Inkiväärin päivän kiitos - 1

Anteeksiantamisen ihmeellinen voima. Parantava ja yhdistävä. Muuttaa mennyttä ja tulevaa.

Inkivääri myös kiittää löytämistään rouskuista ja tateista tänään. 

^ No oho.. Kiitos myös täältä että et jäänyt auton alle!

Pari päivää jälleen sairaan ja vaikeassa elämäntilanteessa olevan ystävän kokonaisvaltaista auttamista, joka raskasta mutta mieleluista. Hänen luona alkaa olla toinen koti. Näsijärven vesi oli tällä viikolla lämpimäpää kuin edellisenä -kuulunee vuodenakaan..

Erityinen kiitos niille lukemattomille oivalluksille, joita olen tämän viikon aikana tehnyt. Pään sisä- ja ulkopuolella vaan lamppujen syttymisen rasahtelut kuuluvat. Hii! 

Koska me kaikki olemme yhtä. Tämä ajatus tuli mieleeni, kun mietin mitä kirjottaisin vaikka sanoja ei löydy kuvaamaan tätä tilannetta ja aikaa, joka on menneisyys, tämä hetki ja tulevaisuus. Kun olen viime viikkoina saanut olla läheisten ystävien ja perheenjäsenten tukena, niin aivan nauratti tänään taiji -tunnille mennessä tunnetta että menen palkitsemaan itseni sillä, että saan opetella uutta asiaa. Kuinka valtavasti meillä onkaan opittavaa ja oi se tunne, kun voittaa esteitä ja suorastaan odottaa uusia haasteita, kun palaset asettuvat paikoilleen...

Olemmehan toisiamme varten: Sinun hymysi on saattanut olla jollekin arvokkaampi kuin lottovoitto, olemassaolosi rikastuttaa tuttujen ja jopa tuntemattomien elämää. Anteeksi antaminen on muuttanut hänen elämänsä suunnan.

Yksi lempitarinoistani on: Eräänä päivänä menet rannalle ja heität kiven järveen, veden pinnalle muodostuu renkaat, jotka laajetessaan osuvat rantaan ja pudottavat siitä hiekkaa. Hiekan mukana veteen tippuu siemen, joka ajautuu vastarannalle. Tähän kasvaa kaunis kukka. Kukan poimii tyttö, jonka äiti on menehtynyt ja hän laskee sen arkun päälle. Hautajaisissa ollutta miestä tämä koskettaa syvästi ja hän muistaa veljensä, jonka kanssa ei vuosi kausiin ole riidan takia ollut  tekemisissä ja päättä soittaa hänelle.....

Elämä on pieniä-suuria tekoja.

^ Oi, loistavaa! Hanska tuntuu nyt varmaan entistä lempparimmalta 

Tänään dilemma ajan kanssa. Huomasin onnellisuuteni keskellä pelon poikasen siitä, että aika ei riitä tai enemmänkin ettei sitä ole tarpeeksi. Totesin itselleni, että aikaa on aina riittävästi, juuri oikea määrä oikeaan aikaan. Sitäpaitsi aikahan on käsite, jota "ei oikeasti" ole. Laajemmalti katsottuna elämässä/maailmassa ei ole alkua eikä loppua. Kuten vuoret ja laaksot: Ne ovat yhtä, ja mistä toinen loppuu niin toinen alkaa - rajaa on mahdoton sanoa.

Täydelliseen, aurinkoiseen päivääni, jota sain viettää omassa seurassa ja rakkaiden harrastusteni parissa mahtui kokemus taiji -tunnilla, että keskityin enemmän ja täydellisimmin kuin tähän astisessa elämässä kuunaan. Mieleni on harhailevaa sorttia -ikäänkuin kuriton. Hmm, pellossa kasvanut mieli..  Jos olet kuullut apinamielestä tiedät mitä tarkoitan eli ajatus saattaa pompsahtaa muutamalla hypyllä ja saa ottaa pakkia aloittaa uusiksi kokoamalla ensin ajatukset(kun on ensin huomannut mieleni karkulaisen) ja jatkamalla siitä mihin on jäänyt - tai on luullut jääneensä. Minun mittapuullani järjettömän hyvin toteutettu keskittyminen toi varmuutta, että opin koko ajan vaikeaksi kokemaani asiaa. Jos se ei olisi vaikeaa, ei onnistuminenkaan olisi niin palkitsevaa ja koska se oli rankkaa, niin mitä ilmeisemmin juuri sitä kipeimmin tarvitsin.

Tähtien tuiketta ystävät.

Työn tarjoamat haasteet vaan kasvaa. Panokset kovenee. Helppoja/mieluisia tehtäviä otetaan pois ja tilalle annetaan hankalampia. Joutuu aivan päätänsä käyttämään. Tulkitsen tämän kehityksenä, sillä jos helpot jo osaa niin on aika siirtyä vaikeampiin caseihin - vaikka kyllä tietenkin helpommallakin voisin rahani ottaa.

Tässä ei olekaan kyse rahasta. Elämässä jokaiselle annetaan, mitä eniten tarvitseen niin hyvässä kuin pahassa, pullikoi vastaan tai ei. Ja minä olen oppinut että pullikoidessa alkaa vain v*ttaa enemmän, joten kun tämänkertaista haastetta minulta kysyttiin, niin valitsin perääntymisen sijaan haasteeseen tarttumisen, mahdollisuuteen oppia. Puhelun päätyttyä mietin mitäköhän tuli taas tehtyä, mutta totesin, että päästetään pelot vapaaksi ja otetaan mahdollisuuksista kaikki irti.

Väkisin joutuu puntaroimaan, missä kulkee minun rajani. Ei tarvi kummoinenkaan nokka olla haistaakseen, että työn puolelta kyllä tehtäviä riittää enemmän mihin voimat riittävät. Nyt onkin hyvä hetki harjoitella omia rajoja. Pitää siis pitää tuntuma itseen ja olla hereillä.

Ei ole konstikaan olla rohkea, jos ei pelota. (Tove Jansson)