Eksistentialismista, Nietche. Tai mikälie, kantavia ajatuksia rakennelman alla on ajatus siitä että kaikilla on vapaus valita millainen on. Ei ole mitään suurta ihmisyyttä, joka pakottaisi ihmisen olemaan jotain. Tämä on kaiketi minkäänlaisen vastuunkantamisen edellytys, jos haluaa ajatella lauseiden todenperäisyyttä pikemmin seurausten kuin syiden kannalta. Mielestäni se voi olla takaperoista, mutta eksistentialismi vapauttaa muut ihmiset olemaan toteuttamatta mitään yhteistä normia minun kanssani. Kierkegaard, nevöhööd. Joku tanskalainen juoppo, mainittu usein ja kuuluu samaan porukkaan.
Käytännön tasolla voidaan ajatella että jokin biologinen imperatiivi pakottaisi leijonan syömään lihaa ja käyttäytymään kuin peto, ellei ihminen kesytä sitä ja pakota suuremmalla uhalla tekemään ennalta määrättyä luontoaan vastaan. Ihminen sen sijaan on vapaa rakentamaan itsestään joko kasvissyöjän tai lihansyöjän ja tämä vapaus tekee heidän käytöksestään vastuullisen toimijan. Ihmistä ympäröivässä luonnossa voidaan puhua syyn ja seuraksen suhteesta, meillä rangaistuksesta kyse on rangaistuksesta ja palkinnosta. Ja armosta, kaikkien vapauttamisesta oman tuomionsa alta ja itsensä vapauttamista tuomarin osasta. Nimenomaan tämä armon mahdollisuus tekee meistä ihmisiä. Ihmisellä on mahdollisuus voittaa biologinen imperatiivinsa, ja hänessä on potentiaali olla jotain muuta. Tämän vuoksi ihminen on vastuussa tekemisistään. Siksi ihmisten on vallittava maailman eläimet, ihminen määritellään siksi jota mikään sosiaalinen tai jumalan luoma pakko pakota millaiseksikaan. Ihmisyys on se olemisen muoto missä hän valintansa tekee. Eläinkunta varioi symbolisesti hänen ottamiensa muotojen kirjoa. Niin kuin kala vedessä kissamaiset ihmiset luovivat itsensä mukavoituneeseen yksityisyyteen sosiaalisen yhteisyyden keskellä.
Se mitä Heidegger tai Sartrè. No ideoita siitä mikä ennenkaikkea on. Eksistentialismi on se olema, jossa kaikki mitä on, on. Silloin kun ne ovat olemassa. Tämä yhteinen olema on niiden paljon alkuperäisempi yhteys kuin niiden essenssi siinä olemassa. Olema on ikään kuin kieli jolla kaikki se mitä me näemme ja kuulemme on ilmaistu. Ja se kieli on paljon yhdistävämpi tekijä kaikille kuin sen kielen sanojen merkitys. Toivon että nämä kaikki sanat osuvat kuin Wilhelm Tellin nuolet omenaan.
Ihmisen asema itsensä luojana on paljon sitä minkä merkityksen hän antaa kuuntelemalleen musiikille. Se että hän tykkää kuunnella poppia ohjaa hänen elämänsä sellaisten ihmisten juhliin jossa hänen edistyksensä kasvun polulla saa rajoitetumman määrän yhä spesifimpiä mahdollisuuksia. Tämä on sitä kuinka hän kertoo omaa hahmoaan sisään tuohon tarinaan. Se joka siitä syrjäytyy aiheuttaa uhan koko yhteiskunnalle. Syrjäytetyt täytyy kriminalisoida ja niitä täytyy jahdata. Koska jos joku syrjäytyneiden hippien ryhmä joka alkaisi elää iloista tervehenkistä elämää kaiken markkina-alueen ulkopuolella, uhkaisi se silloin kaikkea sitä rahalle ja menestykselle perustuvaa hierarkiaa. Siihen liittyisi paljon ihmisiä. He eivät enää uskoisi niihin valtarakenteisiin joista yhteiskunta koostuu. Pankkiirin raha menettäisi arvonsa silloin kun ihmiset lakkaisivat uskomasta siihen. Kaikkien täytyy olla mukana esittämässä että Sauli Niinistö esittää olevansa presidentti ja kaikki uskovat siihen. Ja kaikki ne hienot Ferrarit sveitsiläisillä erämaamökeille. Missä olisi kaikki se kateus jonka piti konstituioda tälle maanomistusilluusiolle sosiaalista kunnioitettavuutta. Missä on se köyhän häpeä rahattomuudestaan joka sai rikkaan ihmisen ylemmyydentuntoiseksi. Huumeet ja homoseksuaalisuus ovat oman aikansa metodeja tällaisen syrjäytyneiden kriminalisointiin. Yhteiskunnan täytyy hallita marginaalejaan. Ulosjäävää tilaa.
Voi mä eksyin aiheesta. Piti kirjoittaa siitä kuin Heideggerilla oli ideat das Seinista, olemasta. Faktizitätistä, niistä olesuhteista joihin ihminen on heitetty luomaan omaa hahmoaan. Toteuttamaan vapauttaan. (tämä vapaus on tässä siis määritelmällinen. ihmiseksi kutsutaan tässä määritelmällisesti sitä hahmoa joka voi itse tehdä valintoja ja on niistä itse vastuussa).Sitten sillä on sellainen oleman vastakohta, kuin das Nichts. Ei mitään. Hautuumaa. Ei pelkkä kuolema vaan oleman loppu. Ajatuksena on että ihmisen vapaus määrittyisi sillä että hän virtaisi tästä Nichtsistä ihmiseen, ja Heideggerin filosofiaan kuuluukin ajatus sosiaalisista auktoriteeteista vetäytymisellä ja jatkuvalla oman täydellisen ei olemisensa, sen kuolemaa pelottavamman tuntemattoman ajattelemisella. Ikään kuin omana lähteenämme ja omana loppusointunamme. Että elämänlankamme tulisi kauniisti katkeamattomana neulotuksi syntymästä kuolemaan. Särkymättä ollenkaan.
Tämä on totuus, ei mikään juhlallinen totuus, vaan kaikkein arkipäiväisin ja yksinkertaisin totuus siitä kuinka en kehdannut kertoa totuutta. Tähän minä pelastaudun valheen merestä. Totuus siitä että lattialla on matto. Tietenkin kaiken voi käsittää niin korkeaksi ettei sitä enää ole tai voi ainakaan kutsua omalla nimellään.
