Nyt, kun niin monet ovat kauhuissaan pakkasista, tekee mieli esittää vähän toisenlaista näkökulmaa. Olin tänään iltapäivällä kävelyllä pukeutuneena paksuun kaulukselliseen toppatakkiin, korvaläpälliseen fleecevuorilliseen pipoon, kaksinkertaisiin hansikkaisiin. Välkkäreitäkin oli kahdet, jalassa lämpimät talvikengät jne. Ei palellut – ja olipa huikaisevan kaunista! Nautinto suorastaan. Suosittelen kaikille, paitsi pahimmille vilukissoille, heille suosittelen teetä ja kynttilöitä (itselleni myös nyt illalla 
).
Samaa, oli tuossa yksi päivä kylmä, ja aloin tarkkailemaan mitä tapahtuu... Jännitin hartioita, kasvot vääntyivät tuskaiseen virneeseen ja tuntui kovin kylmältä. Sitten tajusin että teen itse tästä paljon kylmemmän oloista kuin oikeasti onkaan. Sitten vaihdoin ajattelutapaa siihen, että vertasin kuinka lähellä olen kuolemaa, kuinka paljon kylmempi pitää vielä olla että kuolen. Ei tuntunutkaan hassummalta
. Nyt kun pyöräilin kotiin pari kilometriä harrastuksesta, palautin saman ajatuksen mieleen, mutta käänteisenä: kuinka elävältä tuntuukaan! Poskissa kihelmöi, sormet jäätyy, korvissa tuntuu, mutta ai että kylläpä tuntuu ja virkistää! Ja ajattelin myös että odotas vain niitä parinkympin pakkasia niin tämä ei tunnu enää missään... Nyt kun katoin lämpömittaria, pakkasta oli -21. Asenteesta ja mielestä on yllättävän paljon kiinni. Mutta parin päivän kotona istumisen jälkeen
TUNTUI NIIN PERKELEEN HYVÄLTÄ.
Ja Peacebirdielle, tosiaan samaa tein tuossa pyöräillessä, vedin syvään henkeä, ja tunnustelin vain kuinka ihanalta kylmä ja raikas ilma tuntuu keuhkoissa.
