Mä olen ehkä ihan sopivan hyvä postiduunissa...siis niin hyvä että oon saanut pitää sen pestin muutamia kuukausia ja ryhmänjohtaja sanoi pomon kuullen että "älä päästä sitä pois", kun vaadin paremman sopparin ja enemmän liksaa.....siinä joulupaineiden alla
. Mä oon joskus ihan hyvä vaatimaan parempaa.
Mä olen myös sopivan huono siinä duunissa, ja se on musta tärkeää. Alussa mä olin ihan surkea. Mä en vaan tajunnut että miten päin sitä listaa pitikään tehdä yms., ja välillä jengi tuntu hikeentyvän mun ympärillä. Mutta onneks siitä selvisi.
Nykyään mä teen sillee sopivasti virheitä, että huomaan etten mä ole täydellinen kone siinä hommassa ja pysyy ymmärrys myös työkavereita kohtaan, että virheitä joskus tulee. Mä olen toisaalta melko tunnollinen, ja silloin virheet joita en itse aluks huomaa, tuntuu ikävälle ja huvittais luovuttaa ym., kun jotain odottamatonta paljastuu ja tulee semmonen ahdistus ja häpeä.
Toi on ollut kuitenkin aika hieno homma mulle, että oikeastaan ekaa kertaa elämässä on joku semmonen yhteisö, jossa oikeesti näkee ihmisiä neljä päivää viikossa ja missä ehkä saatan olla vähän pidemmänkin aikaa mukana..ja on jopa hyväksytty olo. Siel on jotenkin vaan semmosta porukkaa, että mä ymmärrän niitä ajatuksia ja fiiliksiä ja juttuja mitä siel lentää. Musta on myös kiva olla tarpeeks hyvä siellä, että mä voin ja uskallan tarjota apua, kun hommat ei aina jakaannu tasan siellä.
Huono puoli on, että mun kunto ei ole vielä ihan niin hyvä, että olisin energinen ja aikaansaava myös kotona. Mun pitäis parantaa mun vapaa-ajan olemista.
