mitään. Mutta toisaalta tää on tällee avoin foorumi.

Hetken minusta tuntui että viimeinkin se on ohi, koko hulluus. Kaikki ne piinaavat ajatukset olivat poissa. Harmaan taivaan alla lapset laskivat pihan poikki potkukelkalla niin kuin ei mitään olisi koskaan tapahtunutkaan. Kahvi maistui aamulla ajattomalta, ikään kuin keskelle tätä suurta kulutusjuhlaa olisi laskeutunut hetkeksi tavallinen arki ja tavanomainen rauha. Kaiken niin spesiaalin ja erityisen keskeltä minä hahmotin jotain tuttua, tavallista.

Mutta muistin lupaukseni, niin kuin aina, vala velvoittaa. Jatkan kabbalistisen viisauden opiskelemista tässä avoimessa koulukirjassani. Toivottavasti ne hipit joita täällä taitaa olla harvassa kuin peikonhampaita, suvaitsevat tämän röyhkeyteni paremmin kuin ne peikot jotka ovat ehkä vielä hampaitaankin harvemmassa. Maailma on täynnä ihanaa valoa tänään. Ei vain näkyvässä spektrissä, vaan myös tietoisuuden tasolla.

Ajatellaanhan sitä valoa vielä hetki. Valkoisesta valosta hajoaa näkyvän valon taajuudet maailman prismassa. Aina Ultravioletista infrapunaiseen. Jos yritämme varovasti siirtää tätä allegoriaa tietoisuuden tasolle ja jaetaan tietoisuus vielä feminiiniin ha maskuliiniin puoleen, niin olemme ikään kuin kabbalan porteilla.

Oikea aivopuolisko on mielestäni femiini, se kontrolloi ihmisen vasenta kättä ja vasenta jalkaa. Se tunnistaa musiikilliset melodiat ja sävyt, avaruudellisesta hahmottamisesta vastaa tämä oikea aivopuolisko, toisten ihmisten tunteet ja työstää kokonaisuutta. Kirjassa "my stroke of insight" eräs aivokirurgitar kuvailee miltä tuntuu kun hän saa aivoinfarktin ja pelkästään oikea aivopuolisko jää käyttöön. Hän menettää kykynsä hahmottaa erillisyyttä(suosittelen kirjan lukemista). Kutsutaan tätä nimellä chokmah! Se on tämän sefirotin nimi. Siis kabbalistisessa elämänpuussa. Se on ensimmäinen osa ihmistä joka vastaanottaa jumalan sanaa, mutta on kyvytön vielä muodostamaan siitä mitään käsitteistöä. Pelko syntyy tästä käsittämättömyydestä kaikkeudessa.

Vasen aivopuolisko on maskuliininen, se on vastuussa oikean puolen kehollisesta hallinnasta. Se kontrolloi erillisyyksiä näköhavainnoissa, musiikin rytmiä ja muistiin tallentamista. Binah on tämän sefirotin nimi.

Vertauskuvallisesti voidaan ajatella palapelia jossa feminiini chokmah on tuntematon kuva, viisaus johon maskuliini binah rakentaa irtonaisista älykkyyden palasista kuvan. Ilman tätä feminiinia kokonaisuutta erilliset palaset ovat mihinkään kuulumattomia. Ne saavat merkityksensä vasta kun ne kuuluvat johonkin kokonaisuuteen. Toisaalta ilman näitä maskuliineja binahin palasia chokmah on tyhjä kuva.

Viisaus ei koskaan tee typeryyksiä, se ymmärtää olla tekemättä niitä. Se hahmottaa kokonaisuuden. Älykkyys selviää niistä tilanteista joihin viisaus ei joudu. Se ymmärtää yksityiskohtia, miten ne yhdistetään toisiinsa.

Nyt on hahmottunut että ihmisen aivot koostuvat feminiinistä ja maskuliinisesta puolesta, ja jokaisessa meistä on kumpikin puoli. Kosmisella tasolla tämä on sama jako joka tehtiin maan ja taivaan välille. Se mikä erotti Gaian ja Uranuksen. Jos muistatte vielä heitä. Yhä etäämmälle minä varmasti loittonen alkuperäisen kabbalan opeista, mitä pidemmälle ehdin esityksessäni. Silti suuntaviivat ovat samoja. Tulkinta on erilainen. Näen niin että yksi tietoisuus on jakaantunut maailmassa kahteen kehoon, niin että vasta se mies jonka älykkyys onnistuu rakentamaan viisauden esittämän kokonaiskuvan voi kohdata sen naisen jonka värejä hänen spektrinsä täydellisesti täydentävät.

Jokainen joka tulee vallitsemaan kaikki sisäiset eläimensä saavuttaa kuudennen päivän ja luo oman kuvansa fyysiseen maailmaan. Nämä ovat kosmiset häät, taivaan ja maan liitto-orava.

Ehkä tämä kirjoitus on jo liiankin pitkä. Enkä vielä käsitellyt ylintä sefirotia, Keteriä, jonka kautta Ein Sofin Jumallinen valo virtaa Tähän maailmaan josta Jumala itsensä on tyhjentänyt että vapaalla tahdolla olisi tilaa syntyä. Se on tzimtzum. Vai oliko se tzumtzam tmz.

Tästä ketjusta tulee mieleen Jostein Gaarderin romaani Sofian maailma, tiiät varmaan kirjan? Vähän samanlaista tyyliä, ehkä?

Siinä on vähän semmonen idea että joku aluksi aika mystinen tyyppi kirjoittelee kirjeitä Sofialle filosofiasta ja haastaa ajattelemaan. Mä en ole sitä kovin pitkälle koskaan lukenut, mutta siinä tulee aika paljon filosofian historiaa kerrotussa muodossa.

  ai miksi inhoat filosofiaa?, siis sulla vilisee semmost jotain historiallista juttuu. Ja nimiä, ja ajatusten pyörittämistä semmosten tiettyjen käsitysten ja rakennelmien kautta, vai olenko väärässä?

kiitos selvennyksestä, tarvitsin kontekstin että pystyn lukea tätä kaninkoloa, muuten mun lukeminen oli vaan triggeröitymistä, miettimistä ja hämmennystä    hyvä että saat purettua

Hullutuksia, helvetissä palamisen pelko on kahlinnut ihmisiä kovin kauan. Jung kertoo elämänkerrassaan pitkittyneestä taistelustaan ollakseen ajattelematta jotain ajatutusta, ja kun hän vihdoin antoi tuon näyn tulla, jumala paskansi siinä kirkon päälle. Tänään yleisradio uutisoi katolisen kirkon hekumasta ja degeneraatiosta. Valtataisteluista ja kähminnästä ja saastaisista pedofiilikardinaaleista. Kirkon annaaleihin on todella tungettu jotain hyvin paksua, ja helvetin hämmentävän kuumuuden pelko on sitonut lampaiden silmät, niin etteivät he voi nähdä tätä irstasta iljetystä.

Jos joka tapauksessa haluaa ymmärtää Hermeksen kujeilua, vaikkakin näin väkivaltaisessa ja halveksittavassa kontekstissa, niin Jeesus itse valitsi Saatanaksi kutsumansa pietarin pitämään lampaistaan huolta maan päällä. Adolf Hitler joskus hykerteli tyytyväisenä että "Mikä onni johtajille että kansalaiset eivät ajattele." Välittämättä siitä onko Jeesus fiktiivinen vai todellinen hahmo, hän on nero. Fiktiivisen neron keksiminen ei ole helppoa typerykselle. Mahdotonta.

Olen polttanut jo kaksi hyvää aasinsiltaa jota pitkin elefanttikin olisi päässyt takaisin kabbalaan, mutta en malta olla kirjoittamatta tästä. Gnostisessa narratiivissa Sophia luo yksin, siis kaikkeuden isä-äidin feminiini puoli, viisaus, luo yksin kammottava pedon, Jaldabaothin, jonka kätkee pois muiden jumaluuksien näkyvistä. Karkoitettuna omaan pimeyteen äidiltään varastamansa valon kanssa tämä Jaldabaoth julistaa olevansa ainoa jumala eikä muita jumalia hänen lisäkseen ole. Samalla taivaalta kuuluu huudahdus: "Samael, Sakla" Jotka tarkoittavat "Sokea Jumala, Valehtelija".

Kaikkeuden isä huijaa tämän Samaelin puhaltamaan äidiltä varastetun Jumalan tulen ihmiseen, jonka tehtävä on tuoda se takaisin ikuiseen valtakuntaan. Tämä hirmuinen peto, Jaldabaoth on siis Luojajumala.

Kreikkalaisessa mytolgiassa Zeus voittaa Titaanit ja ajaa heidät helvettiin (Tartaros), mutta eräs heistä, tai oikeammin erään heistä poika, Prometheus luo ihmisen ja varastaa Zeukselta tuon tulen ihmisille. Tästä tulistuneena Zeus sitoo Prometheuksen kallioon missä kotka nokkii hänen maksaansa joka yö, ja aina se kasvaa takaisin nokittavaksi. Ehkä me olemme näiden psykopaattijumalien ja titaanien tietoisuuden seuraava inkarnaatio. Meissä heidän voimansa on hajaantunut useammalle.

No, Zeus on katkera tietenkin myös ihmisille, ja lähettää Hermeksen tuomaan prometheukselle puolisoksi Pandoraa. Prometheus ajattelee kuitenkin asiaa etukäteen, eikä hän huoli tuosta kaunottaresta. Sen sijaan prometheuksen veljelle, Epimetheukselle hän kelpaa. Pandoralla on lipas jota häntä on kielletty avaamasta, mutta Pandora on utelias. Hän avaa laatikon ja ikuinen kirous vapautuu ihmiskunnan ylle. Kaikki taudit, viha, pahuus ja hulluus pääsevät Pandoran lippaasta ihmisten joukkoon. PAndora sulkee lippaansa, mutta avaa sen vielä uudestaan vapauttaen viimeisenä lippaassa olleen toivon. Onko toivo suurin kaikista Zeuksen vitsauksista vai armo jota hän osoitti ihmistä kohtaan!