Metsät on kyllä ihania! <3 mutta samalla mä pelkään niitä, varsinkin vähän pimeämmällä, joten mulla on vähän ristiriitaiset tunteet niitä kohtaan 
En varmaan koskaan uskaltaisi mennä yksin.. mutta ystävien kanssa jos ollaan jollain retkillä päivällä käyty niin on tullut nautittua. Siellä tuoksuu ihanalta ja on niin rauhallista.
Kyllä metsiin uskaltaa yksinkin mennä. Tuo varmaan johtuu sulla siitä, ettei metsät ole sulle kovin tuttuja, et ole viettänyt niissä niin paljoa aikaa. Itse olen käynyt metsissä suurimmaksi osaksi itsekseni, etenkin aikuisiällä. Tietty järkeä kannattaa käyttää siinä miten niissä metsissä kulkee. Aloittaa vaikka jostain lähi luontokohteista, kulkee merkittyjä luontopolkuja, eikä poikkea kovin pitkälle poluilta, jos ei tunne metsää yhtään ja ole varma tekemisistään.
Mitä enemmän metsissä pyörii, sitä tutuimmaksi ne käy ja oma olo muuttuu niissä varmemmaksi. Puhelinta kannattaa pitää mukana turvallisuutta tuomassa. Kattoo vaan, et siinä on tarpeeksi akkua ennen, ku lähtee. Ja jos iltaa kohti meinaa mennä, niin sitten taskulamppukin, jos ei kulje valaistuilla pururadoilla yms. Itsellä kulkee välillä myös puukko ja kyypakkaus mukana, jos oikein varta vasten meinaan mennä metsiin samoilemaan. Asun sellaisella seudulla, jossa on paljon kyykäärmeitäkin. Mua ei oo koskaan vielä purrut, mutta oon niitä nähnyt reissuillani ja tykkään välillä kulkee paljain jaloin metsissä/kallioilla ja istua sekä maata siellä aika vapaasti, niin siks ei tiiä vaikka kyy joskus sattuisikin häiriintyyn mun tekemisistä huomaamattani niin, että tulis ja puraisis. Sit mulla on myös pieniä muovipussejakin usein repussa mukana, jos keksinkin kerätä sieltä esim. jotain syötävää mukaan kotiin tuomisiksi. Ja jos niin meinaa tehdä, niin sitten pitää olla luonnon antimet jotenkin tuttuja, jotta osaa kerätä sieltä ei myrkyllisiä, ihmiselle syötäväksi kelpaavia juttuja.
Pari vuotta sitten mulle kävi niin, että eksyin yhteen mulle kylläkin jo tutuksi käyneeseen metsikköön, talvella, ku pimeä tulikin aikaisemmin, kuin osasin arvata, eikä mulla ollut taskulamppua mukana, ku uskoin kyllä tuntevani ne polut niin hyvin jo, että löytäisin hämärässäkin pois sieltä. Kyseessä ei siis ollut valaistu luontoreitti. Mutta ei siinä sit ihan niin käynytkään, vaan en totta tosiaankaan nähnyt siellä pimeässä metsässä kunnolla eteeni ja poikkesin vahingossa polulta ja tämän tajuttuani menin vähän paniikkiin ja aloin hädissäni juoksennella vähän ympäriinsä etsien sitä polkua. Tämä ei kannattanut, koska silloin menin vielä enemmän sekaisin siitä missä olen, eikä mulla ollut enää oikein mitään hajua siitä, missä se polku oli. Onneksi olin ottanut sentään puhelimen mukaan (tätä en ees aina tee, jos meinaan mennä johonkin luontopolulle vaan samoilemaan hetkeksi) ja siinä oli akkua sekä kenttiä, niin soitin sitten mummolle, joka soitti mun puolesta hätäkeskukseen ja hätäkeskuksesta soittivat mulle ja kertoivat laittavansa polisiisit etsimään mut sieltä. Pari tuntia siellä sain seistä ja odottaa poliisisetiä, jotka mut sieltä sit alku säätämisten jälkeen löysivätkin taskulappujensa ja poliisikoiransa kanssa.
Kyseinen luontopolku alkoi niin vaikeasti selitettävissä olevasta paikasta, et siksi mun oli ihan hirveen hankala selittää niille poliiseille, et miten ne pääsee sille luontopolulle mistä mut löytää. Siksi siinä oli alkuun niin paljon kaikkea säätämistä. Poliist vei mut sit kotiin ja nuhtelivat mua, että " no niin (mun etunimi), mitäs me tästä nyt oikein opimme?" ja mä totesin, että kyllä todellakin opittiin. Ja ton jälkeen oonkin ollut tarkempi siitä, et mulla on aina taskulamppu mukana, jos meinaan mennä iltaa kohden metsään ja mielellään puhelinkin, päivälläkin, ku eihän sitä koskaan tiedä mitä siellä sattuu ja metsissä ei kuitenkaan kulje niin paljoa ihmisiä, eli aika yksin siellä on, eikä täten apua niin helposti saatavilla muista ihmisistä, jos jotain sattuu.
