Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Nefin päivän rakkaudet - 3

Nefi-

  • Kukkaishippi
  • ****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 252
Vs: Nefin päivän rakkaudet
« Vastaus #30 : 20. Syyskuuta 2011 klo 19:48 »
  • Tykkää (0)

  • Ihana syksy kun se tuo mieleen niin paljon asioita ja kuvitelmia, unelmia, satuja... Ja ne kaikki ovat totta. Voin kokea ja tuntea ne omissa ajatuksissani, miettiä vaellusta sateessa vanhaan latoon, kuunnella sateen ropinaa lahonneisiin kattolankkuihin..
    Haistaa tervan tuoksun ja kuvitella itsensä veneeseen, joka lipuu tyynen lammen yli ruskaisena aamuna..
    Tuntea sumu iholla ja hengittää sitä niin syvään, että tuntee nousevansa sen mukana taivaisiin, syntyvänsä kuin sateenkaaren väreihin ja upottautua uniin.
    Istua sammaleen peittämässä metsässä, puiden katveessa, suojeluksessa, kun vanhat puut kertovat iänkaikkista tarinaa viisaina ja vakaina.
    Se on totta koska olen päättänyt niin. Ajatukseni ovat olemassa, se riittää vakuudeksi todellisuudesta.

    Tänä aamuna heräsin uneen, jossa rakastin ja lähetin lentosuukkoja.

    Koulussa puut katsoivat viisaina ja vakaina. Ne tiesivät jotakin.
    Aurinko paistoi!
    Kirjattu
    Saniaispuita ja sammakoita,
    peikkoja, keijuja, päivänkakkaroita.
    Sinun sydämestäsi pulppuilevat monet lähteet.

    Nefi-

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 252
    Vs: Nefin päivän rakkaudet
    « Vastaus #31 : 23. Syyskuuta 2011 klo 16:25 »
  • Tykkää (0)

  • VOI EI ELÄMÄ!
    Olet niin ihana :'>

    Tänään aamulla mitä kauneinta, hetken ikuisuutta! Luokkatoverini, henkisen, ihanan, suloisen tytön kanssa (joka on vallan sellainen tyttö, että tulee kesken kaiken sanomaan "Me olemme tavanneet aikaisemmin") kuljimme bussipysäkiltä koululle. Aurinko paistoi ensimmäisiä kertoja päiviin, sateen, puhtauden, elinvoiman innoittamana, meille hymyillen, hiljaa nousten mitä kauniimpien pilvien takaa. Kuin se olisi vain venyttänyt hetkeä, noussut niin hitaasti kuin vain saattaa, ihan vain nauttiakseen siitä että saa paistaa tänä aamuna. Ja joutsenet! Joutsenet olivat asettuneet sateen muodostamaan lammikkoon!! Ne venyttelivät kaulojaan, siipiään, suurina, kauniina valkoisina. Pellot kiilsivät vihreän eri sävyistä, pilvet olivat jakautuneet eri kerroksiin, lampaat iloitsivat auringosta, luonto pukeutuneena kauniimpiin väreihin.
    Ihana ihana maailma.
    Ihana ihana kaunis elämä.

    Kiitos kiitos!

    Kirjattu
    Saniaispuita ja sammakoita,
    peikkoja, keijuja, päivänkakkaroita.
    Sinun sydämestäsi pulppuilevat monet lähteet.

    Vihreäkaupunki

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 2521
      • Blogi
    Vs: Nefin päivän rakkaudet
    « Vastaus #32 : 25. Syyskuuta 2011 klo 09:15 »
  • Tykkää (0)

  • Nefin tilapäivitykset ovat aina täynnä postiivisuutta! Näitä on mukava lukea, ne auttavat muistamaan miten positiivinen voikaan olla :D!

    inkivääri

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 393
    Vs: Nefin päivän rakkaudet
    « Vastaus #33 : 27. Syyskuuta 2011 klo 00:10 »
  • Tykkää (0)

  • Kirjattu

    Nefi-

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 252
    Vs: Nefin päivän rakkaudet
    « Vastaus #34 : 02. Lokakuuta 2011 klo 08:27 »
  • Tykkää (0)

  • Nefin tilapäivitykset ovat aina täynnä postiivisuutta! Näitä on mukava lukea, ne auttavat muistamaan miten positiivinen voikaan olla :D!

    <3 Ihana kuulla!  ^-^

    Supersuloinen tyyppi.

    Niin on ihan hirmuisen suloinen palloilija!

    Tulinpa tänne pääkaupunkiseudulle eilen, tapasin ihania ihmisiä ja kuljin flow:n pauloissa! Aivan mieletöntä, ihmiset on ihania ja toisinaan on niin helppo nähdä kaiken syvemmän merkityksen.
    Nyt olen siskollani, rakkaat siskonpojat tervehtivät hymyillen <3
    Menen tänään ristiäisiin, suloisen lapsen ensijuhliin. Siellä tyttö saa kauniin nimen ja tein kortin. Kirjoitin siihen runonkin!

    "Toi taivaanlintu nyytissään
    menninkäisen mukanaan
    Antoi kaikkeus sille kauneuden
    sydämeen loi rakkauden
    Aamunusva silmissään
    katsoo pieni perhettään
    Hetkeä kun yhdistyy
    Äiti, Isä, Kiitos ja Syy"


    Kiitos Elämä!
    Kirjattu
    Saniaispuita ja sammakoita,
    peikkoja, keijuja, päivänkakkaroita.
    Sinun sydämestäsi pulppuilevat monet lähteet.

    Nefi-

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 252
    Vs: Nefin päivän rakkaudet
    « Vastaus #35 : 03. Lokakuuta 2011 klo 08:35 »
  • Tykkää (0)

  • Välillä on sellainen olo että tahtoisi halata koko maailmaa ja rutistaa ihan kauhean kovaa! Ihmettelen toisinaan sitä kuinka ihmiset karkaavat halauksesta vaikka tahtoisin halia vaikka vartin putkeen. Se on niin kovin tylsää että pitkät halaukset tuntuvat joistakuista vaivaannuttavilta. Sitten sitä itsekin tahtoo alkaa ihmetellä että kuinka kauan kutakin uskaltaa halata. Ihmisiä on myös hauska tuijotella kerta ovat niin kauniita.

    JA SISKONPOJAT! Niin söpöjä otuksia! Nuorempi on juuri sellainen supersuloisen ikäinen, 1,5 vuotias ihanuus. Tänäaamuna autteli ja pistettiin yhdessä sohva kasaan. Sohva jäi johonkin kohtaan jumiin eikä tahtonut kasaantua, aloin tutkimaan syytä niin poika vakavana "valo valo!" eli varoitteli minua ettei mitään kurjaa tapahdu! Niin söpö!  :ow
    Ja vanhempi oli yöllä kömpinyt miun viereen nukkumaan <3

    Sain lainaksi/ikuisuuslainaan rinkan, trangian ja metsärepun (sellaisen missä on tuoli) sekä omaksi sellaisen koirankoulutusliivin, mitä voin käyttää metsässä. Siinä on paljon taskuja eli mukaan saa kaiken tarvittavan puukosta juomapulloon! Ja takaisin teki paluun myös pyöräilykypärä, joka on ollut karkuteillä nelisen vuotta. Nyt vasta olen sen olemassaoloa alkanut arvostaa.

    Lapsi sai kauniin nimen Miisa. Toisetkin nimet olivat kauniita. Ja lapsi itsessään suloinen pieni nyytti! Siskolla oli samanlainen mekko ja hymyili kovin leveästi.

    Ruska on ihana ja kaunis.
    Kiitos siitä ja tästä kaikesta!
    Kirjattu
    Saniaispuita ja sammakoita,
    peikkoja, keijuja, päivänkakkaroita.
    Sinun sydämestäsi pulppuilevat monet lähteet.

    Nefi-

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 252
    Vs: Nefin päivän rakkaudet
    « Vastaus #36 : 05. Lokakuuta 2011 klo 15:50 »
  • Tykkää (0)

  • Ruska on ihmeellinen asia. Juuri kun luulee näkevänsä sen kaikessa kauneudessaan, huomaa jotakin aivan uutta mitä ei ole ennen ymmärtänyt.

    Ihmettelen elämää ja sitä kuinka paljon asioita on vielä käsiteltävänä. Välillä elää harhaluulossa, saavutuksen kauniissa valossa ja luulee hetken olevan valmis.
    Sitten tilaa saa jokin tunne, asia, käsittelemätön juttu.
    Viime aikoina mielessä on pyörinyt pelko ja ihmissuhteet. Asun nyt toista viikkoa yksin vanhassa hirsitalossa sillä kämppikseni eivät ole sinne vielä muuttaneet. Oudot äänet ja oudot tunnot hakevat mielessä selityksiä. Välillä on palautettava itsensä buddhalaiseen filosofiaan, siihen että havaitsemme kaiken mielen kautta eikä mieli ole havaitsijana kovinkaan puolueeton. Vaikka olen energiaihminen, niin on otettava huomioon oma haavoittuvuus ja itsensä rajallisuus, siinäkin ajatuksessa että tapahtumat ja elämä ylipäätään on rajaton mahdollisuuksien virta. On muistutettava että saan kaiken mitä kaipaankin, vaikka välillä en tietäisi mitä kaipaan tai haluan.

    Ja tunteet sukeltavat puhdistuksen, uudelleen läpikäymisen, solmujen ja ristiriitojen verkossa. Kun oikein luulen tietäväni ja vaikka näkisin yhtälaisuuksia elämässäni, minun on opittava luopumaan vanhoista hyvistä oivalluksista, jotta voisin niiden ansiosta oivaltaa uusia. Ehkä jotkut asiat on oivaltanut hiukan mustavalkoisesti, niiden on väistyttävä ja minun on opittava luottamaan siihen etten tuhoudu vaikka tekisinkin virheitä.
    Rakkauteni tuntuu syvältä, mutta se muodostaa vain väliaikaisia juuria. Ihmettelen toisinaan sitä että teenkö oikein kun riennän eteenpäin vaikka olen aina ollut hyvin paikalleenasettuva ja itsestäni päin maailmaa ihmettelevä. Rakastan tätä maailmaa ja kiitän sen ylläkylläisyydestä. Mutta ihmisyys minussa kaipaa aina jotain ja jotain vaikka yrittäisin elää hetkessä.

    Oman kehitykseni tarkkailu saa minut toisinaan hermostuneeksi, sillä havaitsen itsessäni sellaisia ajatuksia, joita en välttämättä tahtoisi myöntää. Esimerkiksi ärtymys joihinkin ihmisiin on tällainen. Siinä missä tahtoisin hyväksyä kaikki sellaisina kun he ovat, saatan välillä sortua ajatukseen heidän rajallisuudestaan ja heidän henkisen elämänsä paikallaan junnaamisesta. Nämä ovat onneksi melko pinnallisia ajatuksia, eivätkä sinällään vaikuta muuten kuin siihen että mahdollisesti saatan välttää tällaisia tunteita herättäviä ihmisiä. Uskon vakaasti kuitenkin kaiken pohjimmaiseen hyvyyteen ja rakkauteen, silti taas tunnustan pistäväni välillä asioita arvojärjestykseen. Ei se minusta huonoa tee, ihmisen vain. Olen iloinen että tunnistan nämä tunteet ja ajatukset, sillä silloin voin tehdä jotakin niiden muuttamiselle. Enhän oppisi mitään jos oivaltaisin kaiken samantein!

    Elämässäni on ihania ihmisiä ja tilanteita, mutta taas on kausi kun minun on vaikea toisinaan niihin tarttua. Välillä havahdun siihen kuinka en osaa tarttua hetken kauneuteen yhtä puhtaasti kuin toisinaan, sillä jos elän tasolla jolla näen hetken jumalallisen kauneuden, se on lähes raastavan moniuloitteinen. Ehkä tasapaino on taas jotenkin alkanut herkkyä, epäilisin perustunteiden käsittelyn, esimerkiksi pelon ja läheisyydenkaipuun, olevan tässä syynä. Eilen puhuessani ystäväni kanssa puhelimessa, hän sai ymmärtämään että juuri nyt minun on koettava mitä koen, eli pelko tyhjässä suuressa talossa, jotta voisin oppia sen antaman opetuksen. Vasta sen jälkeen voin taas jatkaa henkisen polkuni, sieluni opetuksen, kulkemista. Ellei tämäkin jo itsessään ole sitä.

    Kiitos Elämä opetuksistasi.
    Kiitos pelosta ja kaipuusta!
    Kirjattu
    Saniaispuita ja sammakoita,
    peikkoja, keijuja, päivänkakkaroita.
    Sinun sydämestäsi pulppuilevat monet lähteet.

    Nefi-

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 252
    Vs: Nefin päivän rakkaudet
    « Vastaus #37 : 10. Lokakuuta 2011 klo 10:45 »
  • Tykkää (0)

  • Perjantaina meille muutti suloinen, joskin itsepäinen ja huuteluihin vastaamaton, kissapoika Ra  :sydamia
    Ra rakastaa hellyyttä, ruokaa ja ulkonaoloa. Jos sen saa ulkoa sisälle niin alkaa konsertti siitä kuinka hän haluaa ulos! Mutta eiköhän me asetuta sopusointuun.
    On hauska nukahtaa lämpimän kissan tuhinaan vierellä <3

    Kiitän viime viikonlopun kauneudesta, huolesta ja itkuista.
    Hämeenkyrö on kaunis paikka elää!
    Kirjattu
    Saniaispuita ja sammakoita,
    peikkoja, keijuja, päivänkakkaroita.
    Sinun sydämestäsi pulppuilevat monet lähteet.

    Nefi-

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 252
    Vs: Nefin päivän rakkaudet
    « Vastaus #38 : 13. Lokakuuta 2011 klo 10:38 »
  • Tykkää (0)

  • Täysikuu  :o

    ..kiitos..
    Kirjattu
    Saniaispuita ja sammakoita,
    peikkoja, keijuja, päivänkakkaroita.
    Sinun sydämestäsi pulppuilevat monet lähteet.

    Nefi-

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 252
    Vs: Nefin päivän rakkaudet
    « Vastaus #39 : 17. Lokakuuta 2011 klo 15:17 »
  • Tykkää (0)

  • Viime ajat ovat olleet melko vaikeita, saanut muistutella itselleen kuinka elämä opettaa joskus hiukan rankoillakin ajoilla.
    Eilen kävin Ammaa halaamassa, koko odotusaika meni aikalailla miettien. Pilkkoessani papuja, sulkeuduin täysin omiin ajatuksiin ja kävin läpi asioita. Katselin muita ihmisiä, mietin sitä mitä he kertovat minusta ja pohdin sydäntäni. Olen nyt pohtinut myös toiveitani ja sitä että mitä todella elämältäni kaipaisin, omaa päämäärääni ja oppiani tähän elämään.
    Amman halaus oli melko jännittävä ja ihastuttava. Pohdin tapahtumassa sitä miten ihmiset lähes palvovat yhtä henkilöä ja seuraavat hänen aatteitaan. Mielestäni hän on inspiroiva ja kiehtova henkilö, jolla on puhdistava vaikutus ihmiseen. Meillä kaikilla on mahdollisuus siihen. Ehkä tänään jotain minussa avautuikin kun käveltyäni viitisen kilometriä leppävaaran asemalle sain käytyä läpi ajatuksiani. Ne muuttuivat hiljalleen ärtymyksen ja vihan sekaisista tunteista rakkaudeksi. Lopulta olin niin onnellinen ja kiitollinen tästä vaikeudesta jota olen kokenut että riemastuin elämästä! Se että minun polkuni on juuri tämä, eikä kukaan muu kykene sitä täysin ymmärtämään, ei tee kenenkään muun polusta yhtään sen väheksyttävämpää. Vaikka joku tekisi elämästäni joskus vaikeaa ja raskasta, en saa hänen vaikuttaa minuun ja energioihini muuten kuin kehittävästi. Päätin että asennoitumiseni muuttuu siihen mitä se on välillä ollutkin; kun annan muille rakkautta, saan sitä myös takaisin.

    Toisinaan on pakko mennä vaikeuksien kautta eteenpäin.

    Kissa oli ikävöinyt ja minä sitä  :ow

    Kiitos!!!
    Kirjattu
    Saniaispuita ja sammakoita,
    peikkoja, keijuja, päivänkakkaroita.
    Sinun sydämestäsi pulppuilevat monet lähteet.

    Nefi-

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 252
    Vs: Nefin päivän rakkaudet
    « Vastaus #40 : 02. Marraskuuta 2011 klo 11:52 »
  • Tykkää (0)

  • Melko voimakasta aikaa elämme ja välillä säikähdän sitä niin kovasti etten tahdo kohdata kaikkea sitä mitä minun tulisi vielä käydä läpi ja käsitellä. Tästä esimerkkinä se kuinka olen nyt kolme viimeistä viikkoa juopotellut kerran viikossa ja polttanut lähes säännöllisesti tupakkaa, tämän lisäksi polttanut myös pilveä, syönyt paljon sokeria ja juonut kuppitolkulla kahvia. Elännyt ja ajatellut laumasielun nimissä, siinä harhaluulossa että näin on hyvä ja että näin minä en sokeudu. Mutta lopulta olen havainnut kuinka olen kadottanut itseni.

    Nyt on taas vavistellut heräämisen aika. Takut jäävät taakseni, vuosikausia mukanani raahaama taakka jää pois ja tahto siitä että voi hyvin, tasapainoisesti ja rakkauden nimissä, tuntuvat tärkeiltä. Ymmärrän kuinka välillä tarvitsee kadottaa itsensä johonkin, tehdä virheitä ja vähän kompuroida, ennen kuin kykenee näkemään jotakin mikä on ollut aivan vieressä jo pitkään. Minunkin on välillä unohdettava kuka olen, jotta voin taas löytää itseni täältä uudelleen, minun luolastani, omasta mantrastani, joka toistaa lausetta "Maailmassa on vain yksi ajatus, ja se olen minä". Se lohduttaa ja saa hyväksymään elämän sellaisena kuin se on, kuitenkin täynnä rajatonta potentiaalia, myös senkin suhteen että luon maailmani itse. Se millaisia ihmisiä tapaan ja miten elän, on minun päätettävissäni, joskaan ei välttämättä täysin tietoisella tasolla, vaan tiedostamattomalla, jonkin sielullisen yhteyden ja ykseyden tasolla.

    Välillä tuntuu että saattaisin ansaitakin jotakin muuta, ehkä tämä tilanne tavallaan onkin taas hiukan urautunut ja tahtoisin päästä siitä eteenpäin. Kuitenkaan en tähän välttämättä kykene, ennen kuin olen hyväksynyt tilanteen ja oppinut siitä kaiken mitä sillä on opetettavaa.
    Rakastan tätä maailmaa sellaisena kun sen omin silmini näen, rajattomana hengellisyyden ja kauneuden maana, jossa ainoastaan mielemme rajat kykenevät ympäröivät olennot ja asiat kahlitsemaan. Se kuinka kaikki mitä kykenen kuvittelemaankaan, on jossain todellisuudessa olemassa, on mielestäni ihastuttavaa!

    Kuitenkin taas ihmettelen tätä omaa olemustani ja sitä että missä kohtaa minun kuuluisi kehittyä, jotta eräs toiveeni toteutuisi. Välillä en voi sietää sitä kuinka vastaukset ovat niin moniselitteisiä ja epäselkeitä, toisaalta taas rakastan sitä kuinka minulle jää silloin tulkinnanvaraa.

    Kiitos tästä elämästä
    ja orastavasta flunssastakin, jonka luulen johtuvan hengähdystauon tarpeesta ja puhdistumisesta.

    Pian on taas täysikuu, kyllä se elämä menee nopeata vauhtia kun lopulta ajattelee  :)
    « Viimeksi muokattu: 02. Marraskuuta 2011 klo 11:54 kirjoittanut Nefi- »
    Kirjattu
    Saniaispuita ja sammakoita,
    peikkoja, keijuja, päivänkakkaroita.
    Sinun sydämestäsi pulppuilevat monet lähteet.

    Nefi-

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 252
    Vs: Nefin päivän rakkaudet
    « Vastaus #41 : 06. Marraskuuta 2011 klo 08:20 »
  • Tykkää (0)

  • Tänään on ensimmäinen kokonainen päivä ILMAN TAKKUJA ensimmäistä kertaa yli kuuteen vuoteen!!!
    On ollut ihana, vapauttava tunne kun ei ole pitkiä pötkylöitä niskassa. Päätä heilutellessa meinaa pettää tasapaino  ;D

    AAAAAHHH päänahka <3

    Kouvola näyttää näkökohtansa, ihmiset sen varjossa tuntuvat käyvän prosessejaan läpi, edistyksen ja tasapainon etsimisen aikaa.
    Kirjattu
    Saniaispuita ja sammakoita,
    peikkoja, keijuja, päivänkakkaroita.
    Sinun sydämestäsi pulppuilevat monet lähteet.

    Nefi-

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 252
    Vs: Nefin päivän rakkaudet
    « Vastaus #42 : 09. Marraskuuta 2011 klo 11:47 »
  • Tykkää (0)

  • Luovuus ja huomenna täysikuu.
    Keho tahtoo puhdistua, mutta mieleni takkuroi sitä vastaan. Hyvin sopii maadoittava ruoka, joskin samaan aikaan tekisi ehkä hyvää vain antautua.

    Taas tulossa voimakas täysikuu, kuin vain voimistuisivat ja voimistuisivat. Tekee ihan jaloissa heikkoa, fyysinen kunto hiukan kapinoi. Mietiskely on jäänyt turhan vähille, mutta välillä tauko tekee ihan hyvää.
    Kasvavassa kuussa rukoilin rakkauden kasvua ja anteeksiantoa, kasvanut on myös luovuus. Luulen ensi kuun olevan jokseenkin herättävä. Kävin viime viikonloppuna Kouvolassa, kotikylässä, joten nyt mielessä on paljon asioita, joskin eteenpäin kulkien.
    Hetkessä eläminen tuntuisi nyt oikealta ratkaisulta, luova puuhailu ja luonto. Viime aikoina olen viettänyt paljon aikaa ihmisten seurassa ja kaupungissa.

    Odotan ensilunta ja rakastan tätä maailmaa.
    Kiitos
    « Viimeksi muokattu: 09. Marraskuuta 2011 klo 11:49 kirjoittanut Nefi- »
    Kirjattu
    Saniaispuita ja sammakoita,
    peikkoja, keijuja, päivänkakkaroita.
    Sinun sydämestäsi pulppuilevat monet lähteet.

    Nefi-

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 252
    Vs: Nefin päivän rakkaudet
    « Vastaus #43 : 16. Marraskuuta 2011 klo 20:29 »
  • Tykkää (0)

  • Sydän avautunut hiukan, kiitos frantsilasta saadun salvan.
    Meditoinnista taukoa, omat heikkoudet tai sortumiset tai miksi niitä ikinä kutsuisikaan, valtaavat alaa. En tiedä pahennanko vanhoja mutta en tahdo sortua itsesyytökseen, sillä tiedän sen pahentavan asioita.
    Olo fyysisellä tasolla ei ole mitenkään mainioin, mieli on levoton joten elämäntavat ja niiden muuttaminen on pyörinyt mielessä. Välistä tuntuu hiukan eksyneeltä, mutta toisaalta pieni hengähdystauko tuntuu samaan aikaan hyvältä kuin harmittavaltakin. Kyllä vielä tästä saan asiat kulkemaan sinne oikeaan suuntaan, luotan ja uskon siihen, sillä muutenhan en siinä onnistuisikaan. Huomisesta tahtoisin sen alkavan, pitäisi vaan tehdä oikea päätös, jotta saavuttaisin takaisin jotain sellaista ja oppisin uudelleen asioita, joiden luonne välillä unohtuu.

    Olen rakastunut kissaan joka päästelee hassuja ääniä ja kehrää välillä sylissä ja jolle voin antaa suukkoja pehmeään turkkiin.
    Ja olen rakastunut taivaaseen, joka yllättää kerta toisensa jälkeen upeilla aamuilla, kauniilla tähtitaivailla, tähdenlennoilla ja auringonlaskuilla. Aurinko joka on ollut kauan kateissa, on nyt näyttäytynyt, ja siksi luulenkin sen tekevän hyvää, sillä nämä harmaat ja sateiset säät ovat saaneet oman itsensäkin verhoutumaan tiettyyn harmaanutuiseen harsoon, jonka läpi ei näe kuka todellisuudessa on.
    Olen rakastunut myös omaan itseeni ja opetellut arvostamaan itseäni juuri sellaisena kuin olen, kuitenkin hetkittäin joudun pohtimaan, kuka oikeasti olen ja millainen? Nimeni ja arvoni, elämäni ja suuntani, menneisyyteni ja tulevaisuuteni. Salaa joku tekee valintoja ja elän pysähtyneisyyden hetkissä, joiden valossa en näe kulkea eteenpäin.
    Ehkä välillä on vain pysähdyttävä ja arvottava korttinsa uudelleen. Joko tämän ajan loppu häämöttäisi? Sillä en tahtoisi sen jatkuvan enää kauempaa, mutta päätös, joka sen eteen on tehtävä, hämmentää, koska en tiedä mikä päätös olisi tehtävä jatkaakseen.

    Ymmärrykseni rajallisuus on tullut vastaan, joten olen havainnut että ehkä minun kuuluisikin vain puhdistua jotta näkisin taas uudelleen ja selvemmin.
    Uneni elämästäni, joka on ollut ja joka odottaa, ja uneni öisin, saa minut pohtimaan omaa naiseuttani ja myös sitä että mitä olisi oivallettava jotta osaisin tosissani pitää itseäni viehättävänä ja ihanana. Itsensä korostus näissä hetkissä on havaittava asia, jota on turha kieltääkkään, mutten osaa sanoa ymmärtävätkö muun sen todellista luonnetta. Vai ymmärränkö itsekään?
    Minun sanani ja tekoni hyväilevät mieltä ja toisinaan raastavat kun en osaa käsittää että miksi ja miten. Kaoottisuuteen taipuva aika kuitenkin, kun etsii suuntaa ja itseään uudelleen. Toivoisin valon määrän kasvua, jotta osaisin tietää mihin suuntaan lähteä kulkemaan.

    Elämässäni on ihania ihmisiä ja olentoja, kiitos siitä. Vaikka jotkut rakkaat joskus taivuttavatkin minut haluamattaan tai tietämättään hakoteille, on minun se koettava. Ei se heidän vikansa ole, vaan sen etten osaa erottaa itseäni heti heistä ja itsestäni. Tai onko se edes vika, sillä erheen kauttahan me opimme ja siten kasvamme ylöspäin.

    Kuitenkin tämä on tieni, luotan itseeni ja opin tästäkin, vaikken nyt niin myöhemmin!
    Muutun ja löydän itseni uudelleen, sen päätän!
    Kirjattu
    Saniaispuita ja sammakoita,
    peikkoja, keijuja, päivänkakkaroita.
    Sinun sydämestäsi pulppuilevat monet lähteet.

    Nefi-

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 252
    Vs: Nefin päivän rakkaudet
    « Vastaus #44 : 20. Marraskuuta 2011 klo 20:18 »
  • Tykkää (0)

  • Olen yllättynyt kuinka paljon olen alkanut saamaan aikaiseksi! Ennen ei mikään oikein päässyt vauhtiin ja kaikki projektit jäivät kesken.
    Eräs luokkakaveri kadehti kuinka sanon yhtenä hetkenä tekeväni jotain ja toisena olenkin sen tehnyt. Tänäänkin suunnittelin siivoilevani, vaihtavani kissanhiekan, käyväni hakemassa persiljaa, joogaavani ja tein ne kaikki! Plus vähän muutakin. Hihhii.


    Aikaansaannoksia!


    Kisutus Ra näyttää teille kieltä <3

    Ah ja niin. Erään luokkatoveri-ystävän kanssa tänään teimme puhdistautumisriitin, rukoilimme, meditoimme, sytytimme tuoksulyhtyyn kynttilän puhtaudelle (tuoksuina mänty, rosmariini, petitgrain), kivien ympäröimänä lausuimme ääneen toiveemme ja hiljennyimme. Lopuksi kiitimme ja joimme puhdistavaa teetä ja levitimme sydämemme kohdalle avaavaa salvaa. Sen jälkeen lähdin kävelylle ihanaan kauniiseen pakkaspäivään jossa aurinko oli jo laskemassa! Kiitos!
    « Viimeksi muokattu: 20. Marraskuuta 2011 klo 21:34 kirjoittanut Nefi- »
    Kirjattu
    Saniaispuita ja sammakoita,
    peikkoja, keijuja, päivänkakkaroita.
    Sinun sydämestäsi pulppuilevat monet lähteet.